26.7.2012

Liian paljon rahaa?

Laulussa hoilotetaan, että "liian paljon rahaa, hyvää vaiko pahaa". Intrigöörin pitää vääntää itselleen paljon malleja rautalangasta, hakea tietoa, että saisi jonkinlaisen käsityksen maailman taloustuiverruksesta, missä johtavat  asiantuntijatkin näyttävät olevan hämmennyksen vallassa hattujaan pitelemässä.

     Jenkkilän asuntokeinottelukuplan puhjettua ja viruksen levittyä Eurooppaan, jopa syrjäiseen Suomeenkin, on puhuttu paljon kärjellään seisovasta pyramidista. Keikkuvassa pyramidissa oikeaa reaalitaloutta edustaa pieni siivu kärjessä ja loppu rakennelma muodostuu valtavasta höttörahan kasaumasta.

     Keinottelevan kuprutalouden pimeä voima veistelee tuottoisia energiaviipaleita sitä kymmenen kertaa pienemmästä reaalitalouden osiosta. Kuten olemme nähneet, se on vapaapainia ja potkunyrkeilyä, nurkkaan ahdistamista, eikä siinä keinoja kaihdeta. 

     Yhtä hyvin voisi puhua tennispallosta ja jalkapallosta, missä jälkimmäinen yrittää pitää ilmat sisällään tönimällä koko ajan todellisen talouden tiivistä tennispalloa. Onko kysymys perimmältään siitä, että maailmassa on liian paljon rahaa? Semmoista, mikä on ja samalla ei ole oikeaa rahaa. Tyhjästä tekaistun rahan määrää kasvattavat valtioiden keskuspankkien lisäksi tuhannet ja taas tuhannet muut pankit.

     Maailman rahan määrää kuvaava jalkapallo voisi kokonsa puolesta hotkia helposti pienemmän reaalirahan pallon, mutta siltikin jalkapallosta vajuisivat ilmat pihalle. Tässä kohti kai kuuluisi sanoa, ettei minkäänlaista rahaa riitä kaikille, vaikka se on jo tuhansia vuosia vanha keksintö. 
     Velkaa sen sijaan riittää kaulaa myöten kaikille, joiden uskotaan pystyvän maksamaan sen takaisin edes jonkinlaisen koron kera. Toisin sanoen, rajallista reaalitaloutta rokotetaan liikaa. Höttörahan  kupla on saavuttanut järjellisen kasvun rajat jo aikoja sitten. Kuplaa onkin paisutettu jo semmoiset 30 vuotta vai milloin se järki jäikään lopullisesti junasta.

     Tämän aamun lehdissä kerrotaan, että Citigroup -jättipankin johtaja haluaisi erottaa toisistaan suurpankkien investointitoiminnan ja peruspankkitoiminnan. Tästä on kyllä puhunut moni muukin. Mitään ei vain ole tehty, eikä kai tehdä.

     Suurpankkien pilkkominen voisi olla yksi niistä lukon haitakkeista, mikä avaisi oven terveeseen maailmantalouteen ja vähentäisi rajun voitonhuuman aiheuttamia "turbulensseja". Pilkottuina rahavallan keskittymät eivät olisi liian suuria kaatumaan, koska niin käy jatkossakin. On luonnollista, että myrsky kaataa metsästä suuriakin puita, joiden runko on laho tai juuret liian löyhästi maassa. Voi tulla myös metsäpalo, mikä raivaa suuria alueita uuden kasvuston tieltä.

     Suuren rahan haltijat haluaisivat perinteisesti mahdollisimman vähän tai ei yhtään talouden sääntelyä ja valvontaa. Verot ovat tietenkin silkkaa myrkkyä. Mutta asioilla on aina vähintään kaksi puolta, eikä niitä voi tässä maailmassa mitenkään erottaa toisistaan. Tarvitaan sekä sitä rahan tekijää eli yritystoimintaa että pankkia ja sen kautta kulkevaa talouselämän verenkiertoa.

     Vai onko se jo pelkkää veronkiertoa? Pelkkä rahan pyörittely ei paljon hyödytä kokonaisuutta. Ja ilman sitä kokonaisuutta tyhjenee koko pajatso. Yhteiskunta ei pyöri ilman sääntelijää ja verottajaa, valtiota. Jonkun on oltava sekä jarrumies, huoltomies ja uuden rakentaja. Emme saisi palata enää rosvoparonien ja sotalordien hallitsemiin orjuuttaviin yhteiskuntiin eli täyteen helvettiin jo maan päällä.

Toisin sanoen:  "Mitä olisi talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää?" Tai mitä olisi investointipankkitoiminta ilman tuottavia yrityksiä ja ilman sitä päivän töihinsä kömpivää työläistä, veronmaksajaa. Veroilla kustannetaan mm. vesijohtoja ja päällystettyjä teitä, jotta myös riistokapitalisti saa aamuisin pestä torahampaansa ja ajella limousiinilla toimistoonsa sihteerikköjen paapottavaksi ja bisneksiä pusertamaan - kivestä verta valuttamaan ja silleen.

     Euroopan talouskriisiä seuraillessa ei voi välttyä siltäkään ajatukselta, että jos suurpankit saataisiin joskus siivottua ja pilkottua, siistijöille olisi töitä myös verottajan eli julkisen hallinnon ja verotusoikeudellisen rahavallan  joukoissa. Siellä sitä vasta oikein isoa luutaa tarvittaisiin tai puskutraktoria.
     Pahin mahdollinen tilanne syntyy siitä, että keinottelevat pankkiirit ja vallanhimoiset poliitikot löytävät moraalittoman sisäisen yhteytensä ja heidän roolinsa yhteiskunnan pyörittäjinä sekoittuvat.  Silloin menevät sekaisin myös rahat eli ne suurpääomat ja hyvin vastuullista hoitamista (normaalisti) vaativat verorahat. Näin on päässyt käymään myös pienessä Suomessa, minne ei taannoisen valtiovarainministerin ja nykyisen pääkanisterin mukaan pitänyt lainkaan puhaltaa ikäviä taloustuulia mistään ilmansuunnasta.

     Vaistosin kyllä, mitä arvoisa hallituksen linjaa tukeva blogissa kävijä ehkä ajatteli tässä kohti: Suomihan on yhä edelleen ainoa AAA-luottoluokitettu valtio euroalueella. Siis Katajainen oli oikeassa! Näinkin sen voi nähdä. 

     Ehkä näennäisen hyvä tilanteemme on onneksi meille, ehkä ei? Jos vielä siedettävältä ulospäin näyttävä velkaantuminen saa päättäjämme uskomaan, että olisimme jossain EU:n syvässä ytimessä muutenkin kuin yhtenä pikku maksajana - se on perusteellisesti väärin uskottu! Takausvastuut toisten veloista ja myös EVM-hirviön näemmä blankona tehty hyväksyminen (Sasien ja muiden selittelyistä huolimatta) voivat viedä meiltä maton jalkojen alta nopeasti. 

     Ja mitä se semmoinen peli on, että sen sääntöjä rukataan jälkikäteen tai aina kun toinen osapuoli haluaa? No, se on pettämistä! Kansaa on taas kerran härskisti petetty, löyhäpäisen hyväuskoisten edustajiemme välityksellä.


* * *
     Tämä aamujupinointi sai kimmokkeen TalSan jutusta, missä puidaan kreikkalaisten surkeaa tilannetta. Hurjan kokoisista tukipaketeista huolimatta Kreikka on vajoamassa pysyvään kaaokseen. Tukipaketeilla ei ole ainakaan autettu tavallisia ihmisiä, mikä pitäisi olla kaiken lähtökohta, oli ongelmien syy kenen hyvänsä.

     Suursijoittajat ja pankkien edustajat osaavat kyllä aina auttaa itse itseään, vaikka eurokriisiä on hoidettu tähän pääosin heidän ehdoillaan. Myös kreikkalaisten suurrikkaiden rahat on laivattu, lennätetty ja enteröity hyvissä ajoin myrskyn alta turvallisiin ankkuripaikkoihin.

     Kreikka on vain yksi pieni maa euroalueella, kuten Suomikin. Kreikan tapahtumat ennakoivat silti kehitystä, mikä on jo niin selvää muissakin ns. "kriisiytyneissä" maissa, myös suurissa maissa. Jutun mukaan jopa puolet Kreikan pienyrityksistä, maan yritystoiminnan ydin, saattaa joutua laittamaan lappua luukulle jo kolmen seuraavan kuukauden aikana.

     Jo kolmanneksella kreikkalaisista on pahoja talousvaikeuksia. Niinikään kolmanneksella kreikkalaisista ei ole varaa peruselintarvikkeisiin, eikä kai kaikkiin tarpeellisiin lääkkeisiinkään. Kymmenen prosenttia ei pysty säästämään lanttiakaan.

     ITUC:in tutkimuksen mukaan jopa 87 prosenttia kreikkalaisista arvioi, että maa menee väärään suuntaan. Lähes yhtä moni pelkää pelkää, että seuraavilla sukupolvilla elämä tulee olemaan vaikeampaa kuin nykyisin.

     Koskettaako Kreikan tilanne myös Suomea? Kyllä sen pitäisi koskettaa myös varoittavana esimerkkinä. Tuki on vain tuki, mutta pönkkä pettää, ellei rakenteita korjata pysyvällä tavalla.

     Kreikan kadotetut tukirahat eivät yksin Suomea keikauta, mutta se on vain yksi nappi, mikä  takista lensi.  Mitä ne muut ovatkaan - pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, jne... Irlanti, Portugali, Espanja, Italia, jne...

     Intrigööri tietää, kuten niin monet muutkin 90-luvun myllerryksen kokeneet, ettei konkurssia vältetä siten, että tehdä lisää velkaa niin kauan kuin sitä jostain saa. Euroopassa ollaan juuri tällaisella tuhon tiellä.

* * *
     Mitä hyvää EU:n jäsenyys onkaan tuonut meille suomalaisille? Täytyy muistaa sekin, ettei Lidl-kauppaketju olisi kai rantautunut meille ilman, että olisimme EU:n jäseniä. Tosin hintatasomme on niin kova, ettei saksalaisten tarvitse kisata täällä ihan tosissaan.

     Mutta ilman edes pientä kiusaa ja kilpailua, kaupan kaksi suurta olisivat pakottaneet intrigöörinkin syömään enemmän kamalia, kalliita ja melkein makuneutraaleja eineksiä, jauhomakkaroita ja kumilihapullia.

     Rehti ja reaalinen markkinatalous kunniaan! EU vapaaksi mustien pankkilordien vallasta! 


Lisäys 27.7: Kadonneiden verojen metsästys.

* * *

Ei kommentteja: