Kamalaa tuo karppaus!

Robert Atkins.

Aamun uutispaperissa helsinkiläinen täti-ihminen, kirjoittelee kakkossivun asenteellisessa alakerrassaan otsikolla "Kamalat karppaajat!". Ottamatta tarkemmin kantaa itse kirjoitukseen, paheksun kaikkien dieettikirjojen ystävänä tässä väärän tiedon julkista levittämistä. 


Kirjoittaja kertoo kaikkien karppaajien tietämän amerikkalaistohtori Robert Atkinsin kuolleen verisuonten tukkeutumiseen. Se väite ei ole totta! Tohtori Atkins kuoli vuonna 2003 liukastuttuaan jäisellä kadulla New Yorkissa ja lyötyään kaatuessaan päänsä. 


Tarinan kirjoittajan julkaisema väärä tieto saattaa perustua jonkun suomalaisen keittokirjailijan väärään väitteeseen, joka jo asettaa moiset keittokirjailut outoon valoon. Dieeteistä ja ruokavalioista saa toki olla mitä mieltä vain, mutta kun annetaan ymmärtää maailman ehkä kuuluisimman dieetin kehittäjän kuolleen oman elämäntyönsä seurauksena tai oman dieettinsä ehkä aiheuttamaan sairauteen, se on jo paksua.


Mistä me tiedämme sitäkään, oliko vartaloltaan kai hyvinvoiva Atkins itse tarkasti noudattanut omia ohjeitaan? Jospa hän oli jo ajat sitten lakannut noudattamasta dieettiään ja palannut normaaliin päiväjärjestykseen? Ehkä hän lukeutui samaan ihmistyyppiin intrigöörin kanssa: "Tehkää siten kuin minä sanon, mutta älkää tehkö, kuten minä teen." 


Näyttää siltä, että suurin osa Atkinsin dieetin morkkaajista on jättänyt kirjat lukematta ja lukaissut niitä harppomalla kuin vanha kehno raamattua. Atkinsilta tuli useita kirjoja, ei vain se alkuperäinen rasvassa rypläys.

***
Minun käteeni Atkinsin kirjat osuivat sattumoisin reilut kymmenen vuotta sitten. Kiinnostuin aiheesta sen verran, että kehitin Atkinsista oman versioni, enkä mm. syönyt puoleen vuoteen lainkaan sokeria. Sitten käydessäni siskon luona, huomasin popsivani berliininmunkkia kahvipöydässä. Se kävi ihan itsekseen, vanhasta tottumuksesta.


Myöhemmin taisin käydä läpi useimmat kiinnostavilta vaikuttavista muotiruokavalioista, noin kirjallisessa muodossa. Ihminen on tyytyväisin silloin, kun hän suhtautuu laihduttamiseen vakavasti ja noudattaa kahta tai kolmea dieettiä yhtä aikaa. Silloin voi poimia lautaselleen jokaisesta ruokavaliosta maistuvimmat eli samalla tietysti tehokkaimmat osiot. Laihtua voi myös lukemalla, jos ei samalla syö.


Arvostan kovasti Robert Atkinsin elämäntyötä terveellisempien elämäntapojen puolesta. Tutustumisen arvoisia ovat mielestäni ainakin Micheal Montignacin vähähiilarinen dieetti, Barry Searsin kehittämä Zone-erityisruokavalio, sekä Arthur Agatstonin South-Beach -dieetti. Kaikista löytyy omat kirjansa.


Jos laihtuminen on tavoitteena, siihen voi käyttää dieettiä. Muuten olisi hyvä muuttaa ruokailutapoja pysyvästi terveellisempään suuntaan. Jokin munkki tai kalja silloin tällöin ei saa unelmia romuttaa. 

Ruokailussa jokainen voi vääntää makkaran mieleisekseen ja tai valita omat rehunsa, vaikka sillä perusteella, ettei ilmasto pilaannu. Väitellään vain dieeteistä sun muista henkimaailman asioista, mutta pysytään totuudessa, kun henkilöistä puhutaan!


Lapset eivät tarvitse mitään erityisruokavalioita, ellei (vastuullinen) lääkäri niin määrää. 



Lääkäri Robert Atkins Wikipediassa.

***