 |
| Bhutanin tunnetuin luostari, Tiikerin pesä. |
Pankkiireista ja suursijoittajista ei kannattaisi tässä jutussa edes puhua, elleivät ne hyypiöt alvariinsa sorkkisi rähmäkäpälillään politiikkaa ja salarakkaitaan politiikassa. Kuka huolehtisi bruttokansantuotteen, velkaantumisasteen ja vajeiden sijasta siitä, millainen on maassa bruttokansanonni?
Bruttokansanonni jäi sanana mieleen jostain telluohjelmasta Bhutanista. Buddhalainen Bhutan Himalajan vuorilla ja laaksoissa on ainakin päältä katsoen tuottanut kansalaisilleen korkealti bruttokansanonnea. Paratiisia ei ole kaikille edes Bhutanissa, mutta on siihen suuntaan edes pyritty. Hyvää hallintoa osoittanee sekin, että kun kuningas joskus halusi luovuttaa kaiken valtansa parlamentille, kansanedustajat ja kansalaiset itse eivät sitä halunneet.
Suomessa presidentti on jo lähes vallattomaksi riisuttu. Kuvaavaa sekin on, poliitikkojen ja kansalaisten välisestä suhteesta. Presidentin valitseminenkin on sirkusta kansalle, kuten jokin urheilutuputus veroilla maksetusta saapasnahkatornista eli yleisradiosta.
Meillä suomalaisilla on puolen miljardin oma mediasirkus, ihkua vai mitä. Ai, mutta eihän se olekaan kansan tuutti, vaan eduskunnan. Ja se on Suomessa kaksi ihan eri asiaa. Tässä maassa, missä korruptio on niin syvällä systeemissä, etteivät ihmiset sitä edes huomaa.
Kuka luokittaisi demokratiaa?
Missä ovat ne maailman mahtajat, luottoluokittajat, mitkä arvioisivat demokratian ja ihmisten hyvinvoinnin tilaa? Kuka on oikeasti huolissaan ja toimii esimerkiksi romanien toimeentulon turvaamiseksi itäeuroopan maissa, kuten Romaniassa ja Bulgariassa. Kuka välittää oikeasti jo melkein heitteille jätetyistä työttömistä taviksista ja nuorista Kreikassa tai Portugalissa? Millainen on näissä maissa tai Suomessakin tulevaisuus, jos vaikka viidesosa nuorisosta syrjäytyy?
Moniko päättäjistä on valmis vaikka leikkaamaan paksuposkisten byrokraattien ja julkissektorin älyttömiä palkkoja tai mielettömän suuria eläkkeitä? Kuka johtava poliitikko puuttuisi kovalla kädellä epäterveisiin ja tuhoisiin rakenteisiin. Ei moni, vaikka näin saataisiin nopeasti vaikka hyvin epätasa-arvoisesti toimiva vanhustenhoito oikealle tolalleen. Ja moni muukin asia.
Mieluummin otetaan vaikka koululaiselta kalapuikko suusta. Laitoksissa syötetään sairaille ja vähäväkisille jotain mössöä tai vellinlitkua, jos on ketään syöttäjää. Kuka katsoo tuhansien huostaan otettujen lasten perään räikeästi ylihinnoitelluissa hoitopaikoissa, kun perheet on ensin väkisin hajotettu? Ei oikeasti kukaan, sillä mieluummin vain lisätään sikapalkkaisia johtajia hoitamaan hommia tavalla, jota kukaan päättäjistä ei edes uskalla arvostella, ettei menettäisi omia kasvojaan kaltaistensa joukossa.
Talous ja politiikka ovat olleet viimeisten neljän vuoden aikana tapahtumien ja keskustelun keskiössä, tässä järjestyksessä. Euroopassakin ne ovat yhdistyneet ikävällä tavalla sellaiseksi talouspolitiikaksi, minkä nimissä valtioita, liittokuntia ja viime kädessä koko maailmaa hallinnoidaan. Ei se ole enää mitään järkevää talouspolitiikkaa. Rahan ja omistusten voimalla ihmisiä alistetaan ja orjuutetaan, vaikka rahan pitäisi vain helpottaa ihmisten välistä toimintaa ja vaihdantaa.
Mutta rahasta se tanssii vaikka ryssän pappi, sanoi vanha kansa. Sen näkyvät kyllä suomalaisetkin papit oppineen, eikä se ole heillä ainoa huono tapa.
Sodat ja kansanmurhat, pikkujuttuja?
Talouspolitiikka on syrjäyttänyt uutishuoneissa ja kotikatsomoissa jopa maailmassa menossa olevat sen seitsemäntoista sotaa ja asellista kahinaa. Terrorismi ja sen nk. torjunta ovat kuin luonnonlakeja. Markkinoiden ja sijoittajien kärsimykset muka löperöiden poliitikkojen vastuuttoman tuhlailun takia ovat tietenkin pahemmat kuin jonkun seinähullun (heitä on vieläkin kovin monta) diktaattorin tapattamien ja kiduttamien mielenosoittajien tuska - myös hyvinkin lähellä meitä.
Rosvokapitalismi ei armoa tunne. Moraalinen markkinatalous ei sentään tapa ja syö lypsylehmiään. Huikeita voittoja verorahoja jatkuvasti ryöstämällä repivät pankkiirit ja pelurit vain nostavat omat juudasrahansa, bonuksensa, vuodesta toiseen, eikä heillä käsi yhtään tärise. Kukaan ei oikeasti uhkaa heitä. Pankkiirin käsi käy taskuillasi ja poliittinen syöttiläs syö pöydässäsi.
Poliitikot pelastavat aina pankit ja sijoittajat. He sallivat lopulta tavisten keräämien pienten omaisuuksien uusjaon. Aina ja yhä uudelleen. Näin he tekevät, vaikka heillä olisi valta laittaa kaikki lait uusiksi. Jokin bruttokansanonni tai zeitgeist-ajattelu on käsitteenä poliitikkojen mielestä houretta ja haihattelua. Voi olla, mutta pitäähän ihmisillä edes toivoa olla. Jos toivokin hiipuu, on edessä yö ja usva.
Intrigööri arvostaa enemmän kuin raha- ja poliittisen vallan symbioosin pelimiehiä vaikka tummia kauppamiehiä torilla. Poikien kanssa tietää aina, mikä on pelin henki ja vitsikin lentää. Jopa taskuvaras voisi olla ihmisenä jotain julkista riistäjää ja loista parempi.
Taskuvarkaan ja kerjäläisenkin on ainakin oltava taitava ammatissaan ja yhteistyökykyinen koplassaan. Varastelun ja rosvoilun elinkeinosektorilla raatajien tilanne helpottuu, kun kansalaisten ainoaa kunnollista turvaa, poliiseja vähennetään. Poliiseja on kyllä yhä tiheämmässä johtavien poliitikkojen ympärillä. Mistähän se johtuu?
Joistakin eurooppalaisista hyvinvointivaltioista on järkyttävän nopeasti tullut pahoinvointiloukkuja, joista suurin osa ihmisistä ei edes pääse karkuun. Maailma on nykyisin muka pelkkä globaali kylä, missä huippuyksilöt singahtelevat taskut älypulikoita pullollaan ja geelit litisten suihkuputkilla maanosista toiseen touhuamassa lisää rahaa isäntiensä pohjattomiin holveihin. Kansainvälistyminen koskee kumminkin oikeasti vain muutamia prosentteja ihmisistä. Loput meistä jurottavat enimmälti omissa kotimaissaan, joitain työkeikkoja tai lomareissuja lukuunottamatta.
Sikamaisen lystikästä joulua vain kaikille syöttiläille! Luujauhotehtaalla tavataan! Taviksille ja köyhille toivotan ihan oikeata halvallakin saatavaa joulumieltä, sillä se lisää bruttokansanonnea, edes pieneksi hetkeksi!
T: intrigööri.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti