8.11.2017

Marssikompassi

Lukaisin tuossa alkuviikolla, että puolustusministeri Jussi Niinistö lahjoitti kollegalleen Yhdysvaltain James Mattisille keväällä suomalaisen sodanaikaisen marssikompassin. Muistin, että on  minullakin semmoinen suursotaherrojen suosima kapine jemmassa. Sieltä se kaapin kätköistä löytyi, hyväkuntoinen suomalainen Suunto-marssikompassi, isän peruja.

Laitoin kompassin roikkumaan nahkahihnastaan seinälle. Sillä vanhalla kompassilla ei vieläkään suunnasta eksyisi. Ennen osattiin tehdä kestäviä ja toimivia laitteita. Miten se intin komentohokema menikään: "Ryhmä Rämä, suunta tämä!"

Nyt sitten Suomessa suunnistetaan entistä tarkemmin Naton määritysten mukaisesti ja kompassia se Pohjois-Atlantin liiton tunnustähtikin muistuttaa. En tiedä, mitä tai ketä ministeri Niinistö muistuttaa, mutta kuvista päätellen ainakin hymy oli herkässä länkkärien kovimman sheriffin vieressä seistessä.

Mattis on oikea sotasheriffi, joka vetää Coltinsa tiukan paikan tullen, Trump on korkeasta asemastaan huolimatta vain tukka hulmuten sinne tänne ratsasteleva poliittinen operettihahmo.

***
Suomen Natoon liittymiselle ei nähtävästi voi enää mitään, vaikka päälläänsä nurkassa seisoisi ja Finlandia-hymniä silmät ja kädet ristissä viheltelisi. EU:n puolustusta ei ole, eikä sitä tule ja miksi tulisikaan, toista puolustusliittoa toisen päälle? EU:n turvatakuut ovat vain poliitikkojen hyvää tarkoittavia tuulentupia, eikä mitään turvatakuita.

No, suomalaiset ovat osallistuneet kansainvälisiin sotatoimiin ennenkin. Suomi-poika on vuotanut ja vuodattanut verta historiallisena aikana ruotsalaisten, venäläisten ja saksalaisten puolesta. Jälkimmäisen, toki eritoten isänmaallisen sodan veteraaneja on vielä joukossamme. Viime vuosina olemme pienellä joukolla tukeneet USA:n ja sen kumppaneiden  sotatoimia ainakin Afganistanissa, joten vanha sotaliittolainen se jenkkikin on.

Suomalaisten vänkyrävasureiden mielestä jenkki on aina iso, paha ja ruma, Isis-tappajat ja muutkin murhailuhullut terroristit ovat kai aina parempia kuin amerikkalaiset. Tulipahan tuommoinenkin asia esille taannoin vähän yllättäviltä tahoilta, mutta selvästi. Jos on Suomessa vanhaa ryssävihaa, on sitä sitkeää jenkkivihaakin.

Intrigööri ei vihaa kumpiakaan noista lajitovereista, mutta ehkä Suomella olisi hyvä olla selkänojaa  eli tukea, kun maailmassa myllertää. Rauhan aikanakin tulee paljon uusia uhkia. Eurooppaan olisi miljoonia tulijoita köyhistä ja sotien runtelemista kehitysmaista asutettaviksi ja elätettäviksi. Uusia ratkaisuja siinäkin kaiken aikaa muhivassa keitoksessa tarvittaisiin, eikä EU:sta ole näemmä mihinkään tosielämän vaatimiin toimenpiteisiin.

Uusi Korean sotakin saattaa leimahtaa koska vain. Nyt sitä kauhua reunustaa ydinaseiden käyttämisen pelko. Mikä vain on mahdollista, sotiminen voi levitä laajalle, eikä pahoina aikoina ole hyvä olla yksin.

*** 
Intrigööri, se blogin sivupersoona, on ollut vanhastaan aika nihkeä sotakouhotukselle ja on sitä vieläkin. En oikein jaksa uskoa, että Venäjä haluaisi vasiten hyökätä läntiseen Eurooppaan, mutta jos se sen tekisi, se tapahtuisi äkkiä ja suurella voimalla. Kai sitä pitää tosiasioiden edessä antaa periksi. Suomi on pitempään ollut Naton kanssa silleesti ja jossain vaiheessa se suhde virallistetaan, eikä siihen naimakauppaan kysytä lupaa kansalaisilta, kuten ei kysellä paljon muutakaan.

Natomaa Norjakin on pystynyt neuvottelemaan ja sopimaan isoista asioista uuden Räyhä-Venäjän kanssa. Miksi ei Suomikin siihen kykenisi? Tuskin venäläisetkään uskovat ihan aikuisten tosissaan, että Suomi koskaan hyökkäisi Pietaria ja Moskovaa valloittamaan, ei sotahullujen ruotsalaisten kanssa, eikä edes natolaisten mieliksi. Laitettaisiin vain malliksi vähän lisää sotaroinaa pitkän rajan kahta puolta, tuskin siinä ihmeesti muuta tapahtuisi. Mitä nyt edelleenkin pidettäisiin puolin ja toisin kansakunnan mieltä nostattavia (tai kääntäviä) suursotaharjoituksia.

***
Norjalaiset ovat kuulema satsaamassa pikku siivun, 500 miljoonan erkin verran öljyrahoistaan amerikkalaisten F-35 hävittäjien hankintaan. Vuoteen 2024 mennessä Norjan taivaalla lentelee kai uutta huippukallista sotatekniikkaa 52 yksikön verran.

Toivottavasti Suomi ei seuraa norjalaisten esimerkkiä, vaan muistaa, että maan talouden ainoa varsinainen vahvuus ovat ökysuuret eläkerahastot. Sikakallista ja vieläkin keskeneräistä konetyyppiä halvempaa, mutta tietysti toimivaa kalustoa pitäisi kehittää käytännön syistäkin. Suomi ei tarvitse supervallan arsenaalin osaksi kehitettyä hyökkäysasetta, vaan monitoimisia hävittäjiä oman maamme erityisiin puolustustarpeisiin.

Norjalaisilta voisi saada ostetuksi soivaa F-16 kalustoa juuri niinä vuosina kuin Suomen pitäisi uudistaa Hornettinsa. Olisi niitä hyviä ja edullisia käytettyjä sotakoneita saatavissa muualtakin, eikä niillä tietenkään saisi olla parasta ennen likikään ohi.  Olisi ruotsalaisilta saatavissa kai järkihintaan sitä Jas Gripenin uusinta malliakin

Miten olisi puolet uusia Superhornetteja, sillä sitä osaamista Suomessa on, sekä toinen puoli uusia Gripeneitä, sopivassa suhteessa tietysti? Asiakkaan tukea ja vastakauppoja  tulisi kai järkevästi. Asealustoja ne uusimmatkin hävittäjät ovat  ja sotatorvien soidessa niitä pitäisi pystyä käyttämään myös vaikeilta varalaskupaikoilta eli korpikentiltä. 

Natoon sitä kai kumminkin kohta marssitaan, kompassilla tai ilman?


Lisäyksiä: 

Suomen nykyisiä Hornettejakin voisi päivitellä 2030-luvulle asti. Sitä tehdään myös USA:ssa.


***

EU onkin puolustusliitto? 

Ai mitkä turvatakuut?

Ruotsirumbaa ja Natopolkkaa.

Mattisin marssikompassi yms, IL:n juttu.

Armeijoilla voisi olla muutakin tekemistä kuin sotiminen?



***

3 kommenttia:

Risto Jääskeläinen kirjoitti...

Kompassi lahjana on ihan passeli, milteipä kenelle vain. Suunta on tärkeä asia.
Itse kokisin, että optimaalisin tilanne olisi Suomelle pitää raollaan olevan ovi verhon takana. Tiukan paikan tullen sitten verhoa vedettäisiin sen verran syrjään, Vladimirillekin näkyisi teksti Otan Nato ja se, että ovi on edelleen raollaan. Tämä tilanne ei vaan voine olla alati voimassa.
Muutoin pääasiassa tilanne tulisi pitää sellaisena, ettei kukaan halua enää voittaa sodassa Suomea, jolla on pitkä kokemus sodissa häviämisessä. Onhan talvisodan toista sijaakin juhlittu meillä kohta jo sata vuotta ja yhä vain jatketaan, vaikka puna-armeijakin on jo manan majoilla.

Varsinainen Naton jäsenyys voinee aiheuttaa Suomelle turhia kuluja ja ehkä jopa tilanteiden kärjistyksiä, jos se samalla kohottaa kynnyksiäkin. Venäjähän nyt mitä todennäköisimmin on meidän naapurimme hamaan tulevaisuuteen, vaan Nato ei välttämättä ole läheskään ikuinen.

intrigööri kirjoitti...

En ole Natosta innostunut, mutta siltä tämä Suomen puolustuksen kehityskulku nyt näyttää. Muutamia vuosia tässä vielä kulunee, ellei mitään yllättävää tapahdu.
Pahinta taitaisi olla, jos itänaapurimme ärtyisi sotatoimiin Baltiassa, jolloin se veisi meidät ja Ruotsin natomaina sotimaan saman tien. Jossain on vilauteltu Islanninkin puolustamista ja johan sitäkin käytiin taannoin Horneteilla harjoittelemassa.
Putinkaan ei jatka suurena johtajana loputtomasti ja mikä klikki sitten kaalimaalla nousee valtaan. Ehkäpä KGB:n seuraajien ote pitää ja silloin pelissä on vainoharhan ohella myös realismia, niin huimaa kuin se onkin? Toisaalta Putin osaa lentää kurkien kanssa, joten kai se rauhankyyhkyilykin vielä onnistuu?

Veijo Hoikka kirjoitti...

Turkki on Naton jäsenmaa. Johtaja Erdoganilla eivät ole kaikki matot vintillä suorassa. Hullu saattaa suunnallaan aiheuttaa rähinän, joka eskaloituu niin, että Venäjä hyökkää Turkin kimppuun. Jos Suomi on Natomaa, niin aika ankeat olot saattavat olla luvassa.

Hävittäjäasiasta sen verran, että suosittelen lukemaan Suomen Sotilas sotilasaikakausjulkaisun 1/2017, siis sen paperiversion. Hävittäjistä merellä ja ilmassa käsitellään ansiokkaasti. Merkittävin asia on kuitenkin se, että Suomella ei ole korkeatorjuntakykyä. Ilman sitä maa ja sen asevoimat voidaan lamauttaa esim. ballistisila ohjuksilla (eversti Ahti Lappi). Toki on jännempää jutustella hävittäjistä ja Punaisista Paroneista.