Vai onko se niin, että työkehotus soitella jollekin juksuherkälle asiakkaalle siirtyy myyjältä toiselle? Joskus tarkistan oudon soittajan tiedot jälkikäteen Fonectan kautta tai ihan googlaamalla, aina tietoja ei löydy.
Puhelinmarkkinoinnin kielsin viimeksi Suomen Asiakkuusmarkinointiliiton ASML:n kautta ja soitot ovat kyllä harventuneet, mutta eivät ole loppuneet kokonaan. Joskus puhelinmyyjä on yllättänyt minut päikkäreiltä tai muuten vähän tokkurassa ja jotain olen tilannut, lähinnä parin lehden pätkätilauksia.
Aikakauslehdet ovat kai hyvin tiukoilla, sillä noihin pätkätilauksiinkin kuuluu monensorttisia ns. etuja, arvontoja ja lisäarvontoja, sekä nykyisin myös digilehden käyttöoikeus. Jostain syystä aika moni tarjous pitää sisällään älyttömän hyviä ja teräviä keittiöveitsiä, joten kyllä sieltä lehdistöstä päin puukkoja lentelee.
Viimeksi sain neljä hirmuisen terävää veistä, kaksi isompaa ja kaksi pienempää. Vanhanaikaisena jäpikkäänä kokeilin tietysti aluksi yhtä veistä ihan vain silleen peukalolla höyhenen lailla hipaisemalla, mutta jo tuli pieni haava. Vanhat konstit eivät näemmä toimi nykyajassa.
***
Valitut Palat pitää ihan mainita erikseen, siellä sitä oli takavuosina oikein sinnikästä myyntiporukkaa. Vieläkin sieltä tulee joku "henkilökohtainen kiireellinen kirje", joka menee suoraan paperinkeräykseen. Ovat ehkä jo menettämässä uskoaan minuun, vanhaan asiakkaaseensa?
Vuosia sitten väsyin VP:n pommitukseen ja kun sieltä tarjottiin koko vuosikertaa yhdellä eurolla, minä tein kaupat. Sitten niitä valikoituja palasia tuli luukusta siisteissä muovikääreissä koko vuosi. Yhtäkään muovia en repinyt ja ne lehdet menivät ikävä kyllä roskiin.
Kai tässä on jotenkin henkisesti ränsistynyt ja mielenkiinto, sikäli kuin sitä on, suunnahtelee muualle. Kyllä sitä poikasena tuli Valittuja Paloja ja Aku Ankkaa innokkaasti luettua. Joskus oikein kyttäsin Teräsmies-lehden uusia numeroita. Scifi kiinnostaa vieläkin, kirjoissa on huikeita tarinoita.
Info-ja viihdetarjontaa ei silloin ennen paljoa ollut. Mutta kylillä oli paljon lapsia ja keskenämme saimme ajan kulumaan, pesäpalloa ja lentopalloa, sekä pientä jäynää, siis pientä. Olihan se kodin kirjasto ja kyläkoulun sivukirjaston pari isoa kirjakaappia. Radiosta tuli jännittäviä kuunnelmia ja musiikkia. Myöhemmin saimme jopa hienon mustavalkoisen televiision, jota naapuritkin kävivät aluksi katselemassa, mutta pian sellainen loota oli joka savussa.
***
Tänään vastasin Apu-lehden myyjän soittoon. Sieltä olisi pukannut paljon kaikenlaista ihanaa, kahdeksan numeroa lehteä parillakympillä ja paljon muuta, olin kai jo voittanut jotain jostain kyselystä, en tiedä mistä. Tilaajalahjana olisin saanut - kaksi keraamista keittiöveistä, joita ei tarvitse koskaan terottaa. Jätin kylmästi sen tarjouksen väliin.
Kahdellakympillä saa kaupasta jotain hyödyllistä, vaikka leipää ja makkaraa, mutta Apu-lehti jäisi luultavasti lähes lukematta. Ei se lehden vika ole, se on hyvin tehty ja etenkin meidän isompien aikuisten hyvin tuntema aviisi. Eipä se vain jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta tellukaan, ei sitä tule joka viikko avattua. Netistä saa nykyisin mitä tarttee ja kirjastoista.
Mutta ei vaativan ammatin harjoittajien eli puhelinmyyjien kannata tästä masentua. Minulla on jo riittävästi keittiöveitsiä, vaikka niitä nakkelisi seinille pystyyn. Mutta jos joku tarjoaa pätkätilauksen kylkeen halavalla kunnollista lihakirvestä tai vesuria, jo vain saattaisin kiinnostua. Moottorisahaa en nykyisin tarvitse, kiitos!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti