15.12.2018

Valepuhekoirat kehiin!

Mitä? Minustako valepuhekoira?

Eduskuntavaaleissa huhtikuussa valitaan parlamenttiin taas 200 edustajaa. Parhaat heistä ovat kansanedustajia, ainakin osa uusista,  kunnes he oppivat talon tavoille. Harvalla edustajalla on tarkoituskaan olla koko kansan asialla, eikä se edes kunnolla onnistuisi.

Ensimmäisenä edustajilla lienevät mielessä mahdolliset omat äänestäjät, taustaryhmät ja vaalitöiden tukijat. Tärkein on tietysti kansanedustajan komentokeskus eli oma puolue, sitä kuusta on herkästi kuunneltava. Sitten piankin tyrkkää ovista lobbareita toinen toistaan paremmalla asialla.

Eduskuntavaalit ovat ehdokkaalle kova koitos, ei sinne helposti ja halvalla pääse nappia painelemaan ja suuressa salissa puheita pitämään tai työkopperoon torkkupeiton alla huilailemaan. Edustajanpaikan uusijakaan ei ole koskaan saletissa. 

Kun ihminen laitetaan oikein tiukkaan koitokseen, siinä on yritettävä kaikkensa tai luovutettava. Poliitikko tai sellaisen alku joutuu heti heikoille jäille, on kuunneltava ihmisten eli äänestäjien huolia ainakin toisella korvalla ja pakostikin lupailtava edes vähän liikoja.

Poliitikolla on kivapuhe ja / tai valepuhekin herkässä, se on ihan inhimillistä. Röyhkeimmät poliitikot suoltavat joskus tulemaan jopa vihapuhetta jotain suomalaista vähemmistöä kohtaan, mutta siitähän ei koskaan koidu virallisia seurauksia.

Yleensä pitäisi vain osata puhua sen verran pyöreitä, ettei jäisi puppujutuista kiinni. Sitten voisi naama lampaan näköisenä väittää tehneensä itse parhaansa, mutta kun ne toiset...

Tilanteessa on jotain samaa kuin nousevilla urheilutähdillä. Vaikka oma kunto olisi tapissa, se olisi saatava kestämään kisoihin asti. Huipulla erot ovat äärimmäisen pieniä. Niinpä monen tekisi mieli varmistaa oma paras kuntonsa pienellä tehosteella, mikä voi ratkaista voiton tai hyvän sijoituksen, ellei jäisi testissä kiinni. Se on todella paha paikka, siihen ei pitäisi urheilussa edes joutua! 

Äänestäjä on taas kohta hetken verran kaikkien poliitikkojen kaveri ja ystävällisen, joskin lyhyen mielenkiinnon kohteena. Isommilla kylillä sitä voisi hyödyntää vaikka kiertämällä päiväkausia vaalikahveilla toriteltoilla, jos maha,  pää ja korvat kestävät.

Nykyisin tiedämme, ikävä kyllä, mikä on vihapuhepoliisi. Ilmiantajia ja kaikenkarvaisia faktantarkastajia vilisee pienessä Suomessakin kuin harmaata aitaa. Valepoliisikin tiedetään. Sellainen on inha luikki, joka höynää roisisti iän ja sairauksien takia jo epävarmaan ja arkaan tilaan joutuneita vanhuksia.

***
Valepuhepoliisin virkoja tai tehtäviä lienee käytännössä mahdotonta perustaa. Jos sellaisia osaajia olisi, heidän pitäisi olla parhaita käytännön asiantuntijoita hyvin erilaisilta aloilta. Sellaisilla osaajilla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella ja kytätä töikseen poliitikkojen tai erilaisten eturyhmien edustajien pölinöitä.

Jonkin tekoälysovelluksen voisi ehkä virittää erottamaan valepuheen ihmisen normaalista puheesta. Jos sellainen onnistuisi, se saattaisi olla  kehittelyvaiheessa vaikeaa ja kallistakin? Nohevimmat poliitikot ovat oikein hyviä puhujia ja he voivat lasketella luikeroa vaikka tuntitolkulla niin, että se  ihmisen korvaan kuulostaa vakuuttavalta, ellei siihen jupinaan satu torkahtamaan.

***
Intrigööri on lueskellut ja joskus nähnytkin, miten hyödyllisiä apulaisia koirat ovat ihmisille. Söpöjä esimerkkejä ovat mm. lasten lukukoirat. Opaskoirat ovat monille välttämättömiä. Koirat voisivat oppia haistamaan myös ihmisten sairauksia. Tarpeellisia lienevät sadat tuhannet seurakoiratkin.

Poliisi ja muut virkavaltaa käyttävät tahot hyödyntävät koirakavereitaan monin tavoin. Vihapuhepoliisikoiria ei ainakaan vielä ole, lukukoirakin vain kuuntelee, eikä plaraile tassuillaan nettipalstoja. Painetuilla palstoilla on jo omat inhimilliset vahtikoiransa, surkeimpana jo vitsiksi vajonnut eliitin puudeli JSN.

Viimeksi tänään oli palstoilla juttua rahakoirista, jotka osaavat haistaa salattuja rahakätköjä. Rahan ohessa koirat kuulema koulutetaan haistamaan kaikenlaista muutakin. Pienet koirat pääsevät nuuskimaan hankaliinkin paikkoihin.

Luontevinta olisi kouluttaa joitakin koiria valepuhekoiriksi. Ehkä näemme vielä eduskunnassakin pulinapöntön vieressä lokoisasti makoilevan noutajan? Se vain vähän korviaan heiluttelisi ja haukottelisi, kunnes haukahtelisi kuullessaan, että nyt pääsi tuolta puhujalta pahemman kerran pupsluikuria. 

Toisaalta pelkkä koiran läsnäolo saattaisi auttaa pahimpia paasaajia pysymään enemmän asiassa. Salissa olisi edes yksi, joka kuuntelisi keskittyneesti... 

Koira voisi loistavilla aisteillaan koneälyä helpommin oppia erottamaan toden ja valheen sävyjä ihmisen puheista, vaikka sen kouluttaminen kysyisi paljon taitoa. 

Mahtaisiko valehtelu jopa haiskahtaa koiran huikean herkkään kuonoon? Olisiko siinä jotain samaa kuin ns. pelon hajussa? Erittääkö ihminen jotakin, keskittyessään vetämään jotain roolia ja valehtelemaan omasta mielestään uskottavasti? Tiede-lehden jutussa väitetään, että ihminenkin voi haistaa toisesta pelon hajun.

Vihapuhetta irtoaa joskus myös poliitikoilta, ainakin perisuomalaisia väärän puolueen äänestäjiä kohtaan, mutta siitähän ei ei rankaista. Vihapuheen päästäminen merkitsee sisimmältään myös puhujan kokemaa pelkoa ja inhoa toisinajattelijoita kohtaan. Valepuhekoirakin saattaisi vihapuheen takia jo murahdella?

***
Valepuhekoirilla olisi kyllä töitä. Äänestäjillä ei ole politiikan lupausten ja tekojen suhteen mitään kuluttajansuojaa, eivätkä poliitikot vastaa oikeasti mistään, vaikka koko valtiontalous huispaisi hunnigolle heti huomenna. Maan itsenäisyys on jo myyty lähinnä makeista herranviroista eurostoliiton palveluksessa.

Ei kansalaisten tarvitsisi sentään kuunnella päättäjien avointa valehtelua. Eduskunnassahan se olisi sopivaisuussyistä vain asioiden vierestä puhumista, epähuomiossa lausuttua muunneltua totuutta, nirsoilua tosiasioiden kanssa... 

Poliitikko sietäisi kumminkin saada lööperipuheista välittömästi kunnon haukut. Ei se valepuhekoira purisi ja jos se vähän näykkäisikin, epähuomiossa, eduskunnan omasta terkkarista saisi näppärästi ensiapua ja rokotuksia.

***
Hassunlainen huomio tältä aamulta: Matti "Pottu" Vanhanen on ylentänyt itsensä hallitsijaksi. Tai sitten Hesari ylensi.

Hänen jalopukuisuutensa ihmettelee otsikossa, mitä ihmettä Euroopassa oikein tapahtuu? Ja toteaa, että "hallitseminen on käymässä lähes mahdottomaksi".

Intrigöörin on pakko kysyä, jotta onkohan kenties hallittu ja vallittu huonosti?  Onko kansanvaltainen demokratia ymmärretty korkeassa suoritusportaassa väärin, koska hommelit eivät näytä olevan oikein hallinnassa? Linkki em. juttuun.


***

Lisää haukkujuttuja:

Manu on vuoden tullikoira.

Muriseeko mahasi vai onko takanasi ruokakoira?

Ei kommentteja: