Talousuutisten liika lueskelu vain kasvattaa epätietoisuutta, koska viisasten kivi on kaikilta hukassa. Jossainhan siellä viisaita pakosti on, mutta ei ainakaan asioista päättämässä.
***.
Kadonneiden, salattujen ja piilotettujen takuuksien metsästäjä, valtionvelkaministeri Urpilainen on pelotellut napakoilla lausunnoillaan puolta Eurooppaa. Tai niin ainakin annetaan ymmärtää. Valtakunnanjohtaja Katainen tyytyy sentään pelottelemaan vain meitä suomalaisia, että kohta kyllä loputkin viedään ja maa meidät kaivoskuiluihin nielaisee, ellei Suomi satsaa kaikkeaan globaalin pankkisektorin ojasta nostamiseksi. Oi että, kun niillä pankeilla on taas niin vaikeaa!
Mutta intrigööri ei vähästä säikähdä, kun itsellä ei ole sellaista voimapaperia, minkä puolesta pelätä. Niinpä Urpilainen saisi vaikka heitellä isolla kauhalla lisää vettä sihisevälle kriisisaunan kiukaalle. Eiväthän nuo flamencon, tarantellan ja buzukin ystävät muuten usko. Irkkuja intrigööri ei haluaisi hirveesti moittia, koska heidät laitettiin kylmästi nielemään pankkien valtaisat tappiot.
Niin kauan kaikki pahasti velkaantuneet euromaat toitottavat vastuullisen torvea kuin ovat itse saamassa jotain yhteisestä kassasta. Sitten onkin vuorossa vastuullisuuden metsästys. Maksajat tai vielä jotenkin luottokelpoiset maat ovat enää yhden käden sormissa.
Miten olisi sellainen periaatteellinen julistus ja töräytys kaikelle eurokansalle, jotta eipä tipu tästä lähtien velkarahaa minkään valtiollisen häkkyrän kautta muille kuin Reilun Kaupan pankeille? Pankithan ne siellä aina ovat poliitikkojen takana käpälät ojossa. Näin on, vaikka pankkien pitäisi olla se taho, jolta valtiot voivat saada lainaa, eikä päinvastoin!
Eikä valtioilta ole ennen takuuksia kyselty. Nyt on kyselty, mutta ei ole saatu, mitä nyt Jutta sai Kreikalta jotain - kai ensimmäisenä maailmassa. Jutta vissiin tikistää vaikka vettä kivestä, mutta aika vähän, koska espanjalaisetkin lupaavat vain joitain vakuuksia osalle Suomen takauksista.
Semmoinen reilun kaupan pankkiiri taitaa oikeasti olla satuolento, mutta satuja meille muutenkin on syötetty jo vuosien ajan. Nyt on kuulema viimeinen toivo laitettu johonkin pankkipalvontavirastoon, joka ehkä parhaimmillaan kertoisi EKP:lle ja komissiolle sen, mikä niissä piireissä jo muutenkin tiedetään. Uudesta ja kalliista virastosta taitaa koitua yhtä iso ilo ja hyöty kuin kovasti mainostetuista pankkien stressitesteistä?
***
Toinen tapa pelastua on se poliittikkojen märkä päiväuni eli liittovaltio. No, siitähän se hyvä tulee, kun umpivelkaiset ja kilpailukykynsä suurelta osin syöneet eurooppalaiset valtiot laittavat hynttyyt yhteen ja laskevat kukin kulutuksensa minimiin.
Eikö semmoinen ole silkkaa eurososialismia, kun kaikki valtiot survotaan samaan liisteriin, eivätkä ne enää kilpaile terveesti keskenään, kuten yritykset ehdassa markkinataloudessa? Ja mistä valtiot nykyisin kilpailisivat? Siitäkö kenellä on paras bruttokansanonni - lisää naurettavia päiväunia.
Ehkäpä globaalit suurkapitalistit pääsevät lopulta helposti poimimaan itselleen maanosan parhaat yritysrusinat pullasta? Sekö tässä kaikessa on takana ja tavoitteena? Eihän Eurooppa oikeasti ole pelkkien tupauunojen paratiisi.
Talouslehdistä saattoi tänään lukea, että maailman suurin yritys on hollantilaislähtöinen Royal Dutch Shell, minkä hallituksen nuijaa pitelee se Jorma, se Ollila. Shellin liikevaihto on vajaat 500 miljardia euroa eli samaa luokkaa kuin perustettavan EVM-pakkopullapankin velkavaltioilta imemä pääoma.
Shell pärjännee hienosti ja sen ei niinkään reilun pelin tuotteista kisaa koko maailma. EVM:n rahat loppuvat sen sijaan jo alkuunsa? Mutta piikkihän lienee jo käytännössä auki? Siihen pankkiin on muuten pakko maksaa, kun käsketään!
Vaikka heinäkuun hellettä ulkona on melkein 15 astetta, ei intrigööri tässä hikipäissä pelkkää lööperiä laskettele. Missä muualla reilun kaupan pelisäännöt olisivat enemmän paikallaan kuin pankkiirien ja suursijoittajien toiminnassa? Se on merkittävää, koska valtioita eivät suinkaan johda enää demokraattisten maiden poliitikot, vaan käskytys tulee globaalilta suurpääomalta.
Euroopan velkarytäkässä on Töppönen Tallukasta takaamassa. Muistuu mieleheni kostea 70-luku, jolloin kantakapakassa oli tapana, akuutin rahoituskriisin yllättäessä, laittaa selvimmäksi epäilty vekselin kanssa pankkiin. Joskus kuulema pankinjohtaja kysyi, "onko tämä vekseli vai kansalaisadressi?"
Reilun kaupan sertifiointisysteemi erilaisine taustajärjestöineen on tarkoitettu tuotteille, jotka täyttävät vaatimukset mm. ympäristöasioiden, työvoiman ja sosiaalisen kestävyyden osalta. Reilusti jaetun velkarahan vuosikausia kestänyt kauppa kriisiytyneille ja ongelmissa rypeville euromaille ei täyttänyt yhtään järjellistä kriteeriä.
Ympäristöstä ei välitetty pätkääkään, ellei sitten siinä mielessä, että rahoittajien suunnattomat voitot suhmuroitiin piiloon turvalliseen ympäristöön palmujen katveeseen Cayman-saarten kaltaisiin veroparatiiseihin. Euroopassa vallitsee monin paikoin toivoton suurtyöttömyys ja nuorisotyöttömyys, joten myös työvoimalle ja sosiaaliselle kestävyydelle pantiin piut ja paut.
Onko sitten rahajobbareiden tuote eli se bittiraha sitten vastuullisesti tai eettisesti tuotettua? Eipä muuten kuin siinä mielessä, että jobbarit kuittaavat tuotteistaan vastuullisesti maksimaalista voittoa. Ei siinä ole tarvinnut piitata mistään reiluista kriteereistä, koska valtioille ja niissä toimiville suurpankeille on tähän asti löytynyt "reilu" takaaja eli lopulta se vanha mukava veronmaksaja.
Sen varmempaa takaajaa ei maailmasta toistaiseksi laajassa mitassa löydy. Maailmanvallankeikausta ei ole ihan justiinsa odotettavissa. Occopy sentään! Yksi reilun kaupan kriteereistä on yleisesti köyhyyden poistaminen. Köyhyys lienee tosiaan tyyten poistunut siltä maailman rikkaimmalta 1 prosentilta, kroisoksilta, jotka ovat kaikkien pankkien ja sijoittajien vankka taustavoima.
***
Reilun kaupan systeemeitä on arvosteltu, kuten kaikenlaista muutakin toimintaa. Vaan on siinä touhussa yleensä rehdimmät periaatteet kuin pelkkää parasta tuottoa hakevassa riistokaupassa. Suomalaiset ovat aika innokkaita reilun kaupan tukijoita. Maailmassa on nimetty kaikkiaan toista tuhatta kaupunkia reiluiksi kaupungeiksi.
Onkohan yhtään pankkia nimetty reiluksi pankiksi. Tai no, reilujahan ne kaikki mielestään ovat, kun sateenvarjoa lainaavat, mutta vain siihen asti, kunnes alkaa satamaan maahan asti. Ehkä reilun rahakaupan harjoittajia olisi sittenkin löydettävissä, mutta ei sitä harvinaista lajia pesi ainakaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Brasiliassa pankit eli niiden omistajat on kai vieläkin pakotettu lähes reiluun kauppaan, koska he vastaavat kaikesta toiminnastaan omalla omaisuudellaan.
Euroopassa pahimpien pankkikuprujen tekijät eivät vastaa ikinä mistään. Jenkkilässäkin lusimassa on vain muutamia kaikkein härskeimmistä sijoitushuijareista. Venäjällä ja Kiinassa sopivasti epäsopivien oligarkkien kohtalo on kyllä julma.
Löytyisikö jonkinlaisen reilun kaupan pankkiireita sitten islamilaisista pankeista? Siellä ainakin luulisi olevan takana öljytaala poikineen. Vaan taitavat ne varsinaiset öljymiljardit silti kiertää ihan tavallisia reittejä korkoja poikimassa? Kameliravien harrastajat rahastavat sekä öljyllä että koroilla. Öljymailla on aina "ystäviä".
Mutta miten olisi sellainen äänekäs reilun rahakaupan julistus? Sehän helpottaisi ainakin takuuksien metsästystä. Pieni Suomi voisi jatkaa AAA -namusedän leikkimistä. Tai jatkaa se kuitenkin.
Suuria maita pelastelevan Suomen ei kannata yhtään välittää siitä, että Suomessa asuu vain noin yksi prosentti eurooppalaisista. Mutta se on vähän eri asia kuin koko maailman rikkaimpien muodostama yksi prosentti väestöstä.
Reilu peli ja sellaisen pelin arvostus? Mihin ne jäivät? Ja milloin?
Joken piirros 10.7: http://www.joke.fi/
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti