Molempi parempi

Femakoita oli jo kauan sitten. Ja läppäreitä!

Nytpä tulikin blogin päivittelyssä pidetyksi pitkälti taukoa, vuorokauden verran. Heh. Olen jo usein ajatellut päästäväni jo tämän intrigöörin eläkkeelle, mutta toisaalta, eihän se tyyppi tässä näytöllä paljon paina.

Twitteriäkin kokeilin, mutta ei se oikein iskenyt kipinää. Twitter varmaankin sopii sellaisille ihmisille, joiden elämässä tapahtuu paljon ja jotka haluavat olla mielipiteineen koko ajan esillä. Aika paljon twitterissä näyttäisi olevan nk. pintaporukkaa, mihin meikä ei ole koskaan voinut samaistua. Joidenkin tietty tarttee olla framilla työnsä ja asemansa takia.

***
Ruukinmatruuna kirjoittaa blogissaan hollantilaisten Selviytyjät-ohjelmasta (Expeditie Robinson) ja kokeilusta, missä toinen heimo muodostettiin kokonaan naisista ja toinen miehistä. Naiset ja miehet laitettiin eri saarille selviytymään keskenään ja omillaan.

Naisten saarella ei kokeilussa saatu aikaiseksi kuin riitelyä ja joutenoloa, eikä mitään koko heimolle hyödyllistä. Naisten heimon saarikokeilu oli vaarassa päättyä katastrofiin, ruokakin oli loppumassa.

Miehet sen sijaan osasivat pian sopia, että jokainen sai tehdä sitä, mitä haluaa ja parhaiten osaa, jokainen edisti selviytymistä jotenkin. Miesten saaresta oli kai tulossa elinkelpoinen pienyhteisö.

Lopulta osa naisista siirrettiin miesten saarelle ja osa miehistä pääsi rakentamaan feministien "paratiisisaarta". Tuonkin vuonna 2002 tehdyn kokeilun tuloksena Ruukinmatruuna julistaa feministisen ideologian kauniiksi saduksi ja huuhaaksi. Toisin sanoen, ihmisyhteisöissä on aina molempi parempi.

Intrigööri uskoo suosiolla, ettei tuommoinen kokeilu voi toimia, ei ainakaan kunnolla. Jos feministit kuvittelevat pärjäävänsä loistavasti ilman miehiä, se saattaa onnistua, mutta yleensä vain keskellä miesten jo rakentamaa yhteiskuntaa. Miehetkin jäisivät keskenään paljosta paitsi, jos kohta yhteisön infra ja elinkeinot saataisiin toimivaksi.

Intrigööri ei ikuna opi ymmärtämään äärifemakoiden mesoamista. Miehissä on toki perusääliöitä ja sovinistisikoja, mutta ei sukupuolisen syrjinnän pohjalta länsimaissa mitään yhteiskuntia rakennella, rakenteilla nämä kaikki vielä ovat. Sen sijaan miesten pehmoilu uhkaa joskus mennä överiksi, imelästä äijäfeminismistä puhumattakaan.

***
Uskonnot, varsinkin naisia maailmassa ylivoimaisesti eniten alistava islam, ovat tietysti erikseen. Feminismille ei sellaisen patavanhoillisen uskonnon tai kulttuurin piirissä jätetä mitään sijaa. Suvaisevuutta on toki myös feminismin hyväksyminen, ei se oikeista asioista mesoaminen kenenkään päätä halkaise, ellei sitä ei tarvitse kotioloissa alvariinsa kuunnella ja lentäviä lautasia väistellä.

Onhan niitä eriytyneitä yhteisöjä eli munkki- ja nunnaluostareita niin kristityillä kuin buddhalaisillakin. Luostareita on suuressa mualimassa moneen lähtöön. Kreikan Athokselle ei naisia päästetä lainkaan. Suomessa ortodoksien Valamon ja Lintulan luostarit ovat vain asuintilojen osalta suljettuja, mutta muuten ne ovat hyvinkin avoimia, vilkkaita  ja yhteiskunnassa monin tavoin mukana.

En malta olla kehumatta, että kerran käytiin juttumatkalla toisen miehenkörmyn eli kuvaajan kanssa merkkipäiväjuttua tehdessä 90-vuotiaan nunnan kutsusta hänen asunnossaan, pienessä keljassa vanhoja valokuvia katselemassa. Lintulan luostarin silloinen pomo, igumenia Marina näki kyllä meidän visiittimme, mutta hän ei kieltänyt sitä, hymyili vain. 

***
Tuosta naisten saaren kokeilusta tuli mieleen, että kylläpä on sinne silloin sattunut harvinaisen avuttomia naisihmisiä. Osaisin luetella monta semmoista akkaa, että ryhtyivätpä he mihin vain, niin kyllä tapahtuu. Miehiäkin hyö osaavat käskyttää niin, ettei edes viitsi (tai uskalla) hanttiin laittaa. Nämä toimeliaat naiset ovat eri aloilta, yhteisenä piirteenä heillä on ehkä se, että puolensa he osaavat pitää, mutta he eivät he ole mitään feministejä. 

Tosiasia lienee sekin, että suoritusportaan ihmiset yleensä tai moniammattilaiset, kuten monet yrittäjät tai vaikka maatalojen emännät eivät jäisi missään pitkäksi aikaa taivastelemaan, vaan panisivat toimeksi. Tuskinpa tuollaiset naiset semmoisella selviytyjien saarellakaan toisiaan heti tappaisivat, vaan alkaisivat touhuta yhteiseksi hyväksi, vieden myös heikompia yksilöitä mukanaan.

Totta on sekin, että ihmisen taustalla on iso merkitys. Jos on tullut kouluttauduttua tietyille humanistisille aloille, noustua korkealle byrokratian askelmilla tai peräti sorruttua yleväksi kulttuurikuikeloksi, yms., ei siinä välttämättä saha tai vasara kätösissä kestä. Onkimadon koukkuun laittaminenkin saattaa olla ylivoimaista, jos matoja tai syöttejä edes jostain löytäisi. Simpukoita? Kasvaako niitä meressä?

Sama juttu se on miehilläkin. Jos elämän ja työelämän kokemus on vain valkokaulus- ja kirjoituspöytätasoa, sitä saattaa helposti jäädä käytännön hommeleissa hyvin avuttomaksi. Nähty on, enkä itsekään ollut alkujaan kovin monitaitoinen. Elämä on sittemmin vähän jyrännyt ja opettanut. 

Ruoan hankkiminen luonnosta tai sen valmistaminenkin voi olla urbaani-urveloille melkein mahdotonta, ellei harrasta metsästystä tai kalastusta. Marjastus ja sienestys ovat vähän sesonkiluonteisia elinkeinoja, mutta säilömällä tyhjää parempaa touhua.

Miesten etuna kotosuomessa on vanha mukava intti. Intissä opitaan ainakin tulemaan juttuun lajitovereiden kanssa. Perinteinen suomalainen mies on yksittäistaistelija, miksei paritaistelijakin, korpisoturi raju, jermu tai jotain sinne päin. Armeija kyllä opettaa, että aina ne asiat jotenkin lutviutuvat, kun ei hättäillä, miesporukassa. Miehet ovat melkein aina reiluja ja neuvovat toisiaan.

Preussilainen sotilaskuri ja simputus sen sijaan pistävät heti niskakarvat pystyyn. Sellaisia elkeitä ei nykyisin onneksi taida paljon ollakaan. Jätkäporukassa selviydyttäisiin  helposti vaikka miltä saarelta, rakennettaisiin edes lauttoja purjeineen ja melottaisiin saarelta pois. Tai mentäisiin kylään sinne ämmien saarelle. Isot pojat muistavat vielä pikkupoikien leikit.

Naisilla ei yleensä ole intin antamaa sosiaalista selviytymiskoulutusta takanaan. Siksi naisten saarella tarvittaisiin miehiä. Ja miesten saarella naisilla olisi aina paikkansa, muuten siellä tulisi poikien jutut piankin liian tutuiksi, koituisi motivaation ja muuta puutetta.

Iltasanomissa on tänään jutunpätkä ja video, missä miehet kuvittelevat, millaista olisi elää vähän aikaa naisena. Yksi miehistä toteaa: "Jos olisi tylsää, ei tarttis kuin mennä kauppaan, eikä enää olisi tylsää."

Muistinkin justiinsa, että tänään on myös Naistenpäivä! Hieno homma, mutta milloinkas se Miestenpäivä olikaan? (Tarkistin, 19. marraskuuta.)

***