4.4.2019

Jotain rajaa


En edes katsellut vaalimainoksia ennen kuin kävin tänään äänestämässä, koska puolue, ne perusmallin suomalaiset ja ehdokas olivat valmiiksi mielessä. Ehdokkaan numero vain piti tarkistaa äänestyskopissa.

Äänestämässä oli runsaasti muitakin homeroksia kuin meikäläinen, joten vilkkaalta tuo vaikutti. Kuulema jonoja kertyi eilenkin, ensimmäisenä äänestyspäivänä. Ulos tultua katselin sitten torilla joitain vaalimainoksiakin.

Perussuomalaisten keltapohjaisessa mainoksessa kehotettiin äänestämään jotain rajaa. Oikein se sitten meni. Ei kehotettu äänestämään jotain rahaa, kuten neljä vuotta sitten näemmä tuli tehdyksi.

Ei ollut myöskään 2015 tarkoitus äänestää hillotolppaa, eikä kannattaa jotain äärimmäistä pisneshallitusta oman maansa eli meidän maamme myymisessä, mutta niin se kuitenkin meni.

Jotain rajaa pitäisi saada siihen, miten huonosti ja ylimielisesti meillä voidaan kohdella mm. hoivaa tarvitsevia vanhuksia, lapsia, syrjäytyviä nuoria, sairaita, sekä pitkän työttömyyden henkisesti runtelemia ihmisiä.  Näin on, vaikka hoivan ja auttamisen eurohinnatkin ovat jo hirmuisia.

Vain ulkomailta Suomeen tulleita turvapaikan vaatijoita kohdellaan kuin hieman vajaavaltaisia kunniavieraita, eikä miljardien kuluistakaan isommin välitetä, kotouttamisen huonoista tuloksista huolimatta. Paapomista vain lisätään, koska muuten ei olisi Euroopassa vapaata liikkuvuutta, eikä tulijoilla ihmisoikeuksia ja mitä lie.

***
Vanhemman immeisen vinkkelistä katsottuna ei ole kauan siitä, kun vapaa liikkuvuus koski näillä korkeuksilla vain Pohjoismaiden asukkaita, esimerkiksi Suomesta Ruotsiin tai Norjaan ajellessa ja pois tullessa ei passia tarvittu.

Ihmisoikeudetkin kuuluivat vielä melkein äsken ja vahvasti kaikille maassa olijoille, kantakansalle ja tänne jostain tulleille. Kotikansalle kuuluvia,  kansalaisuuteen kuuluvia ihmisoikeuksia vain lisäiltiin. Suomi oli parhaimmillaan saavuttamassa kansankoti Ruotsia huolenpidon mallimaana, eikä se ollut mikään vähäinen saavutus. Useampihan sitä yhteisön apua haluaa, jos sitä sattuu tarvitsemaan.

Taas tarvittaisiin monissa asioissa järkeviä rajoja. Valtakunnan rajankin valvomisessa on toki puutteita. Suomen raja on tänne maailmalta tulijoille kuin veteen piirretty viiva, jos tulija osaa taikasanan, mikä ei ole "hyvvee päevee", se toimii vain Savossa.

Maan rajoja vahditaan kyllä, jos vaikka velivenäläinen kaahottaa rajojamme koukkimaan jollain lentohärvelillä tai sotapurtilolla, kuten sillä on välillä tapana. Silloin vinkuvat Hornetit ja lentäjät räpsivät sotaisia kuvia. Kova on meininki!

Mutta ei tässä blogissa. Piäministerin virkaa vielä toimitteleva Sipilä on sanonut, että vihaiset puheet ovat tuhmia, joten en kirjoita pikkuilkeitä edes joistakin puoluejohtajista, kuten jo vähän meinailin. Ei siis mitään esim. vasurien vinkulelusta, eikä demarien urosfemakosta. Pois se minusta!


Lisäys: Sipilästä voisi sanoa sen verran suoriksi, että suomalaisen terveydenhoidon kehittäminen kokee melkoisen viiveen sotesekoiluiden takia. Rahaakin paloi turhaan ja paljon, kuten myös maakuntamyllerryksessä. 

Mutta ehkäpä uusi hallitus pistää taas reilusti velkamassia peliin? Vähittäinen kehittäminen ei liene vieläkään mitään? Vai mitä?


***

Ei kommentteja: