20.10.2011

Suomen kohtalon päivä?

     Huominen perjantai saattaa olla Suomelle kohtalokas päivä. Ensi viikonvaihde sunnuntaisine euroeliitin kokouksineen ei taida paljon heilauttaa, sillä onhan sitä taloudesta jahkaamista jo lajinsa verran nähty. 
     Yhteistä kaikelle on se, että pankkien pelastamisella verorahoilla on aina kova kiire ja operaatiot suoritetaan kriisimaiden nimissä. Suomen vastuut myös EKP:n ja Suomen Pankin kautta kasvavat  kaiken aikaa, mutta vain teoreettisesti, sanotaan. Euroopan Keskuspankki se vain tekee rahaa tyhjästä, sehän on ihan normaalia pankkitoimintaa.
     Perjantaina eduskunta iskee Suomen viralliselle itsenäisyydelle niitin määrittelemällä maamme EU:n jäseneksi kirjaamalla siitä maininnan  perustuslakiin. Toisilla perustuslain muutoksilla presidentin tehtävästä tulee yhä enemmän muodollinen edustusvirka. On jo melkein sama, äänestämmekö presidenttiä vai pepsodenttia.


* * *
     Jos oikein ymmärsin, perjantaina YK:n yleiskokous äänestää myös turvallisuusneuvoston viidestä vaihtuvasta jäsenmaasta. Suomi on innokkaasti ehdolla 15-jäsenisen neuvoston yhdelle jakkaralle  kaksivuotiskaudeksi 2013 - 2014. 


(Intrigööri erehtyi ja korjaa eilistä juttuaan: Tänään perjantaina YK:ssa äänestettiin vaihtuvista jäsenistä vasta vuosille 2012 - 13. Suomen paikan kohtalo on esillä vuoden kuluttua. Lobata siis vielä kerkiää, puolesta ja vastaan. )


* * *
     EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiin on vähätelty ja väitetty, "ettei se ratkaise mitään". Suomi voisi uusine peruslakeineenkin kuulema halutessaan erota EU.sta, jos eduskunnan yksinkertainen enemmistö niin päättäisi. Voi olla. Tai sitten ei ole, käytännössä.


     Viime vuosina olemme päättäjiltä usein kuulleet, että "Suomi on sitoutunut" siihen ja tuohon, eikä voi siitä mitenkään lipsua ja pulinat pois. Tuolloin on aina ollut kysymys jostakin maallemme hyvin kalliista ja paljolti hyödyttömästä toiminnasta. Tällaisia sitovia sitoutumisia liittyy mm. ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, kehitysavun kasvattamiseen ja kiintiöpakolaisten vuosittaiseen Suomeen rahtaamiseen.
     Kuitenkin kaikissa näissä kolmessa esimerkissä Suomella on edelleen mahdollisuus ottaa halutessaan kokonaan pakit ja vähintään käyttää näiden tavoitteiden toteuttamisessa tervettä järkeä. Onkohan selitys se, että kyllä sitä järkeä on koetettu kissojen ja koirien kanssa etsiä, mutta kun...


     Ilmastopolitiikassa olisi tietty arvostelemista etenkin, kun se liittyy kiinteästi energiapolitiikkaan. Ympäristön suojelu siinä jupinassa jää ainakin liian vähälle huomiolle. Esimerkkinä pitää mainita maalaismökkien paskakaivot, vaikka rantapelloille vuosittain kaadettavat junalastilliset ympäristöä vahingoittavia keinolannoitteita eivät huolestuta.
     Kehitysavun prosentuaaliseen kasvuun tuijottaminen tuntuu hullulta samaan aikaan, kun tiedämme Suomen jakaman kehitysavun olleen vuosikymmenien varrella paljolti hyödytöntä ja jopa saajille vahingollista haaskaamista. Kiintiöpakolaisten ottaminen on kuin nykyajan  orjakauppaa. Meille ehkä hyödyllisimmät ja parhaiksi katsotut pakolaiset otetaan ja kaikki muut, 99 %, jätetään äärimmäiseen kurjuuteensa.


     Nykyisen hallituksen kaudella mihinkään näistä edellämainituista kalliista puuhasteluista ei voida vaikuttaa, kaikki jatkuu, vaikka maailma kaatuisi. Päättäjät tietysti touhuavat omilla Suomea kurjistavilla tavoillaan. Esimerkkejä tästä kyllä riittää. Ministereiksikin on näemmä valittu muutamia varsinaisia neropatteja. Mistähän heille kaikille saisi omat gps-paikantimet ja data nettiin? Pysäytysnappikin pitäisi olla.
     Suomesta rapisee parhaillaan hyviä työpaikkoja ja niiden myötä verotuloja kuin lehtiä puista.


* * *
     Mutta takaisin niihin kohtalon päiviin: Intrigööri on jo huolissaan siitä, että YK:ssa ehkä äänestetään Suomi turvaneuvostoon kahdeksi vuodeksi. Tämä merkitsisi  mitä melkoista kuohuntaa maamme "globaalien" ja "vastuuntuntoisten" päättäjien ankkalammikossa. 
     Yhdellä ankalla on tähtäimessä huippuhomma jollain ihkulla kansainvälisellä forumilla. Toinen haluaa elvyttää Suur-Suomea rauhanturva- tai kriisinhallintatehtävissä, joita pitäisi kait moninkertaistaa. Loput ankat ottaisivat innokkaasti kantaa kaikkiin mahdollisiin asioihin kaikilla mahdollisilla estradeilla.


     Jos Suomesta puuhataan rauhanturvaamisen "suurvaltaa", kuten löyhkäpäät jo aikovat, Suomi lähettää maailmalle jopa tuhat edustajaamme sotisovassa tai ainakin YK:n tunnuksilla. Toivottavasti heidät edes varustetaan kunnolla, jos näin käy. 
     Libya ei ainakaan tule olemaan mikään helppo paikka, sinnehän se joidenkin isokenkäisten päättäjien veri jo  vetää. Afganistanista pitäisi porukat pikemminkin kotiuttaa kuin lisätä sinne inhimillisiä satsauksia. Talibanit eli Afganistanin omat kansalaiset siellä kumminkin ottavat vallan miehittäjiltä, eikä siihen kauan mene.


     Yhtä kaikki, Suomen mahdollinen kaksivuotinen turvaneuvoston jäsenyys, sitten vuoden 2013 alusta, tulisi  maalle kovin kalliiksi samalla kun omaa kansallista maanpuolustustamme ajetaan kiireellä alas. Näin tehdään samaan aikaan, kun emme ole Naton jäsen, eikä EU:n yhteisestä kriisinhallinnasta ole yhtään mihinkään.
     Siirrymmekö Suomen puolustamisessa ehkä kokonaan passiiviseen vastarintaan? No, jossain Palestiinassa sekin olisi tuonut reilun 60 vuoden aikana paljon parempia tuloksia kuin aseellinen vihanpito. Suomella tosin on jo oma valtio, mitä pitäisi puolustaa ja sitä on puolustettu. Hautausmailla on hyvin pitkiä riviä pieniä muistokiviä.
     Onneksi Venäjästä ei liene Suomelle uhkaa, ei näiltä näkymin. Rauhaa meidänkään ajaksemme ei voi ennustaa. Ruotsalaiset hyökkäsivät maahamme viimeksi joskus 700  vuotta sitten Birger-jaarlin johdolla. Nykyisin mm. Ruotsin kuningatar Victoria saa hyökätä meille milloin haluaa, viimeistään sitten vauvaa näyttämään. 


* * *
     Takaisin kohtalokkaisiin päiviin: Suurin osa kansanedustajistamme ei takuulla tajunnut kokonaisuutta, kun oli hyväksymässä Euroopan väliaikaisen vakaututusvälineen ERVV:n kasvattamista. Takaus annettiin, mutta unohdettiin, että lainoja ei anneta ilman korkoja. Islamilaisista pankeista en tiedä, jokin ansaintatapa niilläkin lienee, ellei se ole sheikin öljyrahamassi? Kepulaisetkin nostavat ERVV:stä äläkkää, mutta jos heillä, kuten persuillakin, oli viikko aikaa plarata papereita, ei voi kuin valittaa. 
     Siis me kansalaiset voimme valittaa vain itsemme puolesta, että olemme valinneet päättäjiksi ihan vääriä henkilöitä. Toisekseen kepu oli Vanhasen & Kiviniemen hallituksen aikana yksioikoisesti ja ylimielisesti siunaamassa kaiken, mitä EU:n herrat meille ikinä vain sanelivat. Kepulla ja Suomella on yhä edelleen äärimmäisen huono itsetunto. Ja lukutaito.


     Radiossa eilen mm. jotkut hallituspuolueiden akat vähättelivät koko ERVV:n korkoasiaa. Järjestely on kuulema vain väliaikainen ja lyhytaikainen. Ehkä jo ensi vuoden alkupuolella, viimeistään kesällä, olemme jo hyväksyneet jäsenyyden pysyvässä vakausvälineessä EVM:ssä. Sitten ongelmat ovat ohi. Vautsi miten fantastista! 

     Hei kansanedustajat ja ministerit ja virkamiehet! Lukekaa nyt paperit kunnolla ennen kuin menette hyväksymään uusia eurosopimuksia. Onhan Suomessa talousoppineita ja lainoppineita niin, että livettää. Ottakaa selkoa siitä, mitä meinaatte päättää!
     Sen perusteella, mitä olen tästä EVM:stä lueskellut,  tuo luxemburgilainen järjestelypankki  rajattomine valtuuksineen ja lainsäätäjiltä täysin suojattuna veisi Suomestakin oman taloudellisen päätösvallan ja samalla itsenäisyyden rippeet. EVM on orjuutussopimus, mitä itse pirukin kadehtisi. ERVV:ssä pirulle annettiin pikkurilli, EVM vie koko käden.

     Jokainen poliitikko tietää, miten pieni liikkumavara on kuntatalouksissa lakisääteisten menojen jälkeen. Sama kohtalo odottaa Suomea näiden yhteisten talousvakauksien, vakuuksien  ja "takuuksien" kanssa.
      Kansallinen itsetunto ylös! Maasta se pienikin valtio ponnistaa, toivottavasti isänmaasta ja hyvinvointivaltion säilyttämisestä.

* * *

Ei kommentteja: