Emumunaus ja jallitus

Emu.

Intrigööri lueskeli tässä oleskelun ohessa pätkissä Esko Seppäsen syksyisen kirjan "Emumunaus". Jos tässä nelisen vuotta kestäneestä maailman ja Euroopan talouskriisistä vielä jaksaisi pöyristyä, Seppänen tarjoaa siihen reilut 200 sivua hyviä tarpeita lähtien rosvopankkien säälimättömästä saalistuksesta ja päätyen euroalueen neutronipommiin. 

Se pommi eli emumunaus on euroalueen sisäinen delvalvaatio, talouskuritus, mikä tappaa kaiken terveen kasvun, mutta jättää ehjiksi kestämättömiin paisuvat velat.

Talousunioniksi ja liittovaltioksi pyrkivä rahaunioni EU eli emu on finanssikapitalismin lapsi, velkakriisi, pörssikriisi ja pankkikriisi yhdessä. Johtava vasemmistolainen tiedonjulkistaja, entinen europarlamentaarikko Seppänen on omimmillaan suomiessaan finanssikapitalismia, jota euron pelastusarmeija, poliitikot ja federalistit ovat kyvyttömiä sääntelemään.

"Jos ei saada aikaan kapitalismia parempaa, tulkoon edes parempaa kapitalismia", Seppänen kirjoittaa. Hän ei suoraan luonnehdi Suomen hallitusta jallitukseksi, mutta toteaa, että kirjaimet h ja j ovat näppiksellä vierekkäin. 

Intrigöörillä ei ole tässä kohti estoja, jallitus mikä jullitus, tämä Kataisen sikspakki ja sitä olivat sen edeltäjätkin. Suomea ajetaan liittovaltioon ja euroalueen velkojen yhteisvastuuseen tappituntumassa Saksan kanssa, maksoi mitä maksoi. Ja kyllä se vielä maksaakin.

Seppänen on mahduttanut kirjaansa, tiiviisti, mutta mittavasti asiaa. Koko kirjan antia tai kokonaisuutta on turha alkaa käymään läpi yhdessä blogissa. Poimin siitä tähän vain pikku otantoja. Sen verran voi sanoa, että kyllä lukiessa tämmöisen vähäisen eurokriitikon sydänalassa lämmitti. Joissain kohti on sentään tullut olluksi oikeassa. Tietoa netinkin syövereissä on, mutta vedenpitävän tiedon poimiminen teettäisi aina kovasti töitä, jos se ollenkaan onnistuisi.

Mutta vajailla tiedoilla näyttävät toimivan poliittiset päättäjätkin, niin EU:n kuin Suomenkin tasolla. Päätöksenteon ohjakset taitavatkin olla kokonaan muualla, siellä jossain pilvessä, finanssien virtuaalitaivaan hallitsijoilla. Jumaliksi niita ketaleita ei sentään ylennetä.

* * *

Seppänenkin taitaa lopulta olla monien muiden lailla Euroopan Keskuspankin setelimörssärin kannattaja. Euroaluetta ja sen vielä vähin itsenäisiä maita kuristavan deflaation sijasta olisi jo luovuttava äärimmäisestä inflaation vastustamisesta.

"Kun kovan rahan annetaan pehmetä, velkojen maksu ja hoito helpottuvat. EKP:n sukset on saatava luistamaan. Havuja, perkele!"

Toisin kuin suomalaisen virallisen totuuden ilmapiirissä voisi ajatella, Seppänen toteaa, että finanssikapitalismia sääntelevä laillisuus on sentään kohtalaisessa kunniassa maailman velkaisimmassa maassa Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa se on pitkälti poliitikkojen löysien puheiden varassa. 

Maailmassa on kolmisenkymmentä tärkeää veroparatiisia ja lisäksi verokeitaita mm. EU:n sisällä. Maailman tärkeimmät pankit ovat varjopankkiensa avulla verottajien ulottumattomissa. Myös suurimmat yhtiöt ovat ahkeria veronkiertäjiä. Sadasta suurimmasta englantilaisesta yhtiöstä liki kaikilla on veronkiertoa varten tytäryhtiöitä, jopa liki sata tällaista paratiisirönsyä per pörssiyhtiö. 

Valtiot ovat aloittaneet verokiertäjien jahdin, Yhdysvaltojen lisäksi tositoimiin on ryhdytty mm. Tanskassa ja Espanjassa. Mutta tämäkään ei koske sikspakin Suomea, jossa valtiovarainministeriö suunnittelee sellaisten kotimaisten hallintarekistereiden sallimista, joilla salataan yritysten omistajat ja ehkä siten helpotetaan veronkiertoa. 

Ulkomaisten hallintarekistereiden kautta veronkierto on monille yrityksille vakiintunut elinehto, eikä niitä ketjutuksia voi helposti selvittää. Jahti vaatisi pitkäjänteistä monikansallista yhteistyötä. Kaikenlainen laiton kikkailu suosii keinottelevaa eli keinoja kaihtamatonta finanssikapitalismia reaalitalouden etuja vastaan.

* * *

Reaalitalouden muodostavat maapallon 3 100 000 000 työtä tekevää ihmistä. Maailmantaloutta hallitsee Seppäsen mukaan uskomattoman pieni joukko bankstereita. Se joukko elää omaa elämäänsä, jolla ei ole juuri yhteyttä todellisen talouden kanssa. Reaalitaloudessa ihmiskunta tuotti vuonna 2011 tavaroita ja palveluksia 70 biljoonan dollarin arvosta (12 nollaa). Se oli maailman bruttokansantuote, mistä maksettiin palkkoja 55 biljoonaa dollaria.

Velka on Seppäsenkin mielestä taloudellisen kasvun välttämätön edellytys, eikä ole kasvua ilman velkaa. Maailman pankeilla on lainanottajille jaossa 95 biljoonaa dollaria, joiden jaosta ne ihan itse päättävät. Maailman valtioiden yhteenlaskettu julkinen velka on 41 biljoonaa dollaria, jotka on käytetty kulutukseen ja investointeihin. Varsinaisen virallisen pankkitoiminnan lisäksi velkaa kauppaavat varjopankit sieltä jostain palmupuiden katveesta, niiden velanantokyky arvioidaan 60 biljoonaksi.

"Kun näistä kymmenistä biljoonista dollareista jatketaan kohti isompia lukuja ja tullaan sadoissa biljoonissa laskettaviin finanssitoimiin, lähestytään virtuaalirahavuoren huippua. Siellä ovat ne systeemikriisin suursyylliset, jotka ovat puhaltaneet runsaan puolentoista tuhannen biljoonan virtuaalidollarin kuplan täyteen johdannaishöttöä", kirjoittaa Seppänen.

Intrigöörin käpälään Seppäsen kirja kävi kirjastossa. Emumunaus, Into Kustannus Oy:n tuote viime syksyltä on myynnissä. Mainio kirja, kiitos vain siitä tekijälle!

Jallittaa "ne" meitit kumminkin, mutta ei se lisätieto paljon tuskaa lisää. Tuskafestivaaleja on kyllä tiedossa.

* * *