1.8.2018

Terveyttä arvuuttamassa


Ei pitäisi turhista urputtaa, mutta jos edes vähäsen, malliksi: Menin toukokuussa tuttuun apoteekkiin hakemaan reseptillä lisää lääkkeitä. Tarvitsen välttämäti vain yhtä lääkettä, mutta aloitin vuoden alusta syömään taas toistakin troppia.

Lääkkeistä minulla oli kahden vuoden reseptit. Apoteekin rouva yllätti sanomalla, että nyt saatkin vain kolmen kuukauden satsin tätä toista lääkettä, koska sinun on käytävä verikokeessa. Rouva kirjoitti minulle lapulle lähetteen kirjoittaneen lääkärin nimen ja neuvoi mihin pitäisi mennä.

Koska en ole järin hanakka "kääntymään lääkärin puoleen", enkä siihen toiseenkaan puoleen, olen ennenkin saanut lekureilta terveisiä lähiapteekin kautta. Olen kai terveystollo? No, lopulta mennä viikolla rohkenin mennä labraan ja hyvinhän se onnistui, ei ollut mainittavaa jonoakaan. Jouduin saman tien myös filmattavaksi, sydänfilmiin. Kokeet ja se koekuvaus tehtiin isossa keskushospitaalissa.

***
Odottelin, että perästä ehkä jotain kuuluu, mutta kuuluikin luurista jo seuraavana aamuna. Naisihminen kaupungin terkkarista soitti ja kertoi tutkimustuloksia verikokeista. 
Kuulema ei mitään järin huolestuttavaa ilmennyt, mutta jossain natrium-kaliumarvossa oli  hiukan arvopohjat vinksallaan, joten minun pitäisi mennä uudestaan verikokeeseen, siitä soitosta viikon päästä eli eilen tiistaina. Sydänfilmikään ei ollut auennut terkkarissa jonkin laitehäikän vuoksi, en tiedä, onko niin päässyt käymään vieläkään.

Lääkärin, ihan toisen, minkä apteekista nimesivät, piti soittaa minulle sitten kokeen jälkeisenä päivänä, eli tänään keskiviikkona, elokuun ekana päivänä. Verenpaineitakin piti mittailla ja mittasin kanssa. Ehkä tarvitsisin vielä jotain uutta troppia? Pidinkin tänään luuria mukanani, paitsi vessassa ja suihkussa, mutta kukaan ei soittanut.

***
Illan suussa menin sitten katsomaan Kannasta, sieltä hienosta kaiken kansan omakannasta, olisiko sinne ilmaantunut jotain uutta. Käynnit ja myös uusimmat verikokeiden tulokset oli kirjattu sinne hienosti, paitsi ettei niistä meikä paljoa ymmärrä.

Kannasta löytyi myös tuore tieto, ettei potilaaseen (siis minuun) saada yhteyttä! Siksi kai lääkäri ei tänään soittanut? Näin kävi, vaikka terkkarin ao. hoitotiimin hoitsu osasi soittaa nykyiseen numerooni jo viikkoa aikaisemmin. Jostain tuo viestintätukos johtui, enkä ole varma, mistä.

Silloin aiemmin selvisi sekin, että kaupungin terkkarin tiedostoissa, mitkä ovat tietysti potilailta salatut, oli listaus vuoden 2012 lääkkeistäni ja silloisista yhteystiedoistani, kuten puhelinnumerostani. Minulla oli käyntejä terkkarissa ja myös isossa hospitaalissa vuonna 2014, mutta niistä ei ollut kai kirjautunut mihinkään mittään.

Kerroin silloin puhelimessa hoitsulle, että nykyiset lääkkeeni löytyvät Kanta-systeemistä. Kantaan ei jostain syystä voi asiakas eli potilas tehdä merkintöjä edes omista yhteystiedoistaan. Mutta hyvä havainto oli se, että minulle oli taas merkitty molemmista resepteistäni pitkät voimassaoloajat.  Kyllä terveysguruja ja apteekin tätejä kannattaa totella!

***
Mutta yhä vain tieto kulkee vain yhdenkin kaupungin ositetussa terveydenhuollossa hajanaisesti tai pätkittäin kuin erään entisen pääministerin muisti. Nyt on pakko vain tyynesti odotella, että omasta asiastani perästä kuuluu, ehkä kirjeitse. Vai olisiko parempi, ettei kuuluisi? Unohtaisivat vain meikän, mutta kun niitä reseptejäkin joskus tarttee, eikä niitä saa itse kirjoitella.

Parempi lienee yleisellä tasolla vain uskoa ja luottaa, jotta kyllä jonkinlainen sote-pulla vielä kypsyy, kunhan uuni tarpeeksi lämpiää. Sen sijaan tietojärjestelmien harmonia ei onnistune koskaan? Vielä äskettäin sitä nk. sotea sanottiin julkiseksi terveydenhoidoksi, sossupuoli pyöri melko hyvin erikseen kuntien kontolla. Silloin meni kai kaikkinensa liian hyvin? 

Nyt siihen soppaan heitellään vielä sen seitsemäntoista terveysfirmaa ja jopa kahdeksantoista  maakuntaa. Sitten hämmennetään myötä- ja vastapäivään. Poliitikot öykkäröivät omia loitsujaan ja pistelevät sammakoita pataan.

Jossain kerrottiin tänä kesänä, että Suomen julkinen terveydenhoito on maailman paras tai ainakin parhaiden ja edullisimpien joukossa. No, sisäinen kyynikkoni murisee jostain suolenmutkasta, että kohtapa ei ole. Ken elää, hän näkee! (Enkä aio ryhtyä julkaisemaan täällä terveystietojani, en ainakaan säännöllisesti.)


***
Lisäykset: 

Terveystoimijoiden eli sopimusten tekijöiden määrä ei ole "sen seitsemäntoista", vaan 170. Jos tulee 18 maakuntaa, se sitten muka vain selkeyttää tilannetta? Linkki Ylen juttuun.

*
Lääkärin soitto onnistui lopulta toisena päivänä, kun luuri suostui ottamaan puhelun vastaan. Pienen varaluurilla tehdyn testailun jälkeen totesin, että äly?laitteessa on ainakin ajoittaista vikaa. Nettipuoli raksuttaa, mutta puhelut eivät aina yhdisty. Hassun hauska vika, mutta eihän se ilmene muuten kuin silloin, kun puhelinta tarvitsisi puheluiden vastaanottamiseen. 


Lisäys: Onko omakanta meidänkanta? Tietosuoja huispaa.


***


Ei kommentteja: