18.12.2014

Puna-armeija Lapissa 1944

Suomalaistunut Sotka eli venäläinen T-34.
Lukaisin Iltasanomista puna-armeijan Kuusamon miehityksestä syksyllä 1944. Jostain syystä puna-armeija ei jäänyt sopimuksen mukaan vanhan rajan taakse, vaan asettui ehkä 10.000 miehen joukolla Kuusamon tuhottuun kirkonkylään, mistä käsin he tekivät tiedusteluretkiä.

Tarkoituksena venäläisillä oli ainakin seurata lähempää, miten innokkaasti suomalaiset häätivät entisiä aseveljiään saksalaisia pois Lapista. 

Suomen Sotaveteraaniliiton uusimmasta lehdestä löytyi myös Mika Kuljun aiheesta kirjoittama alkuperäinen juttu. Juttu löytyy lehden sivulta 33.


Venäläiset panssaripiknikillä Lapissa

Intrigöörillä on tuohon asiaan liittyvä muistelo, joka jäi aikoinaan hämäräksi, mutta taisi saada nyt selvennystä. Veteraanit olivat vielä 70-luvun alussa hyvinkin voimissaan. Kerran yksi kotikylän sotaveteraaneista, kuorma-autoilija, kertoili minulle muistojaan Lapin sodasta. 

Hän kertoi, että hänen joukkueensa törmäsi kerran jossain jänkällä venäläiseen panssarivaunuun, silloin Lapin sodan alkuvaiheessa. Vaunu ajeli yksinään kaukana Suomen puolella, en muista enää miten kaukana rajan länsipuolella se tarkemmin oli tapahtunut, jos kertoja tiesi sitä itsekään. 

Suomalaisten sotilaiden kohdalla venäläinen vaunu pysähtyi, liekö se ollut T-34 eli Sotka tai jokin muu.

"Venäläinen solttu avasi tornin luukun ja katseli sieltä meitä mustalla naamalla vähän aikaa, että keitä me ollaan. Sitten se irvisti rumasti, iski luukun kiinni ja savu vain pölähti pakoputkesta, kun se jatkoi matkaansa niin, että jänkä pölisi", suunnilleen niin hän sen kertoi.

Olihan minäkin silloin sodasta yhtä ja toista lukenut, kuullutkin, mutta ihan uudelta asialta se kuulosti, että venäläiset olivat olleet silloin panssarivaunulla liikkeellä kaukana Suomen puolella. En toki epäillyt vakaisen miehen kertomusta.

Asia jäi sikseen ja myöhemmin minua harmitti, kun en jututtanut kertojaa enempää. Nuorena sitä ei näköjään älyä aina kysellä asioista kunnolla silloin, kun parhaat tietolähteet ovat vielä käytettävissä. 

En osannut kysellä sodasta tarkasti omalta isältänikään, joka ehti nuorelta iältään olla sotatöissä mukana pari viimeistä vuotta. Lapin sotaan isä ei enää joutunut, koska hän oli hakenut ja pääsi Kajaanin seminaariin. 

Mutta nyt tuo vanha mielen sopukoissa ollut mysteeri taisi selvitä. Siellä jossain Lapissa kaukana omalta maaltaan nähty puna-armeijan tankki saattoi olla osa venäläisten Kuusamon miehitysjoukkoa. Venäläiset tulivat pariksi kuukaudeksi Kuusamon isänniksi heti saksalaisten sieltä lähdettyä.

Sotaveteraanilehdessä Mika Kulju kirjoittaa, että venäläisten partioretket ulottuivat Kuusamosta kymmeniä kilometrejä Rovaniemen, Oulun ja Sallan suunnille. Luultavasti jollain noista partioretkistä tuo Savon mies oli yhyttänyt salaperäisen panssarivaunun. Niin ne asiat saattavat joskus valjeta vasta kymmenien vuosien kuluttua.

Kemppinen kertoo Lappia käsittelevässä blogissaan 20.1.2018, että Neuvostoliiton varuskunta oli Ivalossa vielä jouluna 1944. Myös Suomussalmi lienee ollut Kiantajärveen asti puna-armeijan otteessa vuoden 1944 lopuille asti. Puna-armeija oli virallisesti myös valmis auttamaan suomalaisia saksalaisten häätämisessä Lapista, jos se olisi ollut tarpeen. 

Sotka

Sotka-T-34 -panssarivaunusta vielä sen verran, että sellainen oli intin aikoina riisuttuna mallina Kontiorannan männikössä, olisiko se ollut muistomerkkinä  tai tähtäysmaalina. Ammuttu sitä vaunua ei oltu, sillä mekin teimme varuskunnan ampumaradalla reikiä toiseen panssarinromuun silloisella sissien salaisella aseella eli routapanoksella. 

Sellainen kartionmallinen routapanos olisi pitänyt naamioida tien penkkaan. Vaunun tai muun ajoneuvon tullessa kohdalle se olisi pitänyt sähköpiuhojen avulla posauttaa. Kännyköistä ei kukaan silloin edes osannut haaveilla. Kyllä sillä konstilla tuli hyvin reikiä vanhan panssarivaunun kylkilevyyn, kun sitä sitten kokeiltiin.

Kiipesin kerran sen varuskunnan Sotkan sisälle. Ei se ihan romu ollut, sillä torni pyöri ketterästi hammasrattaallaan kun pyörästä veivasi. Myös lukoton tykin putki nousi ja laski samalla konstilla. Silloin kyllä tuli mieleen, että on siinä ukkoloilla liikkuvassa taistelussa kiirettä pitänyt, eikä passannut yhtään tupeltaa. Piti keritä ampua ensin ja osua heti ensimmäisellä laakilla.

***
Yksi parhaista lukemistani sotakirjoista on Reino Lehväslaihon "Panssarisotaa 1941-1944". Kirjaa näyttäisi vielä löytyvän divareista, löytyy kai kirjastoistakin, minulla se on hyllyssä tallessa. 


***