Flunssaepidemioiden uhka on pannut useimmat meistä viime vuosina ajattelemaan, että saattaisimme päätyä tiputanssilla taivaaseen tai sikaflunssassa helvettiin. Hullut lehmätkin ovat hyppineet pitkin Eurooppaa. Antiobiootit eivät aina toimi.Lääkkeeksi maailmanlaajuisiin epidemioihin on kehitetty kiireesti uusia rokotteita, jotka ovat sivuoireineen olleet väestölle vähin ongelmallisia tai yksilöille hyvinkin vaikeita, kuten se kuuluisa narkolepsia. Aidskaan ei enää pelota kuin ennen. Kammottava tappaja Ebola on toistaiseksi pysynyt syvällä Afrikassa. Uusia laajoja epidemioita on kuitenkin tulossa, ei kai siitä mihin pääse.
Ettei menisi liian vakavaksi: "Onneksi hevosista ei sentään tartu mitään", sanoi taannoin yhden innokkaan ravimiehen vaimo, kun ukko oli melkein joka ilta ravaamassa.
Antibiootit osin tehottomia
Uutena uhkana nostettiin päivän uutisissa taas esille vastustuskykyiset bakteerit, joista etenkin sairaalabakteerit ovat vaikeita hoidettavia. Oikeasti pelottavaa tässä on, etteivät totutut joka paikan pelastajat antibiootit enää aina tehoa.
28.1.2019: Tehottomiksi käyvät antibiootit ovat ongelma koko maailmassa.
Rahan perästä juokseva lääketeollisuus ei ole aikoihin keskittynyt uudenlaisten antibioottien kehittämiseen. Niin ainakin sanotaan, mutta antiobiootteja tunnetaan kuitenkin jo toista sataa, jotta onhan sitä ajastaan kehitetty valikoimaa.
Penisilliini ja jotkut muutkin antibiootit menettivät tehoaan myös intrigöörin sisuskaluissa, siksikin aihepiiri kiinnostaa. Takavuosina piti syödä varsin monta ja vahvaakin kuuria poskionteloiden tulehduskierteen takia. Aluksi lääkekuuri auttoi nopeasti ja sen vaikutus kesti vuodenkin kerrallaan. Lopulta nuo lääkkeet eivät enää kunnolla tehonneet, mutta siihen ikävään vaivaan löytyi apu perinteisistä hoidoista, ensin punkteerauksista ja sittemmin ihan simppelistä merisuolavesi-huuhtelusta.
Superbakteereita tulee myös turvapaikkaa hakevien mukana.
Suomessa kehitetään mm. antibakteerisia pinnoitteita.
Faagit käytössä sodan aikana
Vanhassa mukavassa Neuvostoliitossa ja tarkemmin setä Stalinin synnyinmaassa Georgiassa kehitettiin uusi hoitomuoto tulehduksiin jo satakunta vuotta sitten. Tulehdussairauksia hoidettiin Tbilisissä bakteriofagien, faagien, avulla. Nimekkäin uuden hoitomuodon harvoista kehittäjistä oli nuori georgialainen biologi George Eliava. Samoihin aikoihin britti Alexander Fleming keksi penisilliinin.
Sotavuosina hoidettavia kertyi todella paljon ja neukkulan sotilaslääkärit pelastivat potilaitaan faagihoidoilla, joissa virukset tuhoavat haitallisia bakteereita. Jossain vaiheessa tähän hoitomuotoon keskittyi kerrallaan jopa tuhatkunta lääkäriä. Menetelmällä kerrotaan hoidetun miljoonia potilaita.
En aio kirjoitella bakteriofageista tarkemmin, koska oma asiantuntemus ei alkuunkaan riitä, laitan linkkejä. Georgiassa noita vanhoja konsteja käytetään ja kehitetään yhä aktiivisesti. Tbilisissä hoidetaan myös länsimaisia potilaita. Bakteriofageja tutkitaan nykyisin myös lännessä, Suomessakin.
En osaa sanoa, tulisiko georgialaisilta lääketieteen kehittäjiltä, noilta uranuurtajilta peräti ylilääkityn maailman pelastus, selvää apua sieltä ainakin voisi saada. Ovathan tutkimusmenetelmät sadassa vuodessa huimasti kehittyneet, silloin ei ollut olemassa edes muita oikeita lääkkeitä kuin mainio aspiriini.
Faagit ovat bakteerien viruksia
Kysymys lienee vain siitä, mistä löytyy rahoitusta ja tekijöitä uusiin tutkimuksiin. Valtioilla olisi muitakin tärkeitä rahoituksen ja apupakettien kohteita kuin suursijoittajat ja pankkiiriliikkeet. Uusien lääkkeiden kehittäminen on hidasta ja kallista.
Lääketeollisuus tavoittelee ja saa, tietenkin, patenttisuojien turvin suuria voittoja. Georgiassa kehitystyötä on tehty pitkään ja saatu aikaan toimivia ratkaisuja myös kenttäolosuhteisssa. Menetelmällä hoidettiin jo aikoinaan sotasairaaloiden potilaita. Paljon lisää kansainvälistä tutkimusta tietysti tarvittaisiin.
Nuo bakteerien syöjät, faagit, löydettiin sata vuotta sitten. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että nämä oudot bakteereja tuhoavat tekijät ovat bakteerien omia viruksia. Kysymyksessä on myös täsmälääke, mikä tuhoaa vain isäntäbakteerin eli taudin aiheuttajan.
Uusilla menetelmillä voidaan tutkia yksittäisen bakteerin omia viruksia ja sitä, miten bakteerit taistelevat toisiaan vastaan viruksilla. Tarve kehittää viruksiin perustuvia lääkkeitä ja hoitoja on ilmeinen. Teknologia tuollaisten lääkkeiden valmistamiseksi on jo olemassa.
Faageista tietoa tästä ja täältä.
***
Lisäyksiä: 27.4.2020: Uusi linkki faagien tutkimuksesta Suomessa!
19.2.2020: Viruksia lienee enemmän kuin tähtiä universumissa.
24.2.2019: Faagit voivat torjua infektioita ja ruokamyrkytyksiä elintarvikkeista.
2.1.2019: Irlantilainen multahaude toimii sairaalabakteereita vastaan.
28.11.2018: Marjauutteista tehoa superbakteereita vastaan.
23.3.2018: Lammesta löytynyt virus auttoi pahaa bakteeria vastaan.
***
2 kommenttia:
Itse asiassa faagien löytäjinä pidetään britti Frederik Twortia ja kanadanranskalaista Felix d'Herelleä. Jälkimmäinen oli yhteistyössä myös gruusialaisen Eliavan kanssa. Sana (bacterio)phage on itse asiassa d'Herellen kehittämä. Vaikka periaate on ollut tunnettu tosiaan jo liki sata vuotta, ei terapeuttisia faagivalmisteita ole juuri kaupallisessa käytössä. Tähän on tietysti osittain syynä se, että antibioottien massavalmistus ja tuotteen jakelu on helpompaa standardoida ja on myös halvempaa kuin biologisten preparaattien. Syitä on muitakin. Faagi on potilaan kannalta vieras valkuaisaine, ja parenteraalisesti käytettynä siihen(kin) muodostuu nopeasti immuunivaste, joka heikentää hoidon tehoa. Parempi vaste lienee saatavissa paikallisinfektioiden, kuten haava- tai palovammatulehdusten hoidossa. Suurempi ongelma on se, että suuressa bakteeripopulaatiossa on aina sellaisia mutanttisoluja, joihin käytetyt faagit eivät tehoakaan, ja jotka valikoituvat lisääntymään nopeasti. On myös muistettava, että faagit ovat kaksiteräinen miekka. On useita esimerkkejä siitä, että faagin koodaama ja bakteerin genomiin asettautunut geeni koodaa jotain voimakasta toksiinia. Tällainen on esimerkiksi kurkkumätäbakteerin (Corynebacterium diphteriae) toksiini.
Faageista ei sitten liene ainakaan antibioottikriisin suureksi ratkaisuksi. Käsitin kuitenkin, että tutkimusta faageista jatketaan eri paikoissa.
Luin linkkejä uudestaan ja gruusialainen mikrobiologi George Eliava näkyy joutuneen Stalinin käynnistämien suurten vainojen uhriksi vuonna 1937, vaikka hänen työnsä taisi sittemmin auttaa suurta joukkoa puna-armeijan sotilaita.
Lähetä kommentti