23.1.2013

Nuijasodan henkeä

Perussuomalaisten euroedustaja Sampo Terhon työryhmän raportti on kokenut useimpien muiden kaltaistensa julkitulojen kohtalon. Tiedostavaiston ja eurouskovaiston tuskan parkaisujen mukaan Terho kumppaneineen on viemässä leivän köyhän suusta tai tappamassa muuten ainakin vähävaraiset, ties vaikka millä konstilla. 

Raportissa jopa iljetään haluta työttömille ja syrjityille töitä, sekä julkisille menoautomaateille karsintaa. On se niiin väärin! Terho ja kaikki tuommoiset ääripersujen aatostelut on kiireesti nuijittava maan rakoon! Suomessa ei ole menossa mikään kansallinen talouden talvisota, vaikka kai pitäisi, vaan puolueiden keskinäinen nuijasota.


Ei se puoluetuki verorahoista olisi toisten nuijimista varten, vaan vastineeksi pitäisi suunnitella ja tehdä jotain hyödyllistä, edes ehdotuksia, kuten tuossa Terhon porukan raportissa on tehty. Suomen virallinen politiikka on aina vain tahdotonta isoveli EU:n seurailua. Katainenkin moittii komission äänellä brittien Cameronia, joka joutuu puhumaan toden sanojakin, vaihteeksi. 


Mihin noita poliitikkoja enää oikastaan tarvitaan? Virkabyrokratia osaa kyllä työllistää itse itsensä ja sillä osastolla saattaa joskus järjen valokin lepattaa.


***

Suomi on eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden tavoin "sitoutunut" omien kansalaistensa kehdosta hautaan hyysäämisen lisäksi monenlaisiin "maailmanparannustehtäviin", mitkä vielä vetäisevät hyvinvointivaltion rahoitukselta maton jalkojen alta. Sitten vasta nuijat heiluvat ja parku on paha.

Julkista keskustelua Suomessa seuratessa tuntuu siltä, että olemme pohjoisena pikkuvaltiona, toisten sorrosta vasta pari, kolme sukupolvea sitten vapautuneina, vastuussa puolen maailman puutteenalaisten hädästä ja koko maailman ilmaston lämpenemisestä. Yhteistä näille kaikille vastuille on vain se, että ne tulevat kovin kalliiksi ja valtion taikaseinää vaaditaan aina maksajaksi. Meillä ei ole enää edes omaa setelisinkoa. 


Vaatijoilta lienee unohtunut, eikä se ole oikeastaan ihmekään, että valtio olemme me, siis ihan koko popula. Ainakin niin se pitäisi olla, eikä niin, että fundamentalistinen eurouskovaisten eliitti  ja vihervasuri-politbyroo vie, mutta tyhmällä kansalla on vain vinkumaijan osa.


Intrigööri muistaa, kun tuli joskus sata vuotta sitten maininneeksi tutulle pankinjohtajalle joululahjavekselistä, vekselit kun siihen aikaan vinkuivat siinä missä visat myöhemmin. Vanhempi herra katsoi meikäläistä ihmetellen ja kysyi, jotta "mikä se semmoinen lahja olisi, mikä pitäisi velaksi ostaa?" 

Se pani kyllä miettimään, mutta valitettavasti terve talousoppi ei mennyt kunnolla perille. Vaan olinko sittenkään niin tyhmä, sillä Suomen valtiokin on hallituskaudesta toiseen jatkanut velaksi ostettujen lahjojen jakamista maailmalle kuin lääkkeensä unohtanut maaninen joulupukki.


Nykyisin ovat viisaat pankinjohtajat ja kamreerit vähissä, on vain muutamia valoisia poikkeuksia. Voihan olla, että oikea rahaviisaiden kerma yrittää pysyä hissukseen pelkästä pelosta, eikä keikuta paattia. Muutamia varttuneempien ukkojen ja akkojen kannanottoja sentään tulee vielä julki. 


Ilaskivikin blogissaan aina välillä hillitysti ihmettelee nykyistä menoa ja meininkiä. Taloussanomien Hurrin ansiokas inhorealismi taitaa sekin valua poliitikoista nopeammin kuin vesi ankkojen selästä.


***

Äskettäin presidentti Niinistö esitti järkevästi turhan suuren palkkionsa leikkaamista. Esimerkkiähän pressa siinä myös halusi näyttää, uskoisin. Ensi järkytyksestä selvittyään tasavallan johtava tärähtäneistö nuiji senkin esityksen littanaksi.  Uusi presidentti on sentään säästellyt valtion menoja mm. matkoillaan käyttämällä tilauslentoja vain poikkeuksellisesti. Ja onhan se niin, että jos ei missään säästä, pian ei ole mistä säästää.

Niinistön edeltäjä pöläytti heti ekan kautensa aluksi veronmaksajien kauas kantavin siivin jetillä Ala-Ameriikkaan moikkaamaan jotain vanhaa vallankumoustoveria ja virkaveljeä. Sitä seurasi 12 vuoden aikana jokunenkin suihkarin vana palloa ristiin rastiin, vissiin muutaman kerran mentiin Afrikankin ympäri. Mara matkusti eniten, mutta hän sentään veti matkoillaan paljon kauppavaltuuskuntia. Kaikkien presidentillisten matkojen hyödyistä ei ota selkoa Erkkikään, Tuomiojakaan ei tietojaan kerro.

***

Terhon työryhmän loppuraportti on nimeltään "Maailma muuttuu – miten Suomen kilpailukyky sopeutetaan". Syytä olisi sopeuttaa, sillä seuraava nousukausi saattaa olla kovin kaukana. Vaikka valtioiden velat olisivat kuin ruotsalaisia "asuntolainoja", joita ei tarvitse lyhentää, pelkät korotkin voivat noustessaan verta juoda.

Intrigööri lukaisi raportin nopeasti ja onhan se paljolti täyttä asiaa. Hienosäätöä tietysti tarvittaisiin. Suomen valtion tai euro-osavaltion kimuranttia tilannetta pitääkin käsitellä työmiehen rukkasilla, eikä silkkihansikkain. Tosiasiat pitää tunnustaa, ongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja on tuotava julki kaunistelematta. Intrigöörin mielestä Terhon työryhmä ei ole repimässä mitään, eikä viemässä leipäkakkua köyhän kädestä, vaan etsimässä tarpeellisen muutoksen eväitä. 


Suomessa pärjättiin aika hyvin 90-luvun alun lamaan asti, sotien jälkeinen aika oli  lähinnä yhtä nousukautta. Suuresta lamastakin vielä noustiin, mutta hyvinvointimalli otti jo silloin pahasti siipeensä. Eurokauden alkuvuodet taas olivat vakaita kuin Tiina-vainaan elämä taivastiellä. 


Köyhiltä 2000-luvun alkuvuosina ei paljon otettu, mutta ei annettukaan. Valtion ja kuntien velkoja maksettiin nuivasti, vaikka riihikuvaa satoi yhteiseen laariin kuin rännistä. Mikäänhän ei ole niin vankkumaton kuin poliitikon usko ikuiseen talouskasvuun. Niin ja se edellämainittu halu leikkiä joulupukkia vaikka velaksi.


En lähde repostelemaan terholaisten raporttia nyt tarkemmin, sen ehtii tehdä myöhemmin, koska nämä asiat tulevat esille vielä monesti ennen kuin EU:n kriisi (ehkä joskus) on selätetty. Mielestäni on kumminkin nössöä lusmuilua, että persujen päämajassa sanouduttiin raportista irti heti, kun nuijiminen muista puolueista ja intressipiireistä alkoi.


Persut ovat gallupeissa nyt tasajalkaa kepun ja demareiden kanssa, eikä se kansallinen kaakatuskaan niin kaukana ole. Meneekö koko touhu nyt tosissaan nuijasodaksi, kun puoluepamput vain mätkivät toisiaan päihin? Taitaa itse asia eli Suomen etu jäädä poliittisten pisteiden noukkimisen jalkoihin? Vai eikö Suomen etua enää ole, on vain jokin ylimaallinen euroryhmän, unionin ja globaalin suurpääoman etu?


Persut ovat olleet käytännössä ainoa kuuluva soraääni asemilla, kun euro-autuaiden hallituspuolueiden juna puksuttaa globaalilla velka-aavikolla kuin se laulun Meksikon pikajuna, missä tehdään niin kuin rosvot (banksterit) määräilee. Nyt se euromaiden pikajuna helvettiin on Davosin asemalla? Saulikin on siellä papuja laskemassa.


***

Persuilla on kova kiima hallitukseen? Jos se onnistuu, hinta lienee eurokuriin alistuminen? Vaihtoehtoja Suomen nykyiselle linjalle ei silloin enää enää olisi, vaikka vain reippaiden uudistusten tie voisi meidät ehkä pelastaa. 

Pirskatti! Käykö  niin, että persut tosiaan kokee muinaisen smp:n kohtalon ja leviää kuin Mutikaisen muijan eväät maitolaiturille? Soinilaiset, muutamat mökäkööriläiset, terholaiset ja on heitä useita muitakin, kuka se yksi entinen urheilun nimimies olikaan, joka tykkäsi ennen kovasti lampaanviulusta ja kossusta?


Mikä olisi sitten blogistin vaihtoehto, sillä jokin suosikkijoukkue pitäisi politiikan liigassa edelleenkin olla? Ei sitä saisi ryhtyä yksinäiseksi ajatushautaamoksi. Demarit ei käy, niitä ei (käytännössä) erota kokkareista kuin rautakangella. Virallista vasemmistopuoluetta ei irrota verboten-vihreistä edes dna-tutkimuksella. Kristillisten suuret saavutukset näkyvät lähinnä kirkon ankarassa jäsenkadossa puheenjohtajan pöhköjen homopuheiden jälkeen. Ruotsi käy huonosti, eikä se takki istu näille harteille.

Intrigööri ei ole ikinä ollut kommari, mutta vanhan ajan korpikommunismissa oli kyllä jotain satuttavaa, semmoista totisen rehtiä meininkiä. Miten sinne Vasenryhmän tukijaksi oikein liitytään? Mutta ei ne taida huolia? 

Jäänkö henkiseksi orpopiruksi? En ainakaan ala muoti- tai leivontablogia pitämään. Mutta toisaalta, on sitä muotia monenlaista ja lättyynkin voisi leipoa, virtuaalisesti...


* * *

Ei kommentteja: