 |
| Köyhät ritarit saman pollen selässä. |
Perjantai ja 13. päivä oli tänä vuonna myös tammikuussa ja huhtikuussa, eikä taivas tippunut niskaan. Tuskin nytkään niin käy, mutta voi se salama iskeä, kesäisiä ukkosia on ilmassa. Ainakin temppeliritareille 13. päivän kerrotaan olleen kohtalokas, noin 900 vuotta sitten.
Epäonnen perjantaina voi uskomusten mukaan tapahtua jotain kauhiata, joten kannattaa varmaan pysytellä sisällä ja tarkistaa palovaroittimen paristo. Jos autoilee kohtaloa uhmaten, pitää kai ajella hiljaa ja keskellä tietä? Kävelyä ja pyöräilyä ei voi lainkaan suositella. Kävellessä voi kompastua ja pyörällä saattaa kaatua, automobiili pysyy neljällä pyörällä aika hyvin pystyssä.
Temppeliherrat saivat nimityksensä hallitsemastaan muinaisesta Salomon temppelin alueesta Jerusalemissa. Näiden ristiritarien tarina on kiinnostava ja jotain siitä tiedetään. Loput luulotellaan.
Rikkaiksi ritareiksi
Temppeliherrain ritariston perusti ranskalainen Hugo Paynasilainen (Hugo de Payens) Herran vuonna 1119. Silloinen valtiaiden valtaherra ja koko maanpiirin paikallisjumala paavi siunasi tai vahvisti ritarikunnan 1128, jolloin se tuli myös suoraan paavin alaiseksi. Temppeliherrain eli köyhien soturimunkkien piti alunperin suojella Jerusalemiin matkaavia pyhiinvaeltajia.
Temppeliherrain aikakaudella musulmaanien käyrät sapelit iskivät usein ritarien suoria miekkoja vasten. Jerusalem vallattiin ja samalla murhattiin joukoittain myös siviilejä. Myöhemmin Jerusalem menetettiin. Jatkuvassa sodassa ei pikkukahakoita edes kirjattu muistiin. Tuon ajan tapojen mukaisesti paitsi sodittiin perivihollista vastaan, myös tilaisuuden tullen ryöstettiin ja murhattiin keitä vain, mennen tullen. Vangeiksi saaduista uskonsotureista vaadittiin lunnaita puolin ja toisin.
Lopulta Jerusalem ja koko Palestiina jäivät kotikenttäetunsa pitäneen Saladinin Sapeliseuran (SS) hallintaan. Templarien Ritariseura vetäytyi turnauksesta haarniskat rutussa Kyprokselle irrottelemaan päistään kolhuisia kypäriään.
Samoihin aikoihin temppeliherrat keksivät herrojen ikiaikaiseen tyyliin tuottoisampia ja helpompia harrastuksia kuin kovan työn tekemisen eli tuossa tapauksessa ryöstämisen ja murhaamisen. Ihmisiä ei voinut tappaa kuin kerran, eikä köyhällä sandaali- ja kauhtanakansalla ollut paljoa mitä rosvota. Palestiinassa oli liian kuumakin, moni ritari läkähtyi peltipukuihinsa ihan vain vihulaista odotellessa.
 |
| Ritarin varustus oli raskas kuumassa Palestiinassa. |
Pankkitoiminta pelasi pitkään hienosti ja ristiritaripankki rahoitti paitsi kauppiaita, myös reilusti aatelisia ja etenkin kuninkaita. Avokätisesti kannatti rahoitella siksi, että aatelisilla oli antaa vakuudeksi omaisuutta, maita, mantuja ja linnoja, sekä mikä oli vielä tärkeämpää - heillä oli alueidensa verotusoikeus. Myös varsinaiset temppeliritarit olivat ylhäisaatelisia tai alempia säätyläisiä. Ritarikunnasta ja sen jäsenistäkin tuli ökyrikkaita.
Ylhäisön ja kunkkujen kanssa tuli silti ritaripankkiireille pahoja ongelmia, sillä pian jopa Ranskan yrmy kunkku Filip IV Kaunis oli jo linnojensa ylimpiä torneja myöten veloissa temppeliritareille. Valtakunnan verotulotkin oli kai pantattu ainakin kymmeneksi vuodeksi pankkiireille, ihan kuin Euroopan nykyistenkin valtaherrojen finanssipiirien aikana.
Roviolle vain!
Filip juonitteli paavi Clement V:n kanssa ritarien päiden menoksi, eikä hän olisi mistään voinut löytää parempaa juonittelukumppania. Paavista olivat Euroopan kunkut ennenkin saaneet kaverin, kun piti vaikka ryövätä jotain ja poltella joukoittain ihmisiä roviolla.
Paavi esittikin pian ritareille joitakin vaatimuksia, joihin nämä eivät enää laiskistuneina suostuneet. Olisi muka pitänyt hyökätä taas Jerusalemia vapauttamaan ja muuta sellaista typerää ja vaarallista. Siispä paavi saattoi vetäistä aikoinaan templareille annetun pyhän istuimen siunauksen pois kuin maton jalkojen alta. Paavi pesi samalla kätensä Filipin tulevista hirmutöistä. Mitäs eivät ylimieliset ritarit totelleet, kun itse Jumalan sijainen maan päällä käskytti!
 |
Templarien suurmestari
Jacques de Molay.
|
Monet "kerettiläiset", suuretkin kansanosat, kuten tarunhohtoiset kataarit, vainottiin ja poltettiin oikean uskon nimissä lähes yhdettömiin.
Niin kävi lopulta surkiasti myös ajan mittapuulla jaloina soturimunkkeina aloittaneille temppeliritareille. Kaikki ritarit, jotka Filipin joukot tavoittivat, pidätettiin samana perjantaina (juliaanisen kalenterin mukaan) eli lokakuun 13. päivänä vuonna 1307. Ritarien mittava omaisuus, ainakin se mitä löydettiin, ulosmitattiin kunkulle ja kumppaneille. Luultavasti paavikin sai pikku provikan?
Osa ristiritareista murhattiin roviolla polttamalla tai muuten vain lyhentämällä tukkaa kaulaa myöten. Temppeliherrain viimeisin (julkinen) suurmestari Jacques de Molay kypsennettin tiemmä hiljaisella tulella hengiltä jossain tyrmässä vuonna 1312. Julmaa kidutusta kauan kärsiessään hänellä oli aikaa langettaa ihan maan perusteellinen kirous sekä kunkku Filip neloselle että paavi Clement vitoselle.
Ritarikunnan hengellisen ja samalla maallisen johtajan Molayn kirouksen sanottiin ulottuneen 13 sukupolven päähän. Kirous koski varmaan kaikkia myöhempiäkin kunkkujen ja paavien kaltaisia hyypiöitä.
Aivan kaikkiin temppeliherroihin eivät kunkun ja paavin veriset kädet yltäneet. Nuo varhaiset pankkitemppeliherrat livahtivat pelastamiensa kalleuksien kera turvaan kaikilta rangaistuksilta (kuten nykyisetkin pankkiherrat). Ritarikuntahan oli osin jo valmiiksi hajallaan pitkin silloista Eurooppaa. Pysyvämpiä turvapaikkoja löytyi heti mm. Portugalista ja Skotlannista. Loppu onkin sitten hyvin epämääräistä historiaa, sekä huikeita legendoja.
 |
| Temppeliherrat roviolla. Piirros on 1300-luvulta. |
Politiikan kunkut ja pankkiirit
Asiapohjalta järkevästi EU:kin aloitti, kun se perustettiin maailmansodan jälkeen maanosan suurherrojen hiili- ja teräsyhteisöksi. Loput siitä tarinasta me tiedämme. Myös mainiona rauhanliikkeenä mainostettu EU on paisunut kuin hiivataikina ja pyrkii vielä laajenemaan lähes koko maanosan kattavaksi liittovaltioksi. Ilman velkakriisiä olisimme kai jo EU-sisaruksia ainakin turkkilaisten kanssa.
Missä EU:n rajat vielä olisivatkaan, jos nuo nykyajan kunkut eli johtavat politiikot saisivat siitä päättää? Entä Naton rajat?
Temppeliherroja vastaavat tänään osittain kansainväliset rahanpyörittäjät eli suurpankit ja -sijoittajat, finanssihait. Jäljellä olevat oikeat kruunupäät hoitelevat hevosia ja koiria, naivat ristiin ja rastiin, sekä elättävät samalla luvutonta hömppämediaa.
Paavi yrittää yhä edustaa omaa syntistä valtakuntaansa, mutta on onneksi menettänyt poliittisen vaikutusvaltansa kauan sitten. Maailman mahtavat kyllä kuvauttavat itsensä mielellään paavin audienssilla.
***
Mutta jotain on kyllä perusteellisesti muuttunut. Ennen yksinvaltias kunkku tai muu valtaherra raahautti halutessaan pankkiireita tyrmään ja roviolle ja vei heidän omaisuutensa. Nyt kukaan ei raahaa pankkiireita mihinkään ja heille taustajoukkoineen annostellaan isolla kauhalla kansojen omaisuutta. Nämä nykyajan temppeliherrat, suuren rahan piirit, vievät nimellisiä kunkkuja eli johtavia poliitikkoja kuin lampaita narussa.
Eikä EU:n suuria johtajia, komissaareja tai virkamiesarmeijaa ole koskaan valittu demokraatisesti. Paaviltakaan ei liene kysytty. Tai mistä sekin tiedetään?
 |
| Onkohan jesuiittakoulun kasvatti Mario Draghi suurlohikäärme? |
Vaan ei se näin mene. Poliitikkojen yli on kävelty, ainakin nk. länsimaissa. Siitä voisi päätellä, että Pyhät Pankkiirit kantavat nykyisin myös kuvainnollisesti vanhan ajan paavin valtikkaa, sillä ennen paavi oli koskematon, yläpuolella kaikkien muiden. Jossain vaiheessa paavi jopa jakoi Etelä-Amerikan Portugalin ja Espanjan kesken.
Nykyisen maailman poliitikot ovat siis käytännössä menettäneet ja myyneet päätösvaltansa pankkiireille eli suurpääoman edustajille. Samalla on hukattu se outo keksintö, se ns. demokratia. Kansallahan valtaa ei oikeasti ole ollutkaan, vaan se ollut Suomen kaltaisissa maissa mm. puolueilla ja eri etupiirellä.
Kirous jatkuu
Voisi jopa luulotella sellaista, että temppeliritarien suurmestari Molayn kirous ulottuu todella yli vuosisatojen. Poliitikan ja kirkon johto on ravisteltu irti vallan kahvasta, vaikka he eivät sitä tunnusta. Kansanvalta, demokratia oli oikeasti houretta vain. Rahan valta jyllää nyt, kuten aina. Koko vanha ja ennen aika vakaakin Eurooppa on rähmällään velkojien, pankkiirien, sekä amerikkalaisten luottoluokittajien edessä, eikä enää ikinä pääse jaloilleen.
Jos suurmestari de Molayn henki vielä leijuu jossain tuntemattomassa ulottuvuudessa, kyllä sitä vanhaa partajäärää täytyy kolkosti naurattaa.
Pienen Suomenkin pääministeri antaa jo itsekin puheillaan ymmärtää olevansa hermoparantolan tarpeessa. Ja valtiovarainministeri sanoo ääneen, ettei kukaan voi tietää, mitä huomispäivänä tapahtuu. Silti sitä mennään EU:n yhteisvastuun mukana kuin vettynyt tukki koskessa. Suomen vielä hyvä luottoreittaus ja olemattomat korot osoittavat vain sijoittajien olematonta valinnanvaraa.
Mitään todellista ei asialle muka voida tehdä. Pian saanemme kuulla viime vuosien valtapoliitikoilta loputtomia selityksiä. Pääselitys lienee se, että: "ei meillä ollut mitään muita vaihtoehtoja".
Tottahan kansa ymmärtää ja äänestää samat naamat aina vain uudestaan valtaan! Niinkö? Eikö ole ollut mitään muita vaihtoehtoja kuin alistua yhteisvelkoihin ja käytännössä menettää Suomen itsenäisyys? Kyllä Suomella olisi ollut muitakin vaihtoehtoja.
Ratkaisumalleja on esitetty viimeisten parin vuodenkin aikana vaikka kuinka. Vieläkin EU:sta voitaisiin tehdä kallis irtiotto! Kaikkeen ei olisi tarvinnut alistua ja vieläpä samalla EU:n omia sääntöjä rikkoen.
EU:lle pitäisi kai vieläkin sanoa kyllä, ellei sekin leviä vuoden sisällä, mutta rahaliitolle, sekä pankkien ja velkojen yhteisvastuille olisi sanottava ei! Jälkimmäinen sana on näköjään EU:ssa poliitikoilta kielletty. Tai ainakin sillä sanalla on käänteinen merkitys. Kuten sellaisella puheella, että senttiäkään ei meiltä enää tipu ilman täysiä takuita ja plaa, plaa.
EU:ssa pienen maan poliitikko voi vain heittäytyä seljällensä ja heilutella häntää? Ai niin, mutta Katainenhan puhuikin ennen avoimesti niistä selätyksistä! Sitä se puhe siis tarkoitti. Pitää itse heittäytyä selälleen ja läähättää kieli ulkona suusta. Nyt se vasta valkeni!
***
Ellei Euroopan velkakriisin ja euroliiton rappion taustalla ei ole pirullinen salaliitto, niin ainakin niin voisi olla. Tahdomme tai emme, olemme kuin keskellä päättämättömien päättäjien kohellusta, kuin osana temppeliherrojen kirousta! Rovioita ei nykyisin sytytellä ihmisten grillaamista varten, mutta velat ja lisäverot meiltä ainakin verta juovat!
Ehkäpä sittenkin Euroopan Keskuspankki EKP setelisinkoineen meidät lopulta pelastaa, kunhan kaikki ovat kyllin kyyryssä pyhien pääomien edessä ja valmiita alistumaan kaikkeen? Sellainenko on suunnitelma?
Onko EKP:n pääjohtaja Draghi nykyajan temppeliherrojen eli sen NWO:n suurlohikäärme vaiko onko hän jokin globalismin salaseuran satraappi? Veikkaan jälkimmäistä.
***
Lisää julmaa historiaa:
Paavi ja kunkku tuhosivat kataarit
 |
Paavi siunasi kataarien
joukkomurhat.
|
Miten vain, mutta natsit eivät itse keksineet kansanvihollisten keltaisia vainomerkkejä, vaan niiden keksijä oli itse Pyhä Istuin eli paavi. Juutalaisille määrättiin vaatteisiin pyöreä merkki ja he joutuivat monin tavoin liki lainsuojattomien asemaan.
Kerettiläisiä paavin kirkko poltatti ahkerasti jo aiemminkin, mutta inkvisition ja samalla aikansa suurimman kansanmurhan, kataarien tuhoamisen arkkitehti oli paavi Gregorius IX.
Keksikö paavi ihan itse tuhottaviksi määrättyjen 1200 - 1300 -lukujen kataarien vaatteisiin ommellut keltaiset ristit vai oliko idea jonkun hänen vasalleistaan, siitä ei ole täyttä tietoa. Onnettomien kataarien piti kuitenkin ommella kaksi keltaista ristiä ulkovaatteisiinsa, noin aluksi.
Silloinen paavi katsoi Etelä-Ranskan maisemissa vahvasti vaikuttaneet gnostilaisvaikutteiset kataarit eli "puhtaat" ainoalle oikealle kirkolle vaarallisiksi ja käynnisti ainakin vuosisadan kestäneen vainon, ns. albigenssisotineen. Kataarien vaino ja sen uskontokunnan jäsenten lähes täydellinen ryöstäminen ja tuhoaminen, sitkeästä vastarinnasta huolimatta, on yksi murheellisimmista luvuista paavin kirkon ja inkvisition historiassa.
Uskonvainon uhreilla oli parhaimmillaan kaksi tiukkaa vaihtoehtoa: Käänny heti katolilaisuuteen tai käristy roviolla. Sanotaan, että useimmat kataareista valitsivat polttorovion, mutta jotkut ehkä viisaampina olivat vain kääntyvinään paavin uskoon. Kataarien pään sisälle inkvisitorit ja murhaajat eivät nähneet, vaikka he kaikkensa kiduttamalla yrittivätkin.
Paavin vaino oli silkka uskonvaino, kyse ei ollut jonkin rodun vainosta. Nämä vainoamisen muodot ovat sittemmin monesti sekoittuneet ja niitä on käytetty verukkeena puhtaasti taloudellisille tai vainoharhaisille kansanmurhille ja ihmisten orjuuttamiselle. Historiassa riittää karmeita esimerkkejä, joista turkkilaisten tekemä armenialaisten kansanmurha oli suurimpia.
Paavit vainosivat juutalaisia ja kerettiläisiä
Vatikaani ja natsit, linkki.
Mutta mitä historia sitten joskus kertoo 2000-luvun alkuvuosien Euroopasta? Nykyisin kansalaisia vainotaan Euroopassa lähinnä taloudellisin perustein. Jos olet heikompaa ainesta, ei sinun kalliisti asuman pidä, eikä mieluusti juuri syömänkään. Armopaloja vielä annetaan, siis vielä.
Uusinkvisiittorit eli poliitikot palvelevat pääosin vain pankkiirien ja keinottelijoiden eliittiä. Inkivisitiolla olisi teoriassa valta säätää kaikille oikeudenmukaisia lakeja, mutta he käyttävät sitä valtaansa hyvin valikoivasti. Köyhiä ei vielä suorastaan vainota, heitä suvaitaankin muka ja heillä hurskastellaan, mutta kyykyssä nämä kymmenet miljoonat eri maiden kansalaiset pidetään.
Kiskotaan nyt rauhassa paljon puhdasta ilmaa sisään ja puhkutaan myrkyllistä hiiltä ulos, kyllä sitä riittää ilmaiseksi kaikille! Hengitysveroa ei ole vielä erikseen määritelty. Joskus vitsinä viskattu kenkävero on jo olemassa, kengistäkin peritään alvi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti