Virallinen lehti vai Pravda?

Valtamedia ei onneksi ole viranomainen, mutta sen organisaatio koostuu enimmäkseen juridisista henkilöistä  eli oikeushenkilöistä, jollaisia ovat yritykset, yhteisöt ja julkiset tahot.

Luonnolliset henkilöt ovat luonnollisesti ihmisiä. Monilla poliitikoilla (vrt. esim. politbyroo) ja mediosoilla (vrt. esim. mafioso) olisi kyllä hyvästikin pyrkyä yleiseksi sensoriksi, syyttäjäksi ja tuomariksi samoilla lämpimillä.

Vanhastaan medialla on jonkinlaista vaikutusvaltaa poliitikkojen ja eri viranomaisten toimintaan julkisuuden kautta. Myös omaa yhteiskunnallista kelpoisuuttaan vahtivat yritykset ja julkistahot tarkkailevat takatukka pystyssä, mitä heistä mediassa kerrotaan.

Intrigööri oli  vilkkaassa nuoruudessaan ja aikuisuuteen asti toimittelijana väsäämässä ja joskus perustelemassakin hyvinkin erilaisia paperilehtiä. Muistin jotta onhan meillä Suomessa semmoinen ikiaikaista perua oleva jämäkkä julkaisu kuin Virallinen lehti. Eikö siinäkin julkaisussa olisi kehittämisen paikka ja tarve.?

Virallisia lehtiä meillä on painettu ja plarattu 1600-luvulta lähtien, jo Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina.

Wirallinen valtion äänitorvi piti tietysti perustaa myös itsenäiseen Suomeen, mm. aikoinaan jopa maan suurilevikkisimmän lehden,  Åbo Allmänna Tidningin työn jatkajaksi. Virallinen lehti - Officiella tidningen julkaisee nykyisin mm. sellaiset ilmoitukset, kuulutukset ja asiakirjat, joista on säädösten mukaan tiedotettava virallisessa lehdessä.

Painettu lehti lopetetaan 2019 alussa, digissä löytyy.

***
Virallisen lehden virallista asemaa ei tietenkään horjuta mikään. Sen ohella voitaisiin ehkä käynnistää kansalaisille suunnattu Virallislehti Kansalainen tai useampia. Nykyisen yleisesti kiristyvän ilmapiirin vallitessa tuommoinen lehti olisi tietysti pakosti tilattava jokaiseen kotiin tai ruokakuntaan, vaikka koti olisikin hiukan hakusessa ja ruoka leipäjonon takana.

Lehden toimitus-, painatus- ja postituskulut voitaisiin verottaa pois jokaiselta luonnolliselta henkilöltä ja yhteisöltä, kuten yleisradionkin annetaan tehdä. Kirkollisvero ei käy esimerkistä, koska siitä voi laistaa, eikä nykyisillä ns. valtionkirkoilla ehkä ole tulevaisuudessa virallista asemaa.

Mitä sitten uudessa Virallislehdessä julkaistaisiin? No, vaikka mitä. Kuulutuksia, ukaaseja ja vaikka lehden liitteenä jokaiselle pakollinen uskontunnustuslomake, mikä pitäisi täytettynä palauttaa määräaikaan mennessä lähimpään kunnan, kelan tai poliisin toimipisteeseen.

Esimerkiksi näin: "Minä sukupuolineutraali kaikenlaisesta häirinnästä vapaa kiva-ajattelija uskon ikuiseen Euroopan unioniin, Euroopan Keskuspankkiin ja Suomen valtion kontrolloituun itsenäisyyteen. Irtisanoudun tunkkaisesta impivaaralaisesta nationalismista, uskon horjumatta monikulttuurisuuden ja globalismin rikastuttavaan vaikutukseen, sekä ihmisen ihan itse ja tahallaan aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen..." yms.

"Ja heti kerrasta uskon viranomaisten käskyihin, kieltoihin ja kehotuksiin. Muuten virallinen uusiutumiskoulutus, kuntouttava työtoiminta, elinkautinen ulosotto tai muu ojennustoimi minut periköön!"

***
Virallislehden tilauksen yhteydessä aikuisikäiset sitoutuisivat tietysti äänestämään vaaliviranomaisten ystävällisten kehoitusten mukaisesti kaikissa virallisissa vaaleissa, joissa kunkin sähköinen äänestäminen tallennettaisiin vaalisalaisuusarkistoon henkilötunnuksen kera. Mahdollinen sanktio olisi kuten edellä.

En esitä päivittäisiä yhteisiä tunnustuksellisia kuuliaisuushetkiä tehokkaine katumisineen, joidenkin toiskulttuuristen tuulien mukaisesti, koska joku tulevaisuuden ankara virallistaja voisi jopa ottaa moisen meiningin tosissaan. Työpäivä ainakin häiriintyisi, jos kenellä vielä silloin töitä olisi? 

Intrigööri jättää ideakilpailun valtion tiedotustoiminnan & Virallislehden ja sen oheistoimintojen kehittämisestä kaikille avoimeksi, mutta ei laiskana havittele itselleen työtoimintaa lehden tulevasta ehkä 10.000 -päisestä toimituskunnasta. 

Jos em. ideat toteutuvat, intrigööri kaikkoaa hiljaa ja paniikkia aiheuttamatta rajan yli turvaan, leipää, suolakurkkua ja siinä tilanteessa myös votkoo tinkaamaan, eikä se raja ole länsiraja. Muuta sitten ei tarvitakaan, kun meikästä jää piankin jäljelle vain köykäinen muisto. 

***

Ps. Piti ensin kirjoittaa kommentti Yrjön blogiin, mutta sehän virahti ja tuli tänne.