Vielä enemmän alkoi pelottaa, kun kansanrutistajatkin vaativat omia palkkojaan alennettaviksi, puhemies Heinäluoma etujoukoissa. Tämän päivän uutisten perusteella kokoomuksen Orpokin vaatii edustajiamme näyttämään kansalaisille esimerkkiä, koska "kansantalouden tila edellyttää kipeitä ratkaisuja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi".
No, eikös Orvon puoluetoveri Kataja vaatinut äskettäin, että leskiltä pitää leikata ainakin leskeneläkkeitä, joten eikö silloin kuulu ottaa myös orvoilta ja muilta huutolaisilta?
***
Intrigööri ei haluaisi suhtautua sinänsä kannatettaviin hankkeisiin kyynisesti, mutta ei voi mittään. Niinistö ja eduskunta näyttävät säästöissä mallia, ministeritkin. En silti usko, että poliittiselle elitiille koituisi tässä rytäkässä mitään kreikkalaismallista tukanleikkuutta. Nälkä pysyy edelleenkin edustajillemme vieraana, kuten janokin. Palkkioiden ja palkkojen leikkaukset tulevat olemaan aika muodollisia ja verotuskin tippuu, paitsi pressalta, jota ei palkkiosta veroteta.
Pelottavaa tässä julkisen eliitin hiusmuotoilussa on se, että maaliskuussa hallitus pätkii taas perinteiseen tyyliin joukon nopeita säästöjä ja hätäisesti valmisteltuja tulonsiirtojen leikkauksia, mitkä voivat olla kohtalokkaita siellä liksahaitarin toisessa päässä. Hätäisyyteen voi sitten olla syynä myös viime hetkien poliittinen kiskonta sinne ja tänne. En nääs jaksa ihan uskoa, että kokoomuksen markkinaväki olisi joka asiassa samaa mieltä vasemmiston ay-änkyröiden kanssa. Tai sitten unohdetaan jo koko puhe vasemmistosta ja oikeistosta.
Jotain siellä kehysriihessä kuitenkin suhmuroidaan ja saksia niksutellaan niin, että jukuripäisen kansan tukan on taas annettava siltä kohti kasvaa tai pantava hiuslisäkkeitä. Mutta voihan olla, että olen väärässä ja johtava hallituspuolue saa uhkailun ja kumppanien vallanhimon avulla helposti läpi sen, mikä se jenkkikonsultti olikaan, tarkasti laaditun kurjistussuunnitelman uusimman vaiheen?
Kapitalismin kultamaassa jenkkilässä kyllä osataan tuo kansalaisten höynääminen, kurjistaminen käy siellä niin ketterästi, ettei ihminen sitä oikein huomaakaan ennen kun joutuu yksityisen hyväntekeväisyyden armopalojen varaan. Euroopassa on toinen tyyli, täällä lentävät polttopullotkin, kun eliitin suojajoukoilla ei yleensä ole kovat piipuissa.
***
Olemme kaikki viimeisten parin vuoden aikana selvästi nähneet, mihin euroryhmän käskyttämä talouskuritus on johtanut esimerkiksi Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa ja Espanjassa. Vielä äsken nämäkin maat olivat yhtä suurta ja onnellista EU:n perhettä. Oli taloustiikeriä tai hallittua valtiontaloutta, kuten vaikka rakennuskuplaan hurahtaneessa Espanjassa.
Nyt ns. kriisimaissa ja useimmissa muissa maissa EU:n uusinkvisiotion ruuvit ja hihnat vain kiristyvät. Unionin komission satraapit vaativat ennen itsenäisiä ja ihailtujakin maita kantamaan jo oljetkin kansainvälisen pankki- ja finanssieliitin kultaisen vasikan syöttöparteen. Työttömien armeija kasvaa koko ajan, myös meillä Suomessa. Velalla ei kai voida enää elvyttää, vaikka euromaiden yhteisvastuu kasvattaa jo kaikkien velat pilvien yläpuolelle asti.
Suomen valtiontalous ja kuntien talous varmasti tarvitsevat matokuuria, mutta tähän asti Kataisen hallitus ei ole osoittanut mitään haluja leikata mistään sellaisista asioista, mistä voitaisiin säästää vuotuisia menoja todella tuntuvasti. Leikkaisivat vain, mutta tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti ja jotenkin järkevästi. Pikku perustelutkin olisivat paikallaan, eikä vain sanelut. Entä se ostovoima?
Pelottavaa poliittisen kerman palkkojen alentamisessa on erityisesti se, että suurimmat säästöt haetaan taas kerran sieltä, missä niihin olisi vähiten varaa. Pian köyhien vähien villojen keritsemistä voidaan perustella syvällä rintaäänellä: "Olemmehan tässä kaikki samassa veneessä", jms. Hah ja hoh!
Leipäjonot pitenevät, vaikka niitä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla meillä vieläkään. Jossain mättää ja pahasti, sosiaaliturva ei toimi kunnolla edes nykyisellä tasolla. Heikompi aines taas kärsii ja osin kuolee pois, kun hoitojakin priorisoidaan lisää. Kun aines vain heikkenee, lapsillekin jää helposti jäljelle vain lastenkoti ja vanhuksille peti muovilakanoilla jossain laitoksen kolkolla käytävällä.
Julkispuolen tulevat säästöt, tässä vaiheessa ennen kansakunnan lopullista vararikkoa, kai kerrotaan meille vasta maaliskuun kehysriihen jälkipuinneissa? Kuinka olisi, jos palatsin esirippua edes hiukan raotettaisiin ennen kuin se repeää?
Säästöjen kohteista ja säästöjen tasosta olisi paikallaan käydä myös pieni kansalaiskeskustelu ennen kuin alamme pressan ohjeiden mukaan iloisesti laskiaspullia leipomaan. Tai vaihtoehtoisesti laahustamme sinne leipäjonojen hännille toisistamme kovasti välittämään...
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti