Meneehän se duuni vanhempanakin, jos satut olemaan hyvissä vakitöissä ja mieluiten sisätöissä, mutta jos jäät hetkeksikin työttömäksi, olet ulkona kuin talitintti oksalla.
Tintilläkin on selviytyjän luontonsa ansiosta hyvät oltavat verrattuna ikäsyrjittyyn työttömään tai muuten vain syrjittyyn nuoreen, joka ei ole ehtinyt päästä edes oikean ansiotyön alkuun. Kolmikymppisellä syrjäänillä nuoruus siinä jää jo taakse, samalla kuin hukkuu myös lupaava tulevaisuus.
Pukumiesten tai -naisten siisteissä sisähommeleissa ja vastaavissa pehmustetuissa töissä moni pärjää 65-vuotiaaksi ja ylikin. Jotkut yrittäjät jaksavat painaa omissa töissään tosi vanhoiksi, jotkut heistäkin vähän pakon edessä tai he eivät vain osaa hellittää työn syrjästä irti.
***
Aamun pääuutinen oli, että Obama voitti USA:n vaalit ja intrigöörin mielestä se oli edes henkisesti hyvä uutinen. Epävarmuustekijöitä on maailmassa muutenkin ihan tarpeeksi ja siitä Romneysta, vai oliko se Rompuyesta, on Euroopassa jo riittävästi kokemusta.
Mutta kaikkien eläkeuutisten pommi löytyy Telegraphista, missä joku eläkefirman pomo määrittää 120 - 125 elinvuotta tänään syntyvien vauveleiden normiksi. Siis normiksi! Nykyinen vauvakansa saattaisi ihan yleisesti päästä sadan vuoden ikään ja reilusti.
Tänään syntyvä vauva saattaisi vakuutusyhtiö ABI:n pääjohtaja Thoresenin mielestä olla vielä hyvinkin teräskunnossa vuonna 2100. Vakuutusmatemaattisessa konferenssissa puhunut pääjohtaja pitää tämmöistä sinänsä ilahduttavaa tulevaisuutta myös hyvin haasteellisena. Ainakin eläkejärjestelmiä joudutaan tarkistamaan ja rakentamaan uudelleen, samoin tietysti eläkeikiä.
Vaikka ihmisten eliniän reilu jatkuminen, kaiketi se voi toteutua vain kehittyneistä maista parhaimmissa (kuten Japanissa), on ihmiskunnan suuri saavutus, uhkiakin löytyy. Pääjohtaja ihmettelee, miten voimme varmistaa, ettei eliniän näin suuri pidentyminen johda miljoonien vanhojen ihmisten köyhyyteen. Nykyisen malliset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmät eivät kestäisi näin suurta elinikän jatkumista. Uhkia ovat mm. hoitamatta jäävät sairaudet, ihmisten velkaantuminen ja työttömyys.
Eliniän huomattava jatkuminen on jo nykyisin ihmiskunnan tärkeimpiä saavutuksia, vaikka sitä ei ainakaan Suomessa käytävästä vanhuskeskustelusta mitenkään huomaa. Nykyinen poliittinen johtomme määrittää usein ja toistuvasti väestön vanhenemisen ja siihen liittyvän huoltosuhteen heikkenemisen yhteiskunnan suureksi uhaksi.
No, nykyisin uhaksi voidaan määritellä myös kotosuomalaisten (köyhien perheiden) lasten syntyvyys ja lapsilisät. Uhkia kyllä riittää, eikä samalla avautuvien uusien mahdollisuuksien marja-apajia nähdä lillukanvarsien seasta. Pommeja on helppo nähdä, mutta vaikea purkaa.
***
Onneksi julkisen älämölön seasta putkahtaa joskus myös myönteisiä ja terveitä ajatuksia. Vanhustenhuollon kehitystyö voitaisiin nähdä Suomessa konkreettisena mahdollisuutena. Suomi voisi olla yksi vanhusten hoidon edelläkävijöistä, uusien hyvien järkiratkaisujen kehittäjistä sen sijasta, että käpertyisimme vain murehtimaan kakkavaippojen ja niiden vaihtajien puutetta, sekä rahojen riittämättömyyttä.
Nykyinen tilanne on tietysti ankea, kuten koko toivottoman ja tolkuttoman tuntuisessa kunta- ja sote-uudistuksissa miljardeja maksavine tietojärjestelmineen. Lähiaikoina ei ole luvassa edes mitään säästöjä, vain puutetta ja kurjuutta - niinkö?
Kurjaltahan se näyttää, jos ja kun esimerkiksi savolaisten sydänmailla, kehittyvässä Kuopiossa ei ole varaa ostaa tarpeeksi vanhustenhoidon palveluja alan yrityksiltä. Vanhuksia makuutetaan vain jossain, missä se halvimmaksi tulee.
Kovin se onkin kallista, jos varsin tavallinen hoito maksaa vaikka 4000 euroa per nuppi kuukaudessa. Hyvin harva vanhus pystyy itse kustantamaan itselleen tuollaisen hoidon, joskin esimerkissä kyse on vielä kohtalaisen hyväkuntoisista vanhuksista, eikä hoidon taso liene vielä tällä hinnalla parasta, mitä rahalla saa.
Kuntien, myös kasvukeskusten rahan puute merkitsee paikoin sitä, ettei töitä riitä edes henkilöstölle, kuten lähihoitajille, joista kuulema on muuten aina ihan karmea uupelo. Jossain päin Suomessa hoitsuille töitä olisikin, mutta siellä ei ole järkevän hintaisia asuntoja, hoitoala kun ei johda palkkatilastoja. Siellä mättää ja tuolla fuskaa. Vaikeeta on. Suomessa tarvittaisiinkin koko liuta uusia ratkaisuja, eikä se sama pipo sovi kurpitsalle, mikä menee hyvin lantulle päähän.
Intrigööri on kai kalkkis, eikä ole kunnolla sisäistänyt markkinatalouden ihanuutta, vaikka sitä on apinoitu jo aikoja sitten ja paljon myös julkiselle puolelle. Mutta neljä tonnia kuussa - kyllä se rajulta hinnalta kuulostaa. Niin on kuulostanut kaikenlaisen laitoshoidon hinta jo pitkään. Hoidetaanhan meillä kymmeniätuhansia huostaan otettuja lapsiakin yli 600 miljoonalla eurolla vuodessa, mahtaneeko se edes riittää.
Laitoshoito jossain kaupunkikeskuksessa saadaan kyllä maksamaan, olipa kysymys ihan mistä hoidon lajista vain. Taannoin siellä Kehä III:n sisäpuolella keskusteltiin sinänsä simppeleistä päihdeongelmaisten hoitopaikoista. Helsinki ei kai halunnut jatkaa sopimuksia melko kaukana sijaitsevien ja halpojen pienten hoitopaikkojen kanssa, joissa selvittiin satasilla per nuppi kuukaudessa, eikä yksikään juoppo nälkää tai kylmää valittanut.
Halvassa ja kait hyvässäkin (Jääköön nyt ne paikkojen nimet, kun en tunne tämän hetken tilannetta.) hoitopaikassa pyrittiin myös tuloksiin eli saamaan edes osa asiakkaista kuivattelun lisäksi omaehtoisen raittuden tielle mm. vertaistukiryhmissä.
Kun juoppojen hoitoa "järkeistettiin" ja keskitettiin lähemmäs maksajaa eli kaupunkia, asiat saatiinkin kertaheitolla kuntoon. Jos muistan oikein, hoitopaikan hinta per punanenä oli heti hulppeat pari, kolme tonnia kuussa. Tuskin siellä harrastuksen kannalta niin mukavissa oloissa kivikylän keskustassa yksikään asiakkaista viitsi enää raitistua, joten siltäkin vaivannäöltä vältyttiin. No, vanhakantaisen näkemyksen mukaan juoppojen hoitamisessa kuntoon tarvitaan paikka missä on ns. märkä pää ja kuiva pää, jälkimmäisessä asiakkaan oma pää on hoidon aikana selvä.
Jos yrittäisi pysyä asiassa, nykyistä yhteisöllisempien, kevyempien ja halvempien hoitoratkaisuiden tarve korostuu takuulla tulevaisuudessa. Sellaisia erilaisia ratkaisuja mm. vertaistukien voimin pystytään kehittämään, jos halua on. Miksi ei olisi halua jo nyt, eikä vasta pakon ja kiireen edessä? Bisnestäkin siitä moni noheva pääsisi tekemään, senhän pitäisi kiinnostaa?
Vai tyydytäänkö vielä kauankin sikspakki-hallituksen nykyiseen linjaan, missä Suomi ottaa kymppimiljardin velkaa vuodessa ja takaa kaikki euroliiton sitoumukset mihin asti vain. Pitää kai vielä muistuttaa tässäkin blogissa, että nykymenolla Suomi-nimisen valtion tulevaisuudessa odottaa Kreikka-tyypinen kataistrofi? Nykyinen rata päättyy kyllä, eikä useimpien meistä tartte odottaa niin kauan, että omaan mittariin kertyisi sata vuotta.
* * *
Loppusynkistelynä vielä, että intrigööriä on jo kauan kiinnostanut aika erikoinen vanhentumisen ja dementoitumisen äijä-ilmiö, ehkä sen joku osaisi uskottavasti selittää.
Silloin tällöin, joskus omienkin tuttujen joukossa, sattuu semmoista, että vanhempi hemmo lähtee omine aikoineen metsään käppäilemään. Aika usein äijä myös sinne metsään jää, hän löytyy sitten ajastaan kuolleena mättäältä. Se on tietenkin ikävää ja läheisille järkyttävää, mutta moinen tapaus käy täällä susirajoilla päin, silloin tällöin. Siinä on aina kuin sama kaava. Metsä kutsuu.
Mistähän tuo johtuisi? Kun vanhempi marjamummo katoaa metsän peittoon, hänet löydetään sieltä useimmiten ihan hyvässä kunnossa, eikä karhukaan ole syönyt. Kahvi maistuu vielä hyvin mummolle ja juttu kulkee.
Kun huterompi pappa lähtee noin vain käppäilemään metsään, metsän peittoon, hän ei mene marjaan, eikä mehtuulle, eikä häntä useinkaan löydetä metsästä elävänä. Melko mystistä, eikö vain? Ja kiehtovaakin se oikeastaan on, sillä metsähän on suomalaiselle kuin sielun äidin syli tai turvapaikka. Metsään olisi vaikka hyvä kuolla kupsahtaa, sammalvuoteelle tai vaikka louhikkoon, väliäkö sillä sitten on.
Ei se omakaan ikä ei enää tässä iässä paljon vähene. Mutta vielä toistaiseksi käytän metsässä polkuja ja lenkkipolkuja, sillä mikäs kiire tässä olisi. Satavuotiaitakin oli muuten Suomessa viime vuonna jo yli 600!
(Intrigööri ikääntymisestä aiemmin.)
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti