 |
| Suomalaistunut Sotka eli venäläinen T-34. |
Tarkoituksena venäläisillä oli ainakin seurata lähempää, miten innokkaasti suomalaiset häätivät entisiä aseveljiään saksalaisia pois Lapista.
Suomen Sotaveteraaniliiton lehdestä löytyi myös Mika Kuljun aiheesta kirjoittama juttu, mikä löytyy lehden numerosta 6 / 2014, sivulta 33.
(Sotaveteraani-lehti ja Rintamaveteraaniliiton Veteraani-lehti yhdistyvät Kenttäpostia lehdeksi, jonka ensimmäinen numero ilmestyy 20.2.2019. Jatkossa lehti ilmestyy kuudesti vuodessa.)
***
Sain lisätietoja 1.2.2019:
Venäläiset miehittivät ja "sosialisoivatkin" tuolloin 1944 syksyllä Kuusamoa ja Suomussalmea, mitä niistä oli saksalaisten tekemien tuhojen jäljiltä ehjäksi jäänyt. Venäläisten olisi pitänyt rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti jäädä oman rajansa taakse, mutta niin ei käynyt.
Suomalaisen siviiliväestön liikkumista alueella puna-armeija ei kuitenkaan estänyt. Suomalaiset sotilaat olivat miehityksen ajan kiellettyjä vieraita.
Linkitän Savon Sanomien vuoden 2008 kirjoitukseen, jonka tekijä on Juhani Susineva.
***
Venäläiset panssaripiknikillä Lapissa
Intrigöörillä on tuohon asiaan liittyvä muistelo, joka jäi aikoinaan hämäräksi, mutta taisi saada nyt selvennystä. Veteraanit olivat vielä 70-luvun alussa hyvinkin voimissaan. Kerran yksi kotikylän sotaveteraaneista, kuorma-autoilija, kertoili minulle muistojaan Lapin sodasta.
Hän kertoi, että hänen joukkueensa törmäsi kerran jossain jänkällä venäläiseen panssarivaunuun, silloin Lapin sodan alkuvaiheessa. Vaunu ajeli yksinään kaukana Suomen puolella, en muista enää miten kaukana rajan länsipuolella se tarkemmin oli tapahtunut, jos kertoja tiesi sitä itsekään.
Suomalaisten sotilaiden kohdalla venäläinen vaunu pysähtyi, liekö se ollut T-34 eli Sotka tai jokin muu.
"Venäläinen solttu avasi tornin luukun ja katseli sieltä meitä likaisella naamalla vähän aikaa, että keitä me ollaan. Sitten se irvisti rumasti, iski luukun kiinni ja savu vain pölähti pakoputkesta, kun se jatkoi matkaansa niin, että jänkä pölisi", suunnilleen niin hän sen kertoi.
Olihan minäkin silloin sodasta yhtä ja toista lukenut, kuullutkin, mutta ihan uudelta asialta se kuulosti, että venäläiset olivat olleet silloin panssarivaunulla liikkeellä kaukana Suomen puolella. En toki epäillyt vakaisen miehen kertomusta.
Asia jäi sikseen ja myöhemmin minua harmitti, kun en jututtanut kertojaa enempää. Nuorena sitä ei näköjään älyä aina kysellä asioista kunnolla silloin, kun parhaat tietolähteet ovat vielä käytettävissä.
En osannut kysellä sodasta tarkasti omalta isältänikään, joka ehti nuorelta iältään olla sotatöissä mukana pari viimeistä vuotta. Lapin sotaan isä ei enää joutunut, koska hän oli hakenut ja pääsi Kajaanin seminaariin.
Mutta nyt tuo vanha mielen sopukoissa ollut mysteeri taisi selvitä. Siellä jossain Lapissa kaukana omalta maaltaan nähty puna-armeijan tankki saattoi olla osa venäläisten Kuusamon miehitysjoukkoa. Venäläiset tulivat pariksi kuukaudeksi Kuusamon isänniksi heti saksalaisten sieltä lähdettyä.
Sotaveteraanilehdessä Mika Kulju kirjoittaa, että venäläisten partioretket ulottuivat Kuusamosta kymmeniä kilometrejä Rovaniemen, Oulun ja Sallan suunnille. Luultavasti jollain noista partioretkistä tuo Savon mies oli yhyttänyt salaperäisen panssarivaunun. Niin ne asiat saattavat joskus valjeta vasta kymmenien vuosien kuluttua.
Kemppinen kertoo Lappia käsittelevässä blogissaan 20.1.2018, että Neuvostoliiton varuskunta oli Ivalossa vielä jouluna 1944. Myös Suomussalmi lienee ollut Kiantajärveen asti puna-armeijan otteessa vuoden 1944 lopuille asti. Puna-armeija oli virallisesti myös valmis auttamaan suomalaisia saksalaisten häätämisessä Lapista, jos se olisi ollut tarpeen.
Sotka
Sotka-T-34 -panssarivaunusta vielä sen verran, että sellainen oli intin aikoina riisuttuna mallina Kontiorannan männikössä, olisiko se ollut muistomerkkinä tai tähtäysmaalina. Ammuttu sitä vaunua ei oltu, sillä mekin teimme varuskunnan ampumaradalla reikiä toiseen panssarinromuun silloisella sissien salaisella aseella eli routapanoksella.
Sellainen kartionmallinen routapanos olisi pitänyt naamioida tien penkkaan. Vaunun tai muun ajoneuvon tullessa kohdalle se olisi pitänyt sähköpiuhojen avulla posauttaa. Kännyköistä ei kukaan silloin edes osannut haaveilla. Kyllä sillä konstilla tuli hyvin reikiä vanhan panssarivaunun kylkilevyyn, kun sitä sitten kokeiltiin.
Kiipesin kerran sen varuskunnan Sotkan sisälle. Ei se ihan romu ollut, sillä torni pyöri ketterästi hammasrattaallaan kun pyörästä veivasi. Myös lukoton tykin putki nousi ja laski samalla konstilla. Silloin kyllä tuli mieleen, että on siinä ukkoloilla liikkuvassa taistelussa kiirettä pitänyt, eikä passannut yhtään tupeltaa. Piti keritä ampua ensin ja osua heti ensimmäisellä laakilla.
***
Yksi parhaista lukemistani sotakirjoista on Reino Lehväslaihon "Panssarisotaa 1941-1944". Kirjaa näyttäisi vielä löytyvän divareista, löytyy kai kirjastoistakin, minulla se on hyllyssä tallessa.
***
