6.11.2011

Hulluja nuo kreikkalaiset?

Vai ovatko kreikkalaiset sittenkin viisaita? Ainakin pääministeri George Papandreou näyttää olevan kaikkien pelureiden kingi. Harva pienen maan johtohahmo pystyisi pyörittelemään omaa maataan, Eurooppaa ja koko muun maailman finanssikeskuksia yhtä kylmän viileästi. 


Papandreoun suorituksen arvoa nostaa sekin, että demokratiassa pelailu on paljon vaikeampi laji kuin diktatuureissa. No, eihän EU ole demokratia, ei sinne päinkään. EU:n ja euron jäsenvaltiot ovat olleet jonkin sortin demokratioita, näihin asti.


Sekin pitää muistaa, että kreikkalaiset veivät vuolaasti virtaavan eurorahoituksen turvin hyvinvointivaltionsa ihan tappiin. Nyt on menossa sen harhan äärimmäinen alasajo, hyvinvointi painuu punaiselle ja pysähtyy vasta pohjatappiin. Pelastukoon ken voi!


Toinen isompien maiden sarjassa vieläkin armottomampi pelimies on Italian ökyrikas Silvio Berlusconi, joka ei taaskaan aio luovuttaa. Pelkona lie myös syytesuojan menetys? Berlusconia on vuosien mittaan yritetty saada pois virasta monien kovien syytteiden voimalla, mutta tähän asti Silvio on selättänyt jollain veivillä kaikenlaiset yritykset.


Saksalaiset veikkailivat eilen Kreikan Papandreoun seuraajaksi valtiovarainministeri Evangelos Venizelosta, joka edustaa hänkin paikallista mahtisukua. Opposiotiopomo Antonis Samaras on toinen vahva ehdokas uudeksi pääministeriksi. Tiedä heistä.


Talouskomissaarius Olli Rehn vaatii Kreikkaan laajapohjaista hallitusta. Niinhän ne erilaiset tsaarit tapaavat vaatia, milloin mitäkin. Suomessa hallitus istuu ja istuu niin jotta perälauta  puutuu, mutta hallitus ei juuri koskaan kaadu. Onhan meillä vielä matkaa siihen, että valtionvelkaa olisi yhtä paljon kreikkalaisilla tai italialaisilla tovereillamme, toki otamme siitä osan omaan piikkiimme. Kukaan ei perimmältään vielä tiedä, miten suuren osan olemme jo ottaneet "sitoutumalla" erilaisiin varmuusvälineisiin, eikun vakausvälineisiin.


Yksityisistä veloista ei puhuta toistaiseksi mitään, sillä nehän ovat - yksityisasioita. Otetaan Kreikasta oppia. Kreikkalainen tragedia esittää jatkuvan uutisvirran muodossa, kuinka yhteiskunta nostettiin ensin korkealle ja samalla luotiin edellytykset sen tuhoamiselle. Näemme ja kuulemme myös, millä tavoin se tuho toteutetaan. 


Mielenkiintoista on myös seurata, miten mahtava EU tulee auttamaan tavallisia hätää kärsiviä tavallisia kreikkalaisia. Nousu ja tuho. Puute ja kurjuus. Pudotetaanko edes lentokoneista sämpylöitä?


Ikävää, jos se sama kohtalo olisi edessä myös italialaisilla. Vielä ikävämpää, jos "tartunta" leviäisi meille kylmään Pohjolaan. Pohjan Akka kun vei aikoinaan se sammonkin, millä olisi voitu uutta eloa puida jyskyttää. Nykyisistä johtajistamme ei ole Väinämöisiksi. Paitsi ehkä Sauli Väinämöstä, mutta hänkin on puolivallaton mies.


* * *
Jos oikein synkästi asioita katselisi, vain sota saattaisi pelastaa natolaiset kreikkalaiset ja ehkä koko vanhan Euroopan velkapesän. Sotiminen on niin vaativaa puuhaa, että siinä normaalit raha-asiat unohtuvat. Iranin ja Israelin sapelien teroitus ei ole pelkkää uhittelua. Sellaisen yhteenoton taustalla on hyvin todellinen ja laajan maailmanpalon vaara. Iran ei ole helppo vastustaja ilman ydinaseitakaan. Syyrian diktaattori pääsisi hänkin kiipelistään auttamalla, tietenkin, ehdoitta Irania.


Vielä pelottavaa on myös se, että Pakistan on kehittänyt todellista ydinasearsenaaliaan, kuten Intiakin. Jos Pakistanin ydinohjuksia eli toistaiseksi ainoaa todellista "islamin ydinasetta", sen osia, jo liikutellaan ohjusten kaappausten estämiseksi kuormureissa maan tieverkkoa pitkin, ei ajatus siitä  paljon naurata. 


Kaappajina voisivat olla semmoisetkin tahot, joille toimiva ydinohjus olisi kuin jumalan lahja laittaa maailmankirjat ihan perusteellisesti sekaisin. Yksikin Intiaan laukaistu ydinohjus sytyttäisi herkästi massiivisen vastaiskun. Ydinaseita maailmassa riittää, kuten niitä tavanomaisiakin tappokaluja. Montakohan olalta laukaistavaa it-ohjusta vietiin Gaddafin arsenaaleista? Lentoliikenne voi vielä jumia muistakin syistä kuin tulivuorten tuhkan takia.


Uhkakuvia maailmalla riittää. Jospa me sittenkin saisimme vain rauhallisesti torjua pankkikriisiä, kilpailukyvyn heikkenemistä ja kasvun pysähtymistä? EU:lla on menossa alituiset nenäpäivät: Pöljäillään porukalla joka ikinen viikko ja kerätään rahaa pankkipelureille niin paljon, että kaikkia hirvittää! 


Jos ei vielä hirvitä, vaaditaan ja kerätään ensi viikolla lisää! Jokaiselle euroherralle, puhuvalle päälle, kannattaa kuvitella mielessään sellainen punainen nenä! Se helpottaa.


* * *

Ei kommentteja: