8.1.2018

Liukastako - ei haittaa!

Kaatuilu on talven suuri ongelma, kun lunta ja räntää riittää ja lämpötila heiluu nollan kahta puolen. Jäinen tien pinta uuden lumen alla on paha paikka kenelle vain. Hiekottaja ei aina ole ajoissa maisemissa.

Jalankulkijoille tarjotaan melko kalliita nastakenkiä ja kitkakenkiä, irrotettavia hankalia nastavirityksiäkin kengänpohjiin kaupataan. Opetetaan myös kaatumaan oikein, mikä varmaan osaajilta onnistuu, mutta liukastuminen käy niin äkisti, että vähänkin kömpelömpi on siinä tyyten onnensa varassa.

Ratkaisu tuohon vaaralliseen ikiongelmaan on kuitenkin ollut jo kauan olemassa. Alkuperäinen Michelin-puku vuodelta 1910 turvasi äkkinäistä rullaluistelijaa, mutta jäisellä tiellä kaatuminenkin oikein pukeutunutta vain naurattaisi. Nykyisin kyllä saataisiin aikaan paljon parempia turvapukuja.

Hyvä pehmustepuku myös lämmittäisi pakkasella. Josko pehmustettujen talvipukujen, älyvimpainten kera,  väsääminen nykyajan hienoista materiaaleista työllistäisi ihmisiä Suomessa ja toisi tarpeellisia vientituloja muista pohjoisista maista? Perinteisiä suomalaisia potkukelkkojakin kuulema viedään maailmalle, mm. Kanadaan.

Yksi kaatuminen aiheuttaa tilastohirmujen mukaan keskimäärin 6 000 euron kustannukset ja ties mitä muita haittoja. Vuosittain noin 50 000 lajitoveria joutuu liukastumisen takia sairaalahoitoon. Vuonna 2015 kaatumisten aiheuttamien hoitopäivien kustannukset olivat yli 400 miljoonaa euroa. 

Insinööri on kuitenkin ihmeellinen ja keksii alvariinsa kaikenlaisia moderneja härpäkkeitä, kuten varmaankin mainiot jalankulkijan turvatyynyt, lonkka- ja lantiosuojat, kertoo tekniikka&talous.


Lisäys: Pitokarva on nyt suksenpohjissa kova sana. Kävisikö semmoinen karva myös kengänpohjiin, joissa kuitenkin pitäisi olla pitoa eteen ja taakse. Pitäisi laittaa karvaa eri suuntiin sekä kengän päkiään että kantaan? 

Ovatko suutarit ajan tasalla? Karvalätkiä vain kenkiin ja niitä voisi uusia sitä myöten kuin karvanlähtö etenee. Kysynpä tuota joltain suutarilta, jos ilkeen.


***

7 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

Persturvatyynyistä on todettu olevan ehkä vain vähäinen apu lonkkamurtumien ehkäisyssä http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/70822/AnnalesC315Makiniemi.pdf?sequence=1

Sen sijaan evoluutio on kehittänyt osalle ihmisistä luontaiset (?) suojavälineet https://www.thesun.co.uk/fabulous/4507401/is-kim-kardashians-bum-real-heres-what-the-reality-star-has-had-to-say-about-her-famous-behind/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasvapakaraisuus

intrigööri kirjoitti...

Käytännön kenttätutkimukset ovat kyllä osoittaneet, että jos ei kaadu, ei tule lonkka-, eikä rannemurtumia, eikä kaali kolise jäätiköllä.

Turvallisinta olisi siis kulkea talvella nastakengillä ja pitää varalta vaikka reinot tai lenkkarit repussa, jos menee reissullansa johonkin sisälle.

Kardashianin muijalla on kyllä muhkea peräsin ja pulleat purjeetkin, jos vaikka sattuisi eteenpäin kaatumaan. Luonto antaa joillekin kaikkea runsain mitoin.

intrigööri kirjoitti...

Kävelyharrastajan vinkkinä vähän ilmaista tuotemainontaa:

Olen käyttänyt monta vuotta suomalaisia Kuoman lenkkareita talvikenkinä, syksyllä ostin uudet. Kuomissa on melko hyvin pitävä pohja, mutta jossain kelissä, jäätä alla ja lumipöpperöä päällä, niilläkin kengillä nurin pääsisi. Aina pitäisi varoa ja pahat paikat mennä vähän hiipimällä, ettei astu reteesti vain kantapää edellä.

Italialaisetkin osaavat tehdä pitävän kumipohjan, semmoisen tasaisen, missä on pientä nypylää. Toiset sen tyyppiset lenkkarit ovat nyt kesken käyttökokeilujen, Kappat. Ensimmäiset sillä pohjamallilla ja oikella kumipohjalla tehdyt talvilenkkarit kuluivat aikoinaan paljosta käytöstä rikki, pito niissä oli tosi hyvä.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Kahden koiran kanssa hajupuistoissa nuuhkiessa käytin maasturikenkiä, jotka nastoitettuna pitivät miehen pystyssä, huojumista toki esiintyi. Koiramerkit Dogo Argentino ja Bullmastiff. Tukihenkilöinä hyviä kesäisinkin. Nastojen merkkiä en muista, ehkä https://www.ikh.fi/fi/renkaat--pyorat--jaaketjut--jaanastat/jaanastat

Risto Jääskeläinen kirjoitti...

Noin vuosi sitten kaaduin hiekottaessani liukasta kohtaa pihakäytävällä. Oikea olkapää jotenkin revähti, on vieläkin kipeä ääriasennoissa. Kuka se varoittikaan ääriasentoisuudesta?

Mulla on melko käyttämättönä sellaiset nastakengät, joissa nastat on saranassa, niin että ne saa periaatteessa käännettyä pois. Saranat on vain jotenkin tukkeentuneet ja pitokaan ei ole täydellinen. Lisäksi eivät ole kovin istuvat jalkaankaan.

Muovipitoiset pohjat luistavat selvästi kumipohjia paremmin.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Risto J
Onko myös autossasi tarvittaessa poiskäännettävät nastat? Jos ei niin patentin hakuun!
Tuun osakkaaks firmaan.
T: Riskialtis Veijo

intrigööri kirjoitti...

Talkkarin hommat ovat talvella vaarallisia, lumen työntämiset ja hiekotukset. Edellisessä asuintalossani tein vapaaehtoisia talkkarin hommia, kun ei siellä muita asunut. Kolatessa luiskahdin kyynärpää edellä betoniluiskalle. Luulin, ettei se kolhu parane ikinä, mutta siitä se lopulta tokeni. Taidan olla kumiukko, kuin Michelin?
Ääriliikkeitä kannattaa välttää: https://intrigoori.blogspot.fi/2016/09/irtisanoudun-aariliikkeista.html