Ukrainan entinen hallinto tai ainakaan presidentti ei ollut lainkaan kansallismielinen, vaan venäjämielinen. Niinpä tuo pressa Januhanu kamuineen teki kuin laulelman sheikki Ali Hassan, hän käänsi kansan kassan ja häippäsi Äitee Venäjän turviin. OIkeastaan "ystävät" Venäjältä, isot miehet, hakivat hänet turvaan.
Putin sanoi myös olleensa aina sitä mieltä, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat yksi kansa. Voi kai sen historiallisesti niinkin nähdä, intrigööri ei osaa lausua pitävästi siitä asiasta. Mutta ainakin Ukraina pääsi taannoin itsenäiseksi valtioksi, irti Venäjästä ja vei sen pahan onnen Kriminkin mukanaan.
Ehkäpä Putinilla olisi halu laajentaa Krimin ryöstön lisäksi Venäjän muuten kai kaitaa maanpiiriä eli elintilaa ja napsaista koko Ukraina hallintaansa, yhteen ja samaan valtioon, Venäjään. Siis yksi kansa, yksi maa ja tietysti - yksi Johtaja. Mitä Putin muuten hautoo mielessään entisistä Neukkulan alueista, kuten Valko-Venäjästä, sitä hän ei ole vielä julki lausunut.
2.12.2018: Viides vuosi Krimin miehityksestä täyttymässä, Putinin pokka pitää.
Entisiä Itä-Euroopan miehitettyjä maita ei Venäjän ole enää kovin helppo pelotella. Näillä mailla on nyt toisenlainen sateensuoja, mutta kysymys on nimenomaan puolustautumisesta tiettyä uhkaa kohtaan, eikä mistään hyökkäyssodalla uhkaamisesta. Tunnuksettomien vihreiden solttujen armeijan konsti ei toimi enää muualla, kuten se toimi Krimillä ja hetken ehkä muualla Ukrainassa. Peliä ei luulisi olevan varaa tästä enää koventaa?
Ydinasekortti usein esillä
Suurvaltauhoinen Venäjä vilauttelee yllättävän rajusti ainoaa valttikorttiaan, mikä sillä Euroopassa ja maailmassa on eli jo Neuvostoliiton ajoilta periytynyttä vahvaa ydinasepelotetta. Viimeksi tällä rumalla ydinasekortilla peloteltiin uskollista Nato-maata Tanskaa, ihan paikallisen suurlähettilään suulla. Onpahan hirmuista diplomatiaa!
Venäjän valtava pinta-ala luonnonrikkauksineen on sinänsä vahvuus, mutta öljyä, kaasua ja mineraaleja riittää maailmassa muutenkin. Ehkä maan valtavuus on myös painolasti, sillä heikkoutta ei ole varaa osoittaa, luonnonvaroilla olisi Kauko-Idässäkin nyt ja tulevaisuudessa monta vahvaa ottajaa, joilla niilläkin on omaa ydinbodia hauiksessa. Toisaalta nämä idän jättiläiset ovat tähän asti olleet Venäjän ase- ja energiateollisuudelle parhaita kauppakumppaneita, kuten vielä vakaa läntinen Eurooppakin.
Venäjä ei luovu armeijansa kehittämisestä, eikä varsinkaan ydinaseista. Se on ymmärrettävää, koska Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Sotauho ja maailmantuhoaseilla uho saattavat olla myös nykymallisen Venäjän tuho. Tuskinpa venäläisiä ihmisiä saadaan ikinä uskomaan, että ydinsota olisi voitettavissa, sehän olisi sama kuin mielipuoli menisi ja hankkisi vasiten itselleen ebola-tartunnan. Sotaisan politiikan vastustus kasvaa ja tyytymättömyys romahtavaan talouteen lisääntyy myös itse Putinstanissa.
***
Venäjä voisi kehittyä vain muuttumalla oligarkkivaltiosta laillisuuteen pohjaavaksi, edes kohtalaisen demokraattiseksi markkinatalousmaaksi. Uuden ja omistuksille luotettavan Venäjän talous kehittyisi ja monipuolistuisi yhdessä lännen taala- ja europaronien kanssa, itämaiden rakoileva kumppanuus ei taida yksinään riittää.
Ehkä ongelma ei ole vain pohjimmiltaan yksinkertaisessa lainsäädännön järkeistämisessä? Hyvin kansallismielinen oligarkia ei varmastikaan halua luovuttaa liian suuria siivuja Äiti-Venäjän luonnonvaroista ja niiden hyödyntämisestä länsimaisille yritysjäteille, mikä olisi sama asia kuin antaisi länsimaisten hapattajien saada isot jalkansa kotioven väliin. Kansakin saadaan melko helposti mukaan vastustamaan pahoja lännenmiehiä.
Toisaalta oligarkkien ja erilaisten mafioiden jo parikymmentä vuotta hallinnoima ja rohmuama valtio ei kestäisi mitään länsimaisten lakien ja käytäntöjen mukaista tarkastelua. Venäjän suurelle ja sivistyneelle kansalle voisi valjeta liian selvästi ja karusti, mistä on kysymys eli siitä, että ruma mörkö asuukin meidän omassa komerossamme ja syö pöydässämme. Kansa on lopulta laittanut kuriin niin tsaarien kuin punatsaarienkin pöhöttyneen vallan ja sellainenkin aurinko saattaa vielä idästä nousta.
Tietysti jos Venäjällä on edelleen suuren maan lisäksi käytössä suuri aika, niin kyllähän paljon ehtii tapahtua jo sadassa vuodessa, neljässä sadassa vuodessa ainakin, myönteistä ja kielteistä. Kello käy kyllä jo paljon nopeammin.
Sotapullistelulla Venäjä on jo saattanut itsensä luotetun enegiantoimittajan ja suurten mahdollisuuksien kauppakumppanin asemista länsimaiden kannalta vaarallisen häirikön asemaan. "Vihollisia" voi tulla piankin lisää. Suomessa ei olla etukenossa menossa Natoon, paitsi jotkut kouhot, mutta on sitä hädän tullen lopulta otettava apua vastaan sieltä, mistä sitä on saatavissa.
Rauhallisesta Suomesta voi piankin tulla Naton jäsen ja sitä myöten Moskovan kaluunaherrojen, sekä pienehköjen suurmiesten kannalta potentiaalinen vihollisvaltio pitkän rajan takana, lähellä monenlaisia arktisia voimakeskittymiä. Eipä se ole hyvä, eikä järkevää, ei kenenkään kannalta.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti