Herran pieksut ja koirannahkarukkaset sentään! Kuka meistä ei olisi ottanut väärää askelta elämässään? Kun osoitat toista sormellasi, voisit yhtä hyvin tehdä sen peilikuvasi edessä!
Intrigöörillä ei (yleensä) ole tapana solvata ihmisiä henkilökohtaisesti, ei edes politiikkoja. Pitäisi puhua vain poliitikkojen ja puolueiden teoista ja aikeista, eikä inhimillisistä omituisuuksista tai heikkouksista. Niin pitäisi.
Laitan nyt tähän kuitenkin pieniä arvioita ehdokkaista, mitkä perustuvat vain omiin käsityksiini, eivätkä ainakaan vaalikoneisiin. Vaalikoneita ja ehdokkaiden esittelyjä tarvitaan kunnallisvaaleissa tai eduskuntavaaleissa, joissa emme tunne monia ehdokkaista. Presidentti valitaan nyt kahdeksikosta, joka on useimmille tuttu.
Ehkä sentään nuoret äänestäjät haluavat taustatietoja? Kuulema nuoretkin aikovat äänestää presidenttiä? Tätä ei sitten kannata lukea, tänne ehkä vahingossa eksyneet nuoret hus, hus!
* * *
Aloitetaan politiikassa kaikkein kokeneimmasta ehdokkaasta eli Paavo Väyrysestä. Kopsaan tähän heti Harmaasuden blogista luonnehdinnan Patesta, koska se oli minusta niin hyvä: "Pate on paté. Sama painos, joka on vuosikausia ollut enimmän osan suomalaisista hampaissa tavalla tai toisella. Eikä tuollainen motlake voikaan muuksi muuttua, tahtoihminen jonka voi huoletta laittaa puiseen pystykirnuun ja männällä lyödä. Ei osu taatusti."Väyrynen saattaa hyvinkin olla Sauli Niinistön kanssa vaalien toisella kierroksella. Minun puolestani pohjoisen suuren pojan unelma presidenttiydestä saisi vaikka toteutua, mutta...
Mutta esteenä kuningastiellä on vanha kettu Sauli Niinistö. Salella on valttina nuori kaunis vaimo, joka on myös sen verran fiksu, ettei ole ainakaan päläyttänyt julki mitään älyttömyyksiä, joidenkin kokoomuslaisten (tai myös demareiden) tapaan. Nähnemme Niinistöt seuraavien kuuden vuoden aikana tasavallan komeimmassa edustustehtävässä? Ei se töki. Nyt eletään tämmöistä aikaa.
Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että Suomen ainoa valtavirrasta poikkeava kansanpuolue perussuomalaiset tarvitsee Timo Soinia vielä ennen jotain huilivirkaa tai tehtävää. Soinin piti kai vain ryhtyä ehdokkaaksi, valmistelemaan puolueen kenttää kunnallisvaaleihin. Hän lienee ehdolla tosissaan, periaatteessa. Moni ei silti taida uskoa jytkyyn tässä kisassa.
Ja sitten ytimeen. Toivon, että Paavo Lipposelle maistuisi Parman kinkku jouluna. Ylimieliset EU:n valtaherrat ajoivat pahan kerran kiville siirtyessään vauhdikkaasti euroon, vaikka koko EU pelisääntöineen oli vasta mutjautumassa. Tästä Lipposenkin suuresta visiosta seuraa takapakki, minkä suuruutta, kestoa ja seurauksia voimme vain arvuutella. Lipposen vallanhinku teki nyt pakit myös puolueelle. Viihterämpiäkin ehdokkaita demareilla olisi ollut.
Pekka Haavisto on sympaattinen hahmo, eikä elämäntoverin pikku töppäilyjen pitäisi haitata miestä mitenkään. Kannatus pressanvaaleissa ei silti vie pitkälti.
Paavo Arhinmäki on tässä väärässä kisassa. Tekisi mieli sanoa, että hän on puolueineen väärässä hallituksessakin.
Eva Biaudet saisi opetella suomalaisesta sanakirjasta muitakin kuin rasisti -sanan, millä hän alvariinsa tylyttää papukaijan lailla tavallisia suomalaisia ihmisiä. Pienen kielipuolueen suhteettoman suuri vaikutusvalta auttoi kyllä Evan virkaan tai tehtävään, mutta se ei pukkaa Mäntyniemeen asti.
Intrigöörillä ei ole mitään Suomen ruotsinkielisiä vastaan. Toki rkp on pakkopulla hallituksissa, eikä pakkoruotsin pänttääminen ole enää perusteltua. Poliittinen elämä ei ole reilua, eikä se koskaan mene kaikkien mielen mukaan. Muistan silti, että meillä oli ennen sieltä rantahurrien poppoosta ihan järkeviä ministereitä!
Nimimerkillä ei ole vaalisalaisuutta, joten tunnustan, että 90-luvulla äänestin presidentiksi Elisabeth Rehniä. Mutta se oli silloin. Politiikan merkillinen rappio näyttää koskevan nuorempaa polvea sekä rkp:ssä että kokoomuksessa! Mitähän nämä jotkut politiikan tylleröt ja jolperot ovat lapsena syöneet?
* * *
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä tässä ehdokkaiden kahdeksikossa nostan esille kristillisten Sari Essayahin. Huippu-urheilijan taustalla pikkupuolueensa kärkiryhmään noussut Sari on ollut ainakin minulle myönteinen yllätys.
Älykäs naisehdokas, hyvä kirjoittajakin, voisi nousta presidenttikisassa korkealle, jos puolue olisi vaikka keskusta. Uskovaisuus, maltillinenkin, katsotaan nykyisin Suomessa niin suureksi rasitteeksi, ettei se tuo Sarille hänen ansaitsemaansa kannatusta. Se on vahinko.
Ajatelkaa nyt hyvät blogien seuraajat! Suomi voisi saada Sarista järkevän naispressan, nuorekkaan edusnaisen. Se toisi Suomelle myönteistä näkyvyyttä Euroopassa ja maailmalla. Onhan myös Angela "Suuri" Merkel kristillisdemokraatti.
Sen sijaan me taidamme saada sille kuuden vuoden linnareissulle vain kovan kokoomustaustan omaavan äijänkörmyn. Saman sorttisia ukkoja on maailman politiikassa laittaa joka lähtöön. Onko se hyvä? No, ehkä me saamme vain sitä, mitä ansaitsemme?
Yhdellä äänellä ei ole paljon merkitystä, mutta intrigööri käänsi palttoonsa, taas, ja äänestää tällä kertaa (askeleen edellä) kristillisiä eli Saria.
Eikä se ole edes ensimmäinen kerta, kun äänestän kristillistä pressaksi. Nuorena poekana vuonna 1978 äänestin myös kristillisten presidenttiehdokkaan, Raino Westerholmin valitsijamiestä. Silloin en oikein digannut Kekkosen liiankin loistavia venäjänsuhteita.
Taitaa olla niin, että että minulta eivät oikein onnistu nämä presidentinvaaleissa äänestykset. Rehnistä jo mainitsin. Vuonna 2000 huolestuin, kun näytti, että T. Halonen oli nosteessa. Ajoin silloin kiireesti postiin äänestämään E. Ahoa, vaikka en tykännyt koko ukosta.
Nyt osuu ja onnistuu! Eikä yhtään ääntä tammivaaleissa ole vielä annettu!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti