Eivätkö pakkoruotsi ja kielipuolueen pakkohallituspaikat Suomessa enää riitä? Pitäisikö ruotsalaisilla ja rantaruotsalaisilla pääomilla vielä vivuttaa köyhät, mutta yleensä helposti höynättävät suomalaiset sitoutumaan verenhimoisten ja liipaisinherkkien ruotsalaisten uusiin sotafantasioihin? Intrigööri kysyy vaan!
Historia kertoo, miten ruotsalaiset valloittivat aikoinaan puoli Eurooppaa suomalaisten hakkapeliittojen ja muiden jäppäniskojen sisulla ja selkänahalla. Hirmuiset 1600-luvun nälkävuodet niittivät tuonen maille kolmasosan Suomen silloisesta kansasta.
Tukholmassa kyllä riitti leipää ja pullaa, viini virtasi ja laulu soi, mutta viljalaivoja kurjaan Suomeen ei edes lastattu. Suomi oli pelkkää alistettua takamaata. Ei tainnut kruunun vähäisempien alamaisten nälkä emämaan herrojen omassa masussa kurnia?
Tuskin oli täällä raukoilla rajoilla saatu lopulta sato kasvamaan, vähän limppua ja naurista naamaan, kun sotatorvet jo soivat. Taas niitti sodan tuoni suomalaista miestä ja hevosta. Kymmeniä tuhansia suomalaisia jäi sotatantereille, suomalaisia oli yleensä aina tulessa enemmän kuin isäntämaan ruotsalaisia, muista palkkasotilaista puhumatikaan. Suomalaisten alkuasukkaiden väkiluku oli silloin kaikkiaan vain sadoissa tuhansissa.
***
Siis sitä samaa Suomen maata, mitä oma hallituksemme on nykyisin vaalikausi toisensa jälkeen myynyt osaksi utooppista Euroopan Liittovaltiota. Kauppahintakin, juudasrahat bankstereille, maksatetaan meillä suomalaisilla, mutta laskujen koosta emme vielä tiedä, jotain jättimäistä se kuitenkin on, suhteessa väkilukuumme ja supistuvaan kansantuloomme.
Kokoomuslaisten mielestä kyseessä ovat kai vain takuutukset, pelkkä muodollisuus. Halpa hinta siitä, kun pääsee toisten vallan alle. Muistelen kyllä, että joskus kokoomuksessa oli nimellisesti isänmaallisia ihmisiä, hyviä talouden tuntijoita, vanhan ajan pankkimiehiäkin? Takuumies tai renki ei yleensä ole se, joka parhaiten tienaa...
Ruotsi kuuluu monien ruotsalaisten mielestä koko maailmalle. Siitä vain, mutta Suomi on eri maata. Intrigöörin mielestä on ainakin tältä tietoa pakko hyväksyä se, että Suomi kuuluu Euroopan unioniin. Pitääkö meidän mennä mukaan ruotsalaisten päiväuniin ja maksamaan ruotsalaisten sotaurhojen ammatiarmeijan kustannuksia? Olkoonkin, että olemme aseveljiä Afganistanin sodassa.
Intrigöörin mielestä tämmöinen vasta esitetty kahden pienen maan puolustusliittoilu on turhanaikaista häpistelyä. Ei ole olemassa, eikä tulossa mitään erillistä eurooppalaisten yhteistä puolustusta. Parin pienen, muka "puolueettoman" maan liittoilu olisi pelkkää kosmetiikkaa. Kaikkien Pohjoismaiden oma puolustusliitto, sehän jäi aikoinaan haaveeksi.
***
Kaikkien muiden mielestä Suomi ja Ruotsi ovat selkeästi natoliittolaisia. Molempien maiden omia kansalaisia voidaan vielä hämätä, olemmehan myös vailla sotilasliiton täysiä turvatakuita. Mukana ollaan, mutta tässäkin asiassa häveliäästi omaa etua tavoittelematta. No, rikkaita maita ehkä vielä ollaan, mutta riippuu jo vähän siitä, keihin verrataan.
Jos Suomi aikoo puolustaa omaa maataan, tätä vielä vähän itsenäistä, tarttee sitten liittyä kunnolla Euroopan yhteisöön ja hakea samalla puolustukselle oikea turva. Se sama turva kelpaa useimmille eurostoliiton jäsenmaille. Miksi ei meille? Mistään muualta tosi paikan tullen toimivaa sotilaallista sateenvarjoa ei saada kuin Natosta.
Suomi ja Ruotsi ovat jo pitempään olleet niiin natolaisia kuin vain voi olla, kihlat on ostettu, avioliitto voitaisiin hyvinkin kuuluttaa. Ei se Moskovan tarzani Vladimir Putin sen fiktiivisen Euraasian Unioninsa kanssa siitä suuttuisi. Vielä se Venäjä liittonaapureineen tulee samaan iloiseen seuraan, ainakin rauhaa kumppanoimaan?
Kaikki muu on joutavaa lätinää, ellei sitten käännytä tuon tuoreemman itäisen siirtomaaherramme puoleen? Kyllä venäläisilläkin on pelottavan vahva sotilaallinen sateensuoja, eikä se sitä huonolla ilmalla pois ottaisi, jos vain... Vaihtoehtojakin on, edes teoriassa. Suomen oman puolustuksen kehitys ei nyt oikein hyvältä näytä.
Nälkä meille voi hyvinkin tulla EU:ssa, kuten silloin historiallisina aikoina ollessamme ikäänkuin rupuruotsalaisia. Mutta olkaamme nyt realisteja ja euroliittolaisia, vielä toistaiseksi. Natoliittolaisuus olisi vain tosiasioiden tunnustamista.
Mutta uuteen sotilasliittoon Ruotsin kanssa. Ei kiitos! Ja sama ruotsiks.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti