19.3.2019

Miljoonan euron mamu


Humanitaarisen maahanmuuton kustannukset ovat kauan olleet Suomessa tiukasti tabu. Tietojen saanti on ollut lujassa kuin vääntynyt ja ruosteinen naula tammilankussa, vaikka lähes kaiken julkisen toiminnan ja sen kustannusten pitäisi olla avoimia.

Sosiaalitoimen salassapito koskee yksilöitä ja perheitä, heidän asioitaan ja sekä saatuja etuisuuksia. Sossun salausta ei kumminkaan pitäisi levittää sumuverhoksi yleiseen tietojen pimitykseen, koskien mm. erilaisten ihmisryhmien aiheuttamia seuraamuksia ja kokonaiskuluja.

Suomen Uutiset kertoi maanantaina laajalti maahanmuuttajien tai matujen eli maahantulijoiden aiheuttamista kustannuksista. Useimmista tietynlaisista maahantulijoista kertyy Suomen Perustan laatimien selvitysten mukaan suomalaiselle yhteiskunnalle satojen tuhansien eurojen, jopa miljoonan euron lasku per nenä, koko ihmisen elinajalta
.
Intrigööri oli jo vuosia sitten oikean tiedon liepeillä helpon päättelyn kautta. Poliitikot ja heidän taustakuoronsa ovat jo kauan julistaneet sellaisia tietoja, että yksi syrjäytynyt suomalainen nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa tai ylikin. 

Samanlaista pyöreetä kustannuslaskentaa ja suuruusluokkaa, miltsi per nuppi, voi soveltaa nyrkkisääntönä maahantulijoihinkin. Suurin osa matuista on nuoria tai nuorehkoja ihmisiä. Kirjoittelin tuosta aiheesta ainakin parissa syrjäytymistä koskevassa postauksessa, mutta näemmä vain toteamuksina muun höpinaation lomassa. Blogiskuuppi veret seisauttavan otsikon kera jäi tekemättä. (Faktojahan ei ollut.)

Tässä marraskuisessa IL:n jutussa kerrotaan, että syrjäytynyt suomalaisnuori saattaa maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

Hyvä, että persut nyt nostivat tuonkin mörön kaapista pöydälle.

***
Suomalaiset syrjisnuoret sentään puhuvat  valmiiksi kotimaansa valtakieltä, ainakin toista niistä, eikä perheitä tarvitse yhdistellä eli ottaa samalla tänne kotoutusrumbaan paljon uusia tuntemattomia ihmisiä. Jos suomalaisia nuoria ei saada kiinnostumaan työstä, pitäisi löytää siihen kunnollisia konsteja, elleivät tavalliset keinot auta.

Kaikkia immeisiähän ei duuni kerta kaikkiaan kiinnosta. Vaan ei sitä yleistä ja yhtäläistä perustuloakaan ole puolueilla halua, eikä kykyä järkätä, pehmeitä ne puhuvat. Jotkut nuoret syrjäytyvätkin todella ja pahasti, mutta sekin pitää hyvinvointimaassa kestää. Sossun edut  kyllä jatkossa vain heikentyvät, ainakin perisuomalaisilla köyhillä.

***
Jotkut poliitikot ovat silloin tällöin jättäytyneet pelistä pois suututtuaan kansalaisten "kusitolppana" olemisesta. Ymmärtäähän sen, se on inhimillistä. Tavan suomalaisilla, meillä  kansalaisilla ei sen sijaan ole mahdollista jättäytyä pelistä pois, huonoillakin korteilla on katsottava peli loppuun asti.

Syrjäytyvien nuorten lisäksi meitä kaikensorttisia taviksia syyllistetään  jatkuvasti liian suurten kustannusten aiheuttamisesta, laiskuudesta, omien terveyshaittojen itselle aiheuttamisesta ja vaikka mistä. Työvoima eli työttömät ovat olleet valtiovallan erityisen kurituksen kohteena mm. järjettömän aktiivimallin takia.

Eläkeläiset ovat hyödyttöminä reliikkeinä tietysti liian kalliita valtiolle ja kunnille, etenkin pieneläkeläiset, jotka eivät pysty kuluttamaan tarpeeksi. Eivät ne kurjikset edes osta hauvelille kaupasta kokolihapihviä, jos niillä onkin jokin kirppusirkus tai murmeli narun päässä räksyttämässä. Keppanalla ne juopottelevat ja ovat muutenkin alvariinsa köpöttelemässä toimeliaiden suorittajien tiellä.

Asumistukien ja toimeentulotuen tarvitsijat tulevat yhteiskunnalle aivan liian kalliiksi, etenkin eläkeläiset. Opiskelijat ovat laiskoja, eivätkä ole ihanteellisia nälissään himosuorittajia, kuten kuuluisi. Työlliset kiusaavat yrittäjiä palkkahaluilla kuin lapset joulupukkia, eivät ne edes älyä ostaa velaksi sähköautoa. 

Kansalaisten pitäisi olla kiitollisia siitä, että he vielä saavat olla täällä EU:n mallimaassa ilmastoa pilaamassa ja hengissä rimpuilemassa, poliitiikojen ja kaiken maailman markkinakelmien kupattavina vielä hoivakodin kusisessa petissäkin. 

***
Mitä me näistä  opimme? Emme mitään, mutta intrigööri oppi, että tämä blogi on turvonnut kuin huono hiivataikina. En enää itsekään muista kuin hämärästi, mistä olen postaillut ja milloin.

Blogissakin olisi parempi keskittyä joihinkin tiettyihin aiheisiin, kuten kestosuosittu poliitikko Hakkarainen näyttää taas tehneen. Nimitys matu vaalimainoksessa maahanmuuttajan tai siirtolaisen tai edes mamun sijasta on kuulema hirmu tuhma ja tuo asia olisi jo melkein tutkintapyyntöä vailla? Mutta kun se matu tarkoittaakin "maaseudun tulevaisuutta", ei sitä lehteä. 

Toista tuhatta postausta kahdeksan vuoden aikana ja melko monista aihelmista,  mistä milloinkin. Intrigöörin blogi olisi pantava telakalle ja ehkä aloitettava uutta vähän virkummalta pohjalta. Kahtoopi sitä sitten, vaalien jälkeisessä tulevaisuudessa, jos tulevaisuutta vielä pitemmälti on. 

Mutta toisaalta - vanhentuvien puoliäksyjen ukkojen ja akkojen pitämät blogit ovat somen peruskauraa, ilman sellaista pientä pärinää omakin olo ja elo tuntuisi yhä enemmän kusitolpalta.



Ei kommentteja: