Viherveteraani Osmo Soininvaara jättää jäähyväiset eduskunnalle saman nimisessä kirjassaan. Soininvaara on tänään julkitulleissa mielipiteissään varmasti monin kohdin oikeassa. Onhan hänellä politiikasta vankkaa kokemusta, mitä voi toisille jakaa. Kirja lienee mielenkiintoinen ja se pitää ajastaan lukea.
MTV:n nettisivuilla otsikoidaan Soininvaaraa lainaten, että Suomi on jo menettänyt eurokriisissä yli sata miljardia euroa ja menetykset jatkuvat. Suomen lainat Kreikalle ovat kuulema noihin tappioihin nähden "vain vähäisiä ropoja".
Voi olla, että Suomi on menettänyt eurokriisissä ja talouden taantumassa vuoden 2007 jälkeen sata miljardia kansantulostaan, enemmän tai vähemmän, mutta se on sittenkin pelkkää teoriaa. Semmoista ei oikeastaan voi menettää, mitä ei ole koskaan ollutkaan.
Nähtävästi Suomi on menettänyt tai menettää Kreikalle lainatut miljoonat ja miljardit lähes kokonaan, siinä on todellinen ja suuri menetys varsinkin, kun nekin rahat on lisätty Suomen kansalliseen velkakuormaan.
Miljardi euroa on hirmuinen summa, sitä on erittäin vaikea tienata millään konstilla, mutta melko kevyt haaskata huonoilla poliittisilla päätöksillä. Poliittinen vastuu surkeista päätöksistä lankeaa suoraan kansalaisille, veronmaksajille, eikä päättäjille kuin ehkä menetettyinä äänestäjinä. Julkisten lihapatojen äärestä saattaa kyllä joutua ulkoruokintaan, no, harvemmin.
Toki meidän äänestäjien muisti on lyhyt, mutta se on inhimillistä. Jotakuta ukkoa tai akkaa pitää kuitenkin joka vaaleissa äänestää, jos kansalainen meinaa kantaa pienen oman vastuunsa yhteiskunnallisista asioista. Inhimillistä on kyllä sekin, että joku politiikkaan täysin riiheentynyt kuppilan pitäjä oli ajanut vasurinyrkki Li Anderssonin paikastaan ulos, kai ihan esimerkin vuoksi, kuten lehdet kertoivat.
Intrigööri kävi takavuosina ahkerasti raveissa ja siellä oma peli kaatui usein voittajahevosen liian pitkään turpaan hillotolpalla, pelihevosen maalilaukkaan tai johonkin muuhun sattumukseen. Silloin oli itselläkin joskus tapana ajatella, että nyt mää hävisin rahaa sen ja tuon verran. Ei siinä hävinnyt kuin oman ja yleensä pienehkön pelipanoksensa, ohi livahtanut pelivoitto oli pelkkää teoriaa.
Raviharrastus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja se kasvatti luonnetta. Joskus oli yöllä kotia ajellessa lämiskä niin täynnä, ettei sitä voinut taittaa taskuun, toisinaan ei koko autokunnalta meinannut löytyä kahvirahoja yökuppilaan.
Pelkkää teoriaa se on, valitettavasti, se ohi livahtanut 100 miljardin kansantulokin. Ne talouden suhdanteet ja syklit nääs, nehän heiluvat kuin ilmapuntarin neula. Suomenkin kansantalouden pitäisi sopeutua siihen, ettei talouskasvu ehkä enää koskaan lankea luonnostaan.
Ehkäpä vielä joskus Suomessakin opitaan pitämään takakäpälät kanveesissa enempi reaalitalouden ehdoilla. Maan ja kansan pitäisi pärjätä välttävästi myös pysähtyneen tai taantuvan talouden ilmastossa. Sitä tässä nyt tuskitellen testaillaan.
Liikasen Erkin tai muiden isorahakaupan ammattilaisten pitäisi käyttää poliitikkoja silloin tällöin holvissa katsastamassa miten paljon pätäkkää käytännössä on miljoona euroa tai jopa miljardi euroa. Eivät ne ainakaan mitään roposia ole. Roposia on kyllä intrigöörin taskuissa, jos siellä enää loppukuusta kilisevät muut kuin avaimet. Sano.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti