Jokainen meistä ymmärtää tonnin, rahayksiköstä viis, kymppitonnin tai jopa sata tai parisataa tonnia. Parilla, kolmella pitkällä satkulla sai ennen ja saa vielä nytkin omakotimökin. Kun ryhdytään puhumaan miljoonista tai miljardeista, harvat sitä oikeasti mieltävät.
Silloin ennen kunnanvaltuustossa saatettiin käyttää kymmeniä puheenvuoroja jostain kunnan muutaman tonnin hintaisesta varastokopista. Kun varasto oli päätetty rakentaa tai sitten ei, kaikki istuivat niskat punoittaen paikoilleen.
Seuraavaksi kunnanjohtaja esitteli muodollisesti esim. keskuskoulun laajennuksen tai kunnallistekniikan verkoston rakentamisen. Kyseessä oli iso miljoonia maksava hanke. Asia oli tietysti valmiiksi pohjustettu valtuustoryhmissä virkamiesten ja kunnanhallituksen esitysten myötä.
Muutamassa minuutissa valtuuston puheenjohtaja kopsautti pöytään tuon miljoonien menoerän, eikä asiasta käytetty salissa yhtään puheenvuoroa. Miljoonasummat ja hankkeen yksityiskohdat pyyhkäisivät sen verran yli useimpien hilseen, ettei moni edes uskaltanut ottaa asiaan julkisesti kantaa. Olihan takapenkillä kuuntelemassa kriittisiä kuntalaisia, äänestäjiä ja toimittajanretaleita lehtiöineen.
Tämä oli vanhaa aikaa, mukavaa 70-lukua. Eipä siitä kauaa mennyt, kun julkisuus alettiin jo noteerata. Ilmaistahan se oli se semmoinen julkisuus poliitiikan paikallisuutisissa. Saattoipa joku kunnanisä tai kaupunginvaltuutettu heittää puheenvuorossaan vitsinkin ja pääsi sillä palstoille. Mikäs sen lystimpää.
* * *
Takaisin nykypäivään ja miljardeihin. Eduskunnan suuri valiokunta antanee huomenna tiistaina Jutalle ja Jyrkille esikuntineen luvan osallistua Euron väliaikaisen varmuusvälineen, eikun vakausvälineen vahvistamiselle. Mitä ikinä se mahtaakin tarkoittaa? Die Welt ennustaa "pitkien puukkojen yötä", Saksan parlamentissakin lisärahan laittaminen likoon jo hirvittää...
Keskiviikkona se euron uusin "lopullinen pelastus" ehkä julistetaan? Ja taas palaa veromiljardeja tai tulee lisää niitä takuita. Ja mahottoman paljon. Aikanaan asia tuodaan sitten meilläkin eduskuntaan äiteltäväksi. Nykyisen hallituksen voimasuhteilla ja poliittisella tahdolla voitaisiin yhtä hyvin kirjoittaa eurosatraapeille blankovekseli. Mutta sehän lienee jo käytännössä tehty! Mitäs tässä enää känisemään?
ERVV:ta EVM:t ja muut hassut lyhenteet vain vilistävät silmissä. Euroherrojen huulilla hyppivät miljardit, sadat ja jopa tuhannet miljardit ja vivutukset. Sehän on kuin yrittäisi ihmis- eli tavisjärjellä ymmärtää Jumalan ajatuksia, vaikka nyt puhuukin pelkkä rahajumala poliitikkojen äänellä.
Ne, jotka eivät puhu, ovat niitä siellä jossain lobbarikaartin komentokeskuksissa, pankkien lasipalatseissa. Nuo hiljaiset mustapukuiset miehet kyllä ymmärtävät, mistä on kysymys, summista riippumatta. Ehkä he siellä vähän naureskelevat, jollekin hassulle sijoittajien vastuulle?
* * *
Joskus 80-luvulla intrigööri sai ainakin kerran hämärän käsityksen isoista rahoista, kuten miljardista. Melkein ymmärsin, mitä miljardilla saa. Olin jututtamassa metsäkonsernin vuorineuvosta, mukava mies siinä rumassa pytingissä Katajanokalla. Isopomo kuvaili firmansa silloista talousahdinkoa ja mainitsi, että uusi paperitehdaskin maksaa miljardin.
Siihen aikaan suomalaiset metsäjätit saattoivat vielä rakentaa uusia paperitehtaita. Paperitehdashan on sellainen älyttömän iso kone ja siihen tehdään hehtaarihalli ympärille. Toivottavasti joku niistä viimeisistä aikanaan museoidaan, että lapsetkin saavat käsityksen siitä, millainen oli oikein iso kone, joka työllisti joskus tuhat ihmistä. Niitäkin koneita on muuten jo pitkään ohjailtu kosketusnäytöillä, sen kakrutkin käsittävät.
Siis uusi paperitehdas maksoi silloin 80-luvulla pyöreesti miljardi markkaa, se jäi mieleen. Vuorineuvos mainitsi myös, että velkaa meinaa yhtiöllä olla jo sata prossaa liikevaihdosta. Sitä kun oltiin kotva kauhisteltu, me kohta hyvästeltiin. Isännällä oli kiirus golfia poksimaan.
* * *
Japanilla on valtionvelan maailmanennätys, Kreikka jää toiseksi. Japanin valtion velka on yli 200 prosenttia bruttokansantuotteesta. Summaa en uskalla edes yrittää kirjoittaa, kun siellä on ne jenit. Japanin velka on lähes kokonaan kotimaista, joten varsinaista velkatsunamia ei ehkä tule?
Jos euroalueella, 17 valtiolla on velkaa yli 10 000 000 000 000 euroa, eihän siinä pienen Suomen tuki paina paljon mittään. Suomesta saattaisi toivotalkoisiin ehkä irrota sen verran, mitä menee hirviöpankkiirien bonuksiin? Riittäisikö Suomen panos siihenkään?
Joskus talvisodan alla kansalaisia kokoontui virsiä veisaamaan, kun Paasikivi ja muut vilttihattuveijarit nousivat Moskovan junaan. Ei se onnistu enää, ketä kiinnostaa. Pelottomat johtajamme kun lentelevät Brysseliin tai muihin europalatseihin pippaloimaan harva se päivä, joka viikko kuitenkin.
Talouden talvisodan hengessä: Herra meittii hyvästi siunatkoon! Ja vielä: Kellä hilloo on, se hillot kätkeköön!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti