Kauanko Venäjä kestää?

Putinin pumppu on vieläkin
kova bändi tai brändi.

Viime päivinä on talousläpysköissä veikkailtu, että öljyn hinta saattaa painua pitkäksikin aikaa jopa 20 taalaan barrelilta. Vielä viime kesänä öljystä maksettiin yli sata taalaa barrelilta eli tynnyriltä.

Naapurimme Venäjän talous kelluu suurimmalta osin öljy- ja kaasutulojen varassa. Venäjä kyllä rahastoi suuria öljytulojaan hyvinä vuosina, mutta maa on suuri ja niin ovat erilaiset ongelmatkin.

Venäjän valtio lienee vielä melkein velaton, mutta pahalta sen kassatilanteen tulevaisuus silti näyttää. Myös länsimaiden Ukrainan tapahtumien takia asettamat talouspakotteet nakertavat pahasti naapuria.

Nopeasti kuukkeloidut tiedot osoittavat, että kaikkein rikkaimmilla öljyvaltioilla ei tule pian suru puseroon, vaikka öljyn hinta pysyisi pitkään alamaissa. Mutta esimerkiksi kädestä suuhun elänyt Venezuela on jo lähes maksukyvytön.

Intrigööri muistaa hämärästi lukeneensa, että vielä joskus viime vuosisadan puolivälin nurkilla tuottajamaat saivat yhdestä öljytynnyristä vain noin yhden taalan. Opecin perustamisen ja ns. öljykriisin jälkeen raakaöljyn hinta kipusi nopeasti 70-luvun alkuvuosina. Sittemmin meillä kuluttajamaissa kauhisteltiin kovasti jopa 20 ja 30 taalan kieppeille nousseita öljytynnyrin hintoja.

Sekä Norjan että Saudi-Arabian kansallisten öljystä kertyneiden rahastojen koko on jotain 750 miljardia taalaa, siis eurooppalaista miljardia. Venäjän valtion hyvinvointirahaston ja reservirahaston koosta ei löydy täsmällisiä arvioita, mutta noiden rahastojen koko lienee yhteensä jotain 150 miljardia taalaa tai vähemmän.

Öljyn hinnan tippuminen äkkirysäyksellä ei ole pelkästään hyvä juttu, vaikka bensapumpuilla hinnoissa näkyy orastavaa laskua. Saudit haluavat pitää kiinni markkinaosuuksista mieluummin kuin rajoittaa tuotantoa. Venäjä tuottaa, minkä kerkiää, osin vanhentuvalla tekniikalla. Yhdysvalloissa liuskeöljyä riittää läträtä asti, jos sitä kohta enää kannattaa särötellä syvältä maaperästä.

Suomea öljyn hinnan lasku ja Venäjän talouden rapautuminen koskettaa monin tavoin. Suomessa on jo kymmeniä vuosia rakennettu porauslauttoja ja muuta alan kalustoa. Uusimpiinkin teknisiin virityksiin arktisilla öljyalueila on varauduttu. Venäjällä on menossa ja tulossa monenlaisia suomalaisia ja yhteisiäkin talousvirityksiä, jotka kaikki kärsivät, Suomen matkailuelinkeinosta lähtien. 

Eipä sitä tavisukon tarkkailuasemalla muuta voi kuin toivoa nopeaa rauhantekoa Ukrainassa. Kauhukuviin kuuluu tietysti kovasti kurjistuva ja syrjäytyvä, mutta takahampaisiin asti aseistettu, sekä aika agressiivinen entinen suurvalta pitkän yhteisen rajan naapurina. 

Mutta ei mennä poteroihin. Uskotaan, että venäläisille vielä Suomi-juustokin maistuu ja Merkelin täti ostaa innokkaasti Putinin pumppaamon kaasua. Ukrainassa on jo sodittu tarpeeksi. Ehkä se mollikka vieläkin nousee idästä? No, sieltähän se nousee ja länteen se laskee.


Lisäys 12.2: Venäjän varat riittävät puolitoista vuotta? Linkki Talouselämän juttuun.

***