Korhonen esittää, että ehdokkaiden tukiyhdistysten olisi haettava rahankeräyslupaa polliisihallitukselta vai mikä se oli. Hän neuvoo poliitikkoja ja sellaisiksi aikovia ilmoittamaan rahansa, tekemään kirjanpitonsa ja julkaisemaan sen vaalien jälkeen. Niin voisi kuulema puhtaalla omallatunnolla tai edes naamalla päästä vaikka ministeriksi.
Intrigööri kannattaa vaalirahoitusasiantuntija Korhosen ehdotuksia. Reilulla pelillä voi todellakin päästä valtuustoon, kansanedustajaksi tai vaikka ministeriksi. Voisi jopa yhteisvastuullisuusasiantuntija J. Kataisen tavoin päätyä EU:n komissaariksi. Jälkimmäisenä voi sitten huoletta puhua hirmuisen suurista rahoista kuin entisaikoina maaseudulla kiertäneet rahattomat lehmänostajat.
Vaalirahoituslaeista kaiken tietävä ministeri Lauri Tarasti pitää Ylen jutun mukaan ehdokkaiden kirjanpitovelvollisuutta kohtuuttomana.
Ei sellainen kirjanpito mitään kohtuutonta olisi, sitä voisi kysyä verottajalta, joka kyllä syynää jokaisen euron kaikilta tavallisilta luonnollisilta henkilöiltäkin. Kirjanpito ei vaadi liikoja keneltäkään, inrigöörikin osaa opastaa:
Yksinkertaisessa kirjanpidossa kannattaa kerätä kaikki kuitit muovikassiin. Kaksinkertainen kirjanpito on vain hiukan vaativampaa, sillä silloin tarvitaan oma muovikassi tulokuiteille ja toinen menokuiteille. Kolmas muovikassi voisi ehkä olla mukana satunnaisia yksityisten kansalaisten pieniä rahalahjoituksia varten?
Vaalien jälkeen tukiryhmästä tai yhdistyksestä löytyy aina joku laskutaitoinen älykkö, joka osaa niputtaa kuitteja yhteen ja mahdollisesti laatia koko rahaliikenteestä järkevän asiakirjakoosteen. Muovikasseja kuitteineen ei missään tapauksessa saa hävittää ja tarvittavat vaalirahailmoitukset tulee tehdä ajoissa ao. tahoille. Siinä se.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti