Intrigöörin ajatushautaamo kiistää moisen lehden lukijoille tarjoillun kattauksen. Haavisto ei heilu pääministerinä monenkaan taviksen eli äänestäjän mielikuvissa.
Demarien Antti Rinne on jo kuulema ehtinyt sössiä oman kannatuksensa alemmaksi kuin puolueensa kannatuksen ja se on jo aikamoinen suoritus. Vastahan mies pötkötteli lasaretissa.
Kepulien Sipilä ja kokkeleiden Orpo ovat lehden kuplakuvissa surkeilla 14 ja 15 prosentin kannatuksilla, minkä kyllä helposti ymmärtää. Mutta se, että galluppeja reilusti johtavien demarien vetäjän oma lukema on vain 15 prosenttia, on ihme ja kumma.
Halla-ahon kuvakuplassa on lukema 9 prosenttia, mikä lienee sieltä hesarin vinkkelistä nähtynä sinne päin. Ajatushautaamo kyllä odottaa tuon lukeman nousevan huhtikuun puolivälissä lähemmäksi kalluppien keulia.
Kauppalehden kommentti 29.3: Jytkyä tyrkkää!
***
Li Andersson on 5 prosentillaan ihan hyvä jokeri tai akka tuossa vaalipokerin jätkäkädessä. Jos jollakin olisi kourassa viisi jätkää ilman jokkaa, olisi Suomi-saluunan savuisimmassa pelipöydässä aika vetäistä tuolit ja iskurit taakse.
Silloin pianisti tiukkaisi pimputusta harhaluotien pelossa. Jollekin kävisi kyllä huonosti kuin kelmiherrojen autokuskille persujen hirviövaalivideossa. Mutta prolehan se on, jota aina muulloinkin muksitaan päähän, silloin kun herroilla on hirmuisen lystiä.
***
Lehtijutun kuplakuvassa "Ei osaa sanoa" saa 15 prosentin kannatuksen. "Joku muu" saa tyytyä kolmeen prosenttiin. Tuo harmaa kuplakaksikko haastaisi jo poksahtelevien kuplien ykkösen eli Haaviston.
Pääministerin leipominen vielä tekemättömästä äänestystaikinasta on nyt erityisen vaikeaa. Taikinan juurikin taitaa olla kateissa, jos sellaista politiikassa enää on. Mutta toki tilanne tästä hetkeksi laukeaa, kun äänet laskettu.
Vaan lienee turha odottaa mitään politiikan tervehtymistä. Tulossa on taas pitkien puukkojen öitä neljäksi vuodeksi. Kukapa siinä ainaisen poliittisen kähinän keskellä kerkiäisi ajatella kokonaisuutta eli Suomen maata ja kansaa. Maa ainakin on vielä olemassa, kansa kyllä alkaa jo sekoittua, toivottavasti ei sekoilla.
Intrigööri tässä vaatimattomasti ehdottaa sekavan politiikan parantamiseksi selkeää ratkaisua: Pääministerin määräaikaista virkaa!
Suomella on onni pitää luonaan monia hyvin kokeneita virkahenkilöitä, joista parhailla on kykyä käytännössä hahmottaa ja jopa hanskata valtion pyörittämiseen vaadittava mutkikas kokonaisuus. Sehän tarkoittaa sitä, ettei aina kompuroitaisi lillukanvarsiin, vaan myös kerättäisiin niitä marjoja.
Puolueet voisivat kevään ja alkukesän hallitusneuvotteluissaan sopia sitä, kuka seniori tai vielä työikäinenkin virkahenkilö olisi puolueille sopivin ja toivottavasti myös kansalle paras pääministeri neljäksi vuodeksi. Varapääministerikin olisi hyvä valita, jos pääpääministeriltä pää kuumenisi liikaa.
Virkamieshallitus ei ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu. Jos sellainen nimitettäisiin aamulla, illalla poliittiset suhmuraattorit olisivat jo mielestään salaa jakaneet nuo ihmiset heihin ja muihin.
***
2 kommenttia:
Maan asioita tuskin voisi pahemmin sössiä, kuin nämä tämän vuosikymmenen pääministerit troikkineen ovat tehneet. Sen puolesta ei-poliittinen virkahenkilö PM voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu. Homman hanskaavia henkilöitä varmaan löytyisi valtionhallinnosta, esimerkiksi ministeriöiden kansliapäälliköiden tai oikeuslaitoksen ylempien asteiden tuomareiden tasolta - tai miksipä ei puolustusvoimien korkeista upseereista. No joo, mutta tällaisia järkiratkaisuja, jotka oleellisesti heikentäisivät puoluetoimistojen ja -politrukkien valtaa, ei tulla koskaan tekemään tässä maassa.
Puolueiden valta on kyllä mennyt liian pitkälle, eikä kysymys ole vain siitä, vaan meidän kaikkien asioita ovat olleet sotkemassa monet muutkin vääränlaiset vaikuttajat. EK ja ammattijärjestöt ovat ns. kolmikannassa saaneet paljon haittaa aikaan kansanvallalle, mutta puolueet itse ovat itse sellaisia kissanluukkuja availleet.
Kokoomukseen ei enää osaa oikein pettyä, mutta kepu jutkutti nyt pahemman kerran yrittäessään ahnehtia kerralla enemmän kuin suuhun ja mahaan mahtuu. Bernerin kaltaiset markkinakauppiaat pääsivät mm. pistämään lihoiksi yhteistä omaisuutta.
Kun oppositio tai puppusitio katalasti kaatoi kepun pilvilinnat, seuraava hallitus saa tahtomiaan muutoksia läpi vain selvän enemmistön turvin, jos sittenkään. Eli hallituksessa hääräävät kohta pääkokkeina vanhat toverit demarit ja kokkelit rankoilla vihreillä mausteilla. Helsingin asioita en tarkemmin tunne, mutta mm. vihreiden vänkäämien nk. uudistusten takia ei sinne tohdi kohta tulla edes käymään, jos ei ole pakko.
Lähetä kommentti