Nyt niitä takuuksia kai olisi Kreikalta edes teoriassa tulossa, mutta semmoisia ihan arkisia vakuuksia ei ole luvassa. Vakuuksien saamiseksi jonkun investointipankin? pitäisi muka myydä kreikkalaista paperia tässä ihan lähivuosina 880 miljoonan euron edestä. Intrigööri ei tietenkään pystyisi sellaiseen paroni von Münchausenin temppuun. Lehtitilausten puhelinmyynti tuntuisi houkuttelevammalta uravalinnalta, laihtuisi siinä ainakin ihan karppaamatta.
Epäilyttää ihan isosti, pystyykö kreikkalaisia papereita myymään kukaan muukaan, arvopapereista ei valitettavasti voi paljon puhua. Roskapaperia on maailmassa jo kylliksi. Voisi kai yhtä hyvin kaupata jäätä eskimoille, sardiineja portugalilaisille tai suomalaisia marjaviinejä ranskalaisille.
Juhannuksen jälkeen Urpilainenkin puhui siitä, että Kreikan valtion omaisuutta ehkä yhtiöitettäisiin ja sen perustettavan yhtiön osakkeita voisi saada vakuuksiksi. Sellainen oikea vakuusmalli ei kelvannut kreikkalaisille ja ymmärtäähän sen. Kukapa haluaisi myydä pilkkahinnalla isänmaansa omaisuutta, paitsi joku suomalainen ministeri.
***
Vakuuksien vaatiminen oli Urpilaiselta sinänsä järkevää. Nyt leivottu paketti ei taida palvella Suomen etuja tässä eurohäkkyrässä, missä johtavat poliitikot pyörivät kuin nuket sveitsiläisessä kellossa maailman suurimpien rahoittajien soittaman marssin tahtiin. Samaiset rahapiirit tietenkin ymmärtävät kuvion paremmin kuin tämmöinen yksinäinen blogin kirjoittaja. Kaikki menee taas ja aina rahapiirien haluamaan suuntaan.
Suomi taitaa kumminkin nyt lennähtää ulos eurokarusellin turvallisesta ytimestä johonkin reunamille sellaisen puuhevosen selkään, mistä on vaara pudota kokonaan pois kyydistä. Jos nyt on niin, että näitä kreikkalaisia papereita myydään (muka) kolmen vuoden seuraavan vuoden aikana vakuussumman saavuttamiseksi, siinä ehtii tapahtua paljon. Kreikka ainakin kupsahtaa nurin heti, jos euroherrat laittavat kultaiset hanat kiinni.
Suomi siis aikoo uudestaan lainata konkurssimaa Kreikalle hirmuisen summan, oliko se 1,4 miljardia. Sitten parin vuoden päästä Suomi rapsauttaisi kerralla 2,2 miljardia? perustettavaan EVM-pankkiiriliikkeeseen, kun kaikki muut euromaat makselevat osuuksiaan varovasti viidessä erässä. Intrigööri ei pysty mieltämään noin suuria lukuja, kuten kaiken tietävät ministerimme. Korjaillaan lukuja myöhemmin.
Suomi joutuu joka tapauksessa ottamaan ison mällin velkaa Kreikan eli käytännössä sen lainoittajapankkien tukemiseksi. Suomi on jo nyt sitoutunut kaikkeen, mitä väliaikainen vakausrahasto ERVV ikinä aikoo tehdä, kuten mm. eurobondeihin ja pankkitukeen.
Pysyvässä EVM-rahastossa pelissä onkin jo paljon enemmän. Suomen taloudellinen pelivara EU:ssa supistuu suunnilleen samanlaiseksi, mitä on nykyisin Suomen valtion ja kuntien suhde eli hyvin niukaksi. Kunnilla on vain vähän omaa päätösvaltaa lakisääteisten menojen lisäksi, niin tulee olemaan myös Suomen valtiolla EU:n ja euroliiton jäsenenä. Tuleekohan EU:ssa tulevaisuudessa valtioiden pakkoliitoksia, kuten meillä käy kunnille?
Pysyvän vakausrahaston eli EVM:n pitäisi tulla voimaan vuonna 2013, joskin sen aikaistamista on jo esitetty. EVM tulee ensin, Suomen mahdollisesti saamat ihmeelliset vakuudet olisivat kasassa vasta myöhemmin. Suomi ottaa taas lisää lainaa, ensin Kreikan tukemisen nimissä ja sitten vielä erikseen tukipankki EVM:n osuutta varten. Takausvastuita on nyt 14 miljardia, sekä lisäksi Suomen Pankin vastuut, tuleeko niistä yhteensä jo 20 miljardia? Mitkä ovat korot parin vuoden päästä? Entä luottoluokitus?
***
Intrigööri kyselee turhaan, miksi viime vuoden keväällä myönnetty Kreikan ensimmäinen jättimäinen apupaketti ei riittänyt alkuunkaan? Siinähän samalla Kreikka joutui käytännössä velkajärjestelyyn, vaikka sitä ei kukaan myönnä. Eivät sitä myönnä ainakaan pankit, jotka vain turvaavat omia etujaan veronmaksajien piikkiin.
Kreikan veloista joudutaan varmasti antamaan puolet anteeksi, jos se edes riittää. Eikö Kreikka vielä sittenkään olisi velkajärjestelyssä oleva maa? Montako apupakettia vielä tarvitaan?
Suomalaiset ja muut talousviisaat höpöttivät tänään tellussa, ettei Urpilaisen "hyvä" vakuusjärjestely ole taloudellisesti Suomelle edullinen ratkaisu, mutta se palvelee poliittisia tarpeita. Ennen politiikalla tarkoitettiin yhteisten asioiden hoitamista, asioiden parhaalla tavalla hoitamista, eikä hölmöläissatujen tuomista aikuisversioina käytäntöön meidän ja lastemme tulevaisuuden kustannuksella.
Ps. Kyllä näissä tukilaina ja takausvirityksissä mennee helposti sekaisin, eikä niiden suuruutta edes tiedä vielä kukaan. Tätä jälkkäriä kirjoitettaessa Slovakian parlamentti pohtii vielä ERVV- vakaussysteemiin liittymistään. Tämmöistä virallista tiedotetta kumminkin pukkasi vvm:ltä julki tänään:
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20111004Kysymy/Kysymyksiae_ja_vastauksia_Kreikan_lainaohjelman_vakuusjaerjestelystae.pdf
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti