Myös Euroopan neuvosto näyttää olevan tuoreessa Suomen kunta- ja aluedemokratian tilaa koskevassa raportissaan huolestunut siitä, miten toteutetaan kansallisesti samantasoiset peruspalvelut Suomen rankasti velkaantuvissa kunnissa.
Mikä Suomen viranomainen vastaa siitä, että kaikkia ihmisiä kohdellaan samalla tavoin eri palveluissa, kuten sosiaali- ja terveydenhoidossa? Tasa-arvon pitäisi toimia julkisissa palveluissa henkilön sosiaalisesta asemasta tai tilanteesta huolimatta. Näin ei ole, eikä siihen edes pyritä. Suomesta on tullut kovaa vauhtia eriarvoistuva, hyvin kova ja kylmä yhteiskunta, sen seurauksena on pikku jenkkilä tai kurjien kaalimaa.
Miksi Suomessa ei ole Kansalaisvaltuutettua tai Ihmisoikeusvaltuutettua? Meillä on laillisuuden valvojina eduskunnan oikeusasiamies, sekä oikeuskansleri. Hierarkiassa niin korkealle kirjelmöinti on useimmille aivan ylivoimaista, vaikka olisi aihettakin. Taviksetkin tarvitsisivat omia oikeusasiamiehiä.
Ennen oli maakunnissa paikalliset olot tunteva lääninhallitus, josta kansalainen saattoi hakea mm. eri alojen tarkastajien apua. Nykyiset kuntien tai kuntaliittojen sosiaaliasiamiehet, sekä sairaaloiden potilasasiamiehet toimivat miten missäkin sattuu.
Pian kai suomalaisten lähin kunnantalo sijaitsee Helsingissä, poliisi ja palokunta ovat maakuntakaupungissa ja lähin päätösvaltainen viranomainen seitsemän byrokratialukon takana Brysselissä? Sätkyukkohallituksemme nappulaliiga säästää ja supistaa vähitellen Suomen henkitoreisiin. Euroopassa, Afrikassa ja Telluksella on tietysti tärkeämpiäkin hoidettavia kohteita kuin suomalaiset ja heidän pikkumaiset asiansa.
* * *
Meillähän on toki Vähemmistövaltuutettu toimistoineen, Sisäministeriön alaisena. Tämä samalla myös juridinen henkilö on keskittynyt etnisten ja samalla uskonnollistenkin vähemmistöryhmien oikeuksien valvomiseen. Vähemmistövaltuutettu on ansioitunut erityisesti sanallisen rasismin juurijana ohjeineen, joiden mukaan mukaan melkein mitä tahansa voidaan halutessa määritellä rasismiksi. Samojen ohjesääntöjen mukaan kuumaverisiä suomalaisia on myös helppo kiihottaa kansanryhmiä, kuten pottunenäsavolaisia tai rantaruotsalaisia vastaan.
Vastahan meillä valvottiin maahanmuuttajien ja erilaisten etnisten ryhmien oikeuksien toteutumista topakasti oikein oman ministerin ohjauksessa. Vähemmistöt ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kuten joskus ennen oli suomalainen työvoima.
Tasa-arvovaltuutettu toimistoineen valvoo Sosiaali- ja terveysministeriön alaisena tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Erityisesti toimisto vahtii kai sitä, ettei miehiä syrjitä liikaa naisten kustannuksella. Kohtuullinen ja satunnainen syrjintä on tietysti jokaisen uroon kestettävä kuin mies. Tasa-arvovaltuutettu seuraa tietysti myös moninaisten sukupuolisten ryhmien oikeuksien toteutumista, sellaistenkin, joista kukaan ei ole täällä Euroopan perukoilla kuullutkaan.
Lisäksi STM:n tontille kuuluu Lapsiasiavaltuutettu toimistoineen. Vielä on Tietosuojavaltuutettu toimistoineen, tämä putiikki on lainsäädännössä Viranomainen eli hyvin virallinen ja pysyvä toimielin. Tietosuojatoimisto seurannee tarkasti, ettei mitään tietoa tihku semmoisille, joille se ei kuulu. Kuluttaja-asiamies toimii oman virastonsa ylijohtajana valvoen kai, ettei mikään kulu kulutusyhteiskunnassa liikaa?
* * *
Tätä kirjoitettaessa Suomessa on melko petoeläimellinen meininki. Kansainvälisesti menestynein suomalainen firma on Vihaiset Linnut? Nälkäiset sudet juoksentelevat nurkissa Etelä-Suomea myöten. Irvihampaiset ilvekset popsivat suihinsa kaikki koiraa pienemmät otukset. Koirat joutuvat syrjämailla usein susien suihin. Pohjoisen porot on pitänyt laittaa aitauksiin. Metsäpeurat on Kainuun korvista jo syöty. Karhuja kupsaa kuusikoissa kuin entisaikoina oravia.
Mutta hätäkös meillä? Johtavat päättäjämme ovat hyvin huolissaan Kreikan vaikutuksesta Euroopan ja maailman talouksiin. Ihan erityisen syvästi he ovat kovasti huolissaan pankkien ja suurkeinottelijoiden hyvinvoinnista. Onneksi tähänkin ongelmaan on taas ensi viikonloppuna tulossa ratkaisu, kuten melkein joka viikko aikaisemminkin.
Eipä tässä taida enää köyhän ääni paljon kuulua, mutta koskapa se olisi kuulunut. Onneksi kaikki suomalaiset eivät vielä ole köyhiä, ei sinne päinkään. Silti suomalainen arkipäivän köyhyys koskettaa arviolta melkein miljoonaa ihmistä. Köyhyys on toki rumaa ja kiusallista, eikä se ole ollenkaan ihkua ja fantastista. Silti, köyhän asia on meidän asiamme, berlusconiksi La Cosa Nostra.
Köyhien määrä Suomessa on melkein tuplaantunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 Suomessa oli vajaat 400 000 köyhää. Nyt köyhiä arvioidaan olevan vähintään 700 000. Epäviralliset arviot ovat isompia. Koko ajan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan jääden muusta ansiokehityksestä jälkeen noin 40 prosenttia.
Pikavippaamot kukoistavat ja ulosotot lisääntyvät. Kunnat laittavat kylmästi jo terveyskeskuksen maksutkin perintätoimistoihin kuluja kasvamaan. Eipähän tarvitse enää antaa niille holtittomille maksuhäiriöisille köyhille lääkärinaikoja, menkööt päivystykseen, jos sinnekään pääsevät!
Muun perusturvan leikkausten takia toimeentulotuesta on tullut osalle tuen saajista pysyvä tulon lähde, vaikka sen pitäisi olla tarkoitettu tilapäiseen hätään. Mutta ensi vuonna maailma kirkastuu monien kohdalla, sillä sossun asiakkaat saanevat vihdoinkin roiman korotuksen, 25 euroa kuussa! Kyllä siitä jo lähikauppiaskin riemastuu.
Joku varmaan ajattelee, että mitä se intrigööri taas köyhyydestä jäpättää? Vastahan me valitsimme 200 "kansalaisvaltuutettua" eduskuntaan. Niin me valitsimme, mutta miksi ihmeessä?
* * *
Valtion hallinnon lonkeroita nettisivuilta katsellessa löytyi sellainenkin julkisoikeudellinen yhdistys kuin Tilusrauhoitusyhdistys, mikä vahtii lakia tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta. Pitäkäämme siis suosiolla sonnit ja lehmikarja pois naapurin kaurahalmeesta!
Tämä havainto sopii myös yleisiin talousnäkymiin, jotka painuvat alapäin kuin lehmän häntä. Poliitikkojakin olisi taas tässä hengessä ammuttava: AMMUUUUU!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti