27.12.2016

Uusi parempi vuosi


Intrigööri on vuoden loppuessa vähän samanlaisissa aatoksissa kuin entiset missit, jotka haastatteluissa aina muistivat toivoa rauhaa maailmaan. Toive on hyvä ja kaunis, kuten useimmat misukatkin. 

Suomi on muiden Pohjoismaiden tavoin saanut olla yli 70 vuotta rauhan vyöhykkeellä, vaikka maailmassa on koko ajan sodittu isostikin, eikä aseellisen ja henkisen väkivallan loppumista ole juuri missään edes näkyvissä.


Toisaalta Suomi on, kuten muutkin pohjolan maat, sotaan osallistuva maa kaukaisessa Afganistanissa, sekä myös Irakissa. Jäyhien ja äärimmäisen väkivaltaisten vanhoillisten islamistilahkojen ja klaanien hallitsemissa maissa sotimisen lopettaminen on pelkkää utopiaa, jäi länsiliitto sinne linnaleireihinsä tai ei. 


***

Islamilainen terrorismi on tuonut sodan korpit raakkumaan Eurooppaan ja Suomeenkin, missä vietettiin juuri hieman kalpeata joulua. Pelolle on kyllä vissit syynsä, kaikista kieroutuneista vähättelyistä huolimatta. Koskaan ennen ei Suomen Turussa ole joulurauhaa julistettu niin, että katuja olisi pitänyt sulkea armeijan rekoilla. Hyvä on, että myös pahimpaan varaudutaan. Terrorismi on sotaa, kuten sen torjuntakin.

Muutama polliisi siellä täällä käppäilemässä on ennen hyvin riittänyt Suomessa joulun tapahtumien rauhan varmistajiksi. Onneksi porukkaa näytti nytkin Turussa olevan tungokseen asti, pelko ei hallinnut tapahtumia, kaikki osallistujat eivät tainneet edes huomata siellä mitään erityistä. 


Pelko ja terrorismin uhka koskettaa ihmisiä eniten väki- ja etnisrikastetuissa Keski-Euroopan maissa. Toivottavasti jatkuva kansainvaellus maailman pahimmista kriisipesäkkeistä Eurooppaan saataisiin jo loppumaan, muuten tulijoiden määrä ajoittaisine hyökyineen rampauttaa meitä pahasti, tietysti pientä Suomeakin.


Tulijoita tänne näivettyvänkin sosiaaliturvan lähteille olisi aivan loputtomasti ja nähtävästi unionin portit ovat edelleen auki tulijoille, ellei muutamia erityisesti omista kansalaisistaan huolehtivia unionin jäsenmaita lasketa. Parempia ratkaisuja Eurooppaan pyrkivien ihmismassojen auttamiseksi olisi olemassa kuin se, että kauan ja kalliisti rakennettu hyvinvointi ja turvallisuus romutetaan siinä samalla. 


Kuka lopulta auttaa ja ketä, jos auttamisen suurvalta EU hajoaa ja romahtaa? Toistaiseksi muista toimintamalleista on vain löysästi lätisty unionin puhuvien päiden loputtomissa kokoiluissa. 


***


Intrigööri saattaa olla nyt yhtä autuas tyhjämyssy kuin rauhaa maailmaan toivovat missitkin, mutta se näkee silti vähän valoa suurvaltapolitiikan uusissa asetelmissa. Ainakin vielä näyttää siltä, että USA:n uusi presidentti, diilimoguli Trump ja Venäjän kollega, suurkaani Putin suhtautuisivat toisiinsa myönteisesti. Ehkä he yrittävät oikeasti ymmärtää toisiaan? Molemmat ovat isänmaallisia miehiä.

Trumpin tulevia aikaansaannoksia ei voi vielä paljoa arvuutella, mutta ainakin hän on tuonut julki toisenlaisia näkemyksiä kuin rapistuvan globalismin ja kuplautuneiden finanssifaaraoiden aikakautta edustavat edeltäjänsä. Trump siis näkee maailman toisin kuin esimerkiksi rva Clinton, hra Obama tai hra W. Bush.


Myös Putinilla on kovasti omia näkemyksiä ja hän osaa toimia, ainakin omasta mielestään, parhailla Äiti-Venäjän ehdoilla. Putin on ollut joissakin asioissa oikeassa, mitä monet eivät haluaisi ikinä myöntää!


***

Tulevalta vuodelta voi varovasti toivoa, ei nyt ihan maailmanrauhaa, mutta edistymistä suurvaltojen suhteissa ja parempaa järjen käyttöä. Jos USA ja Venäjä sukkuloivat keskenään Länsi-Euroopan ja Atlantin yli, sekä toisaalta Kiinankin suuntaan, jopa EU:n pottupäiset suurbyrokraatit ymmärtänevät lopulta, että liennytys on parempi juttu kuin talouspakotteet niiden mukanaan tuomine haukkamaisine asenteineen. Pakotteita kyllä kierretäänkin, että se niiden toimivuudesta.

Lisäys: Huippukokous Helsingissä?

Trumpin ja Putinin yhteisellä väännöllä olisi ehkä mahdollista vakiinnuttaa esimerkiksi kiperä Ukrainan tilanne ja saada aikaan toimiva rauhansopimus. EU on kyllä jonkin sortin suurvalta, mutta vailla suurta johtajaa, ellei talousruoskaa heiluttavaa Saksan rautamummeli Merkeliä lueta sellaiseksi. Ei kai enää lueta?


EU:lla ei myöskään ole rautanyrkkiä muuten kuin Natossa, eikä sellaista tule. Ehkä jo ensi vuonna otetaan askeleita Eurooppa-johtoisen ja samalla vahvistuvan, puolustuksellisen Naton suuntaan? Trump aikonee pienentää USA:n maailmanpoliisin roolia Euroopassa, jenkkilän sheriffillä on nyt uusia tähtäyssuuntia.


EU:n ja Naton pitäisi keskittyä omiin tärkeisiin tehtäviinsä ja unohtaa laajentuminen muille maille vierahille. Esimerkiksi Ukrainaa ja Georgiaa ei pitäisi, kaikista suopeista ajatuksista huolimatta, naittaa sen enempää EU:n kuin Natonkaan kanssa. Turkki lie jo onneksi pysyvästi sillä listalla, missä on EU:n yhteistyökumppaneita, eikä jäsenvaltioita. 


Eikö myös vanhaa ja toimivaa ETA-mallia voisi jotenkin virkistellä? Maailmasta ei tule suurta yhteistä kylää ainakaan tuhanteen vuoteen ja se on pelkästään hyvä asia. Monimuotoisuus ja kansojen yhteistyö ovat tervettä voimaa! Monikulttuurisuus tai kulttuurien kirjo syntyy 
luonnollisesti, ilman väkisin vänkäämistä, jos on syntyäkseen.


Hra Xi Jinping tovereineen
sanoo painavan sanansa
maailman menosta.
***
On turha väittää, ettei meillä olisi rauhaa ja toivoa. Rauha ei ole tullut nimenä uudelleen suosituksi, kuten monet vanhat kivat nimet, mutta vuonna 2009 Suomessa oli Rauhaksi nimetty 17 648 henkilöä. Samana vuonna Toivoksi ristittyjä oli 51 552 suomalaista.


***  

Ei kommentteja: