5.10.2011

Uskomatonta potaskaa

Intrigööri katseli tuossa A-ohjelmia ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen haastattelua. Jos niistä hakisi jotain positiivista, sitä oli Ylen toimittajien ammattitaito. Euroopan maiden ja pankkien talouskriisistä pyrittiin antamaan todenmukainen kuva. Inhorealismin osuutta edustivat asiantuntijana kuullun tohtori Peter Nybergin rauhallisen sävyiset näkemykset.

Nybergin mielestä eurossa on valuvika. Nyberg ei suoraan sanonut, mikä vika on velkakatastrofia hoitaneissa poliitikoissa. Surkeasti se homma ainakin on luonnistunut, näiltä euron korjausmiehiltä.


Euromaiden ja pankkien velkakriisiä hoidetaan aina vain uudella hirmuvelalla. Sammuttaako palokunta tulipaloa liekinheittimellä tai bensaletkulla? Päättäjät koko euroalueella heittelevät verotuksella kerättyjä ja tulevaisuudessa kerättäviä miljardeja kuin lapset pullanmuruja sorsille. 


Päättäjät syövät samalla omien maidensa ja koko eurojärjestelmän luottamuspääomaa. Lihavia pullasorsia ovat Pyhät Pankkiirit ja Siunatut Sijoittajat. Kuka sitten on paavi? Onko se ehkä EKP:n uusi pomo Draghi? 

Merkelin ja Sarkozyn poliittiset eväät omissa kotimaissaan taitavat pian olla syödyt. Suomessa Kataisen ja Urpilaisen uskottavuus on tietysti tapissa. Suomen valtion velan otossa ja takauksien antamisessa on jo reipas kreikkalainen buzuki-meininki.


Kreikassa taas on nähtävissä arabikevään leviäminen Välimeren pohjoisrannoille. Jos panssarivaunuilla vielä siellä ajellaan, joku niistä voi rumpsauttaa protestina vaikka pankin tai parlamentin seinästä sisään. Tuskinpa pienipalkkaiset poliisit ja rivisotilaat ryhtyisivät tiukan paikan tullen puolustamaan mätiä päättäjiä, vaan asettuisivat lopulta kansanjoukkojen tueksi?

Pullapuolueen, eikun demarien, valtiovarainministeri Urpilainen puolusteli tietysti A plussassa kesän ja syksyn aikana kokoon kursittua Suomen vakuusjärjestelyä. Vakuudethan koskisivat Kreikan toista tukipakettia, mistä tehtiin euroryhmässä päätös jo heinäkuussa. Ikävä sanoa ministeristä, mutta uskomatonta potaskaa hän päästeli.

Urpilainen sivuutti kaikki toimittajan tiukat mitäs jos -kysymykset esim. Italian ja Espanjan romahtamisesta. Taikatempuistakin hän puhui, kuten Kreikan jaloilleen saamisesta. Ministeri jutteli täysin teoreettisesta 880 miljoonan Kreikan uusien lainojen vakuuskertymästä joskus 30 vuoden päästä kuin oikeasti tapahtuvaa tosiasiasta. Häjyä teki kuunnella.


Olen eurokriittisenä asenteellinen, mutta minua Urpilainen ei kykene vakuuksilla hurmaamaan, muuten ehkä kykenisi. On hyvin surullista, miten sekavasti suomalaisten leiviskää EU:ssa ja eurossa hoidetaan. Jos jotain lohtua hakisi väkisin, yhtä sekavaa se touhu on muissakin maissa. 

 Fakta on kumminkin se, ettei mahtava EU kykene selättämään edes pienen Kreikan velkakriisiä, joka on toki lajissaan ME-luokkaa maan kokoon ja tuloihin nähden. Niskalenkki suurista mahtimaista Italiasta ja Espanjasta jää ihan varmasti ottamatta. Palomuuriin ei riitä raha, ei mikään järkevästi löydettävä raha. Velkavivuttaminen ei pitäisi olla ainakaan valtioiden taloudesta vastaavien työkalupakissa.


Taitaa käydä niin, kuten Ylen ohjelmissakin arveltiin, että Suomen lainavakuudet jäävät tässä suuressa rytäkässä vain yhdeksi reunamerkinnäksi. Urpilaisen yritys oli hyvä ja sitkeys kiitettävä. Ehkä tämä tarmo ja energia kannattaisi suunnata siihen, miten Suomi selviytyy edes jonkinlaisena hyvinvointimaana tulevista vuosista. Se tulee olemaan vaikeaa ja Suomen asema ikävä kyllä heikkenee. Selättäkää nyt ministerit Suomen oma talousvaje, ottakaa niskalenkki ylivelkaantumisesta!


http://areena.yle.fi/video/1317842306108


MIten tulikin mieleen vanha mukava biisi?


http://www.youtube.com/watch?v=CsGaa1-GmKk

***



Ei kommentteja: