Kateus ja kärhämät kalavesistä jatkuvat vieläkin, vaikka erimielisiä lajikumppaneita ei enää yleensä huidella astaloilla. Kalavedet olivat kauan ihmisille elintärkeitä, kuten riistamaatkin. Niinpä vieraita ja luvattomia kalastajia lähivesillä ei katsota vieläkään hyvällä silmällä, vaikka sisävesillä vain harvojen ammattilaisten elanto on enää kiinni kalastuksesta.
Intrigööri ei ole juuri kalastellut poikavuosien jälkeen, mutta joitakin havaintoja kalavesistä on silti kertynyt. Joskus olin mukana, kun ay-kesämökkikolhoosin tiimoilta herettiin kerralla lainkuuliaisiksi ja mentiin ostamaan ns. virvelilupia. Pitkän etsimisen jälkeen kylältä löytyi talo, mistä niitä lupia myytäisiin. Myytiinhän niitä, mutta isäntä naureskeli ja sanoi, ettei niitä ollut kukaan koskaan aikaisemmin käynyt kyselemässä.
Kalavesien omistus kävi sittemmin mielessä Saimaalla veneillessä. Noilla vesialueilla tuli yhdellä reissulla liikutuksi kymmenien tai jopa satojen kalastuskuntien aluevesillä tai niitä sivuten. Jos olisi aikonut kokeilla kalaonneaan siellä ja tuolla lahdukassa, kalastuslupien hankkiminen olisi ollut täysin ylivoimaista. Kalastuskuntien vesialueet vaihtelevat kooltaan muutamista kymmenistä hehtaareista tuhansiin hehtaareihin. Onneksi niillä veneretkillä tai melontareissuilla ei tullut kalasteltua, kun oli olevinaan muutakin tekemistä.
Tuhansien järvien ja miljoonien lammikoiden maassa tulee herkästi mieleen semmoinenkin sosialistinen ajatus, että kaikkien vesialueiden omistus ja hallinta pitäisi kuulua vain valtiolle. Inkkaritkin olivat ainakin ennen sitä mieltä, ettei ihminen voi maata omistaa, äiti maa on jakamaton. Samoin lienee ollut vesialueiden laita, vesien joita Väinö laulellen laski.
Suomalaisissa kalastusta koskevissa laeissa vesi itsessään aineena ei ole omistamisen kohde, mutta vesialueet ovat. Jos oikein nipottaisi, omistuksen kohde olisi ehkä vain jorpakon pohja, ilman vettä ja kaloja. Seuraavaksi voisi kalojen kohtalon lisäksi pähkäillä sitä, kuinka syvälle maan alle tai miten korkealle taivaalle jokin maanpäällinen omistus ulottuu, jms.
***
Puhtaiden juomavesien ja viljelyn kasteluvesien omistus on maailmalla suurta ja ankaraa pisnestä. Nykyisin halutaan säätää ja vääntää jopa ilmastoa. Siinä mielessä sääntelyssä on asiaa, ettei puhdasta hengitysilmaakaan riitä kaikille kaikkialla. Ilmaston ja vesistöjen pilaaminen on räikeää monin paikoin, mm. Kiinassa.
Aikamme ilmastoprofeetat eivät kuitenkaan juuri jaksa kiinnostua mistään todellisesta, sellaisesta hankalasta ja likaisesta, kuten saastumisesta, ellei se koske hiilidioksidia. Ilmastonmuutos eli ns. ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen lisääntyvän hiilidioksidin takia on paljon mediaseksikkäämpi uhka, vaikka itse kylmästä asiasta on vain vähän havaintoja. On kuitenkin onnistuttu luomaan hirmuinen globaali uhkakuva, jota voidaan torjua vain suurella rahalla eli kerrallaan miljardeja euroja maksavilla tempuilla ja toimenpiteillä.
Mutta takaisin kotoisille kalavesille: Suomi on yhdistysten, seurojen ja liittojen luvattu maa. Tämä pätee myös kalastuskuntiin, joista ensimmäinen rekisteröitiin vuonna 1903. Puolessa vuosisadassa kalastuskuntien määrä seitsenkertaistui. Ennen vuotta 1952 järjestäytyneitä kalastuskuntia oli 1 600. Kymmenen vuotta myöhemmin kalastuskuntia oli jo 7 000. Vuonna 1999 kalastuskuntia oli melkein 10 000. Luvuissa ovat mukana vain järjestäytyneet eli edes jotenkin muodollisesti toimivat kalastuskunnat.
Kansalaisten hyväksi itseään säästämättä uurastava eduskunta on hieronut kasaan kalastuslain kokonaisuudistusta yli seitsemän vuotta. Maa- ja metsätalousministeriö lienee saanut esityksensä valmiiksi jo toissa vuonna, mutta laki jumahti hallitukseen.
Ministeri Orpo yrittää kuulema yrittää saada lyödyksi lain lukkoon vielä ennen kevään vaaleja, mutta tuskin kalastuslaista saadaan uutta perhovieheen sulkaa tämän hallituksen hattuun.
Intrigööri ei uskalla takertua kalaverkkoihin tämän enempää, ettei tulisi kansalliseen tapaan nuijalla nuppiin. Olen kyllä joskus toivonut pääseväni kalojen laskijaksi jollekin tunturipurolle, vaikka vain mitättömällä palkalla, sellaisella kuin kansanedustajillakin on. Sen sortin tehtäviä ja liksoja Suomessa toki riittää, mutta itsellä tarttis olla ainakin sopiva jäsenkirja ja päteviä suhteita.
***
Jos vesialueet ja muu sellainen kalastusbyrokratia kiinnostavat, linkin takana on laajahko selvitys noista asioista eli Metropolia ammattikorkeakoulun julkistama insinöörityö.
Jos ja kun kepu on vetovastuussa seuraavassa hallituksessa, saanemme odottaa valmista uutta kalastuslakia vielä pitkään, samoin kuin jotain sote-uudistustakin. Lakeihin taitaa päteä sama kuin toimiviin laitteisiinkin, joita ei kannattaisi mennä muka korjailemaan.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti