Siitä huolimatta vain harva hanke toimii kunnolla siten, että edes tilaajat voisivat niitä oikein kunnolla hyödyntää. Lisäksi kökkö lainsäädäntö iskee kapuloita rattaisiin. Itsessään mammutiksi paisutetun Kelan tietojärjestelmä on yksi harvoista systeemeistä, missä pyhän byrokratian ja kansalaisten tarpeet kohtaavat, edes kohtuullisesti. Kela lieneekin pitänyt tietohallintonsa kehittämisen omissa näpeissään, eikä ole mennyt siitä, missä aitalanka eniten notkuu.
Yleensähän julkisella puolella on rakenneltu todella kalliisti paljon limittäisiä, lomittaisia ja päällekkäisiä tietosysteemeitä. Yhteistä näille virityksille on, yhä edelleen, etteivät ne soi yhteen, eivät edes yhden kunnan sisällä. Näin on käynyt, koska asiat on silkkaa ymmärtämättömyyttä ulkoistettu rahastusfirmoille.
Aina ei tilaajan taholla ole edes tiedetty, mitä lopulta on haluttu. Varmojen maksajien ja ehtymättömän julkisen rahoituksen turvin onkin syntynyt isoja it-alan toimijoita, mutta se on toinen juttu. Ikävintä on, ettei homma ei ole vieläkään kenenkään näpeissä. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että kunnat ja kuntainliitot ovat historiansa pahimmassa myllerryksessä.
***
Byrokratian palomuuriin tavis törmää jo sellaista tietoa hakiessaan, minkä pitäisi olla julkista eli kaikkien nopeasti saatavilla. Valtionhallinto on luonut omat nettihirviönsä, monipäiset hirmut, joissa yksi pää tiedottaa jonkin ministeriön äänellä, toinen piipittää keskusviraston kapulakieltä ja kolmas puputtaa vaikka eduskunnan loputonta päätösjargonia. EU:n tiedostojen sokkeloissa suunnistaminen on sitten ihan oma taitolajinsa varsinkin, kun kaikenlainen avoimuus on siellä kirosana.
Tiedottajia erilaisissa julkisissa organisaatioissa toki on, että lipsuu. On sisäistä ja ulkoista tiedottamista, arviointia, seurantaa ja tutkimusta, sekä tietenkin sitä Eurooppa-tiedotusta, mikä on täysin kritiikitöntä, kuin poliittista valistusta ennen Neukkulassa. Kokonaisuus julkishallinnon tiedotuksessa ei sekään ole kenenkään hallussa. Mutta palomuuri vain vahvistuu, sillä byrokratiapeto ruokkii itse itseään.
Valtioneuvostolla on tiedotusyksikkönsä, samoin eduskunnassa. Eduskunnan tiedotusyksikössä näyttäisi olevan hommissa toistakymmentä ihmistä. Kaipa he tekevät parhaansa, mutta pelkästään eduskunnan sivujen sujuva käyttäminen on äkkinäiselle vaativaa, jos sieltä on meininki löytää jopa jotain hakemaansa tietoa. Eduskunta julkistaa kyllä viikkokalenterinsa, myös valiokunnista, mutta kuka jaksaa ja ehtii edetä eduskunta -sivuston lukemattomien linkkien pöheikössä?
***
Inrigööri koetti aamulla katsoa, mitä hauskaa politiikassa on odotettavissa tällä viikolla, jolloin raskaan työn puuduttamat kansanedustajat palailevat pääsiäislomilta sorvin ääreen vähäksi aikaa ennen kesälomia. Täysistuntojen lisäksi istuvat myös valiokunnat (miten niillä perä kestää kaiken sen istuskelun, liekö heillä välillä edes taukojumppaa tai torkkupeittonokosia? Liika istuminen on muutenkin terveydelle vaarallista! Ai, mutta onhan siellä ison talon pohjakerroksissa hyvät liikuntatilat. Niin ja oma terveysasema.)
Tarkoitus oli tsekata, mitä kuuluu Suomen lopulliselle liittymiselle Euroopan pysyvään vakautusmekanismiin, siihen EVM-pankkiin. Aikataulua en löytänyt, mutta turha kai sitä on etsiä, kun Suomi kumminkin menee siihen vipuun ilman mitään jarruja. Hallituspuolueista on monilla suilla kuultu, että EVM on (alati vastuulliselle) Suomelle pakkorasti.
Oppositio se vain yrittää jatkaa valon kantamista säkillä tupaan, muuta merkitystä opposition pulinoilla ei ole. Eikä tule. Joutessaan kepulit ja persut voisivat harjoitella kansantanhuja, myös neuvotella hynttyiden yhteen laittamisesta. Peruskeskustalla tai Keskustapersuilla olisi yhdessä jo poliittista voimaa, sillä eihän se kokoomuskaan ole ikuisesti raskautetun työkansan suosiossa.
***
No mutta takaisin tiedottamiseen: Olisi hyvä lukea esimerkiksi valtiovarainministeriön laatima tiedote siitä, mikä tämä kaikelta hyvin suojattu EVM-pankki oikeasti on ja mitä siihen liittyminen Suomelle merkitsee tai voi merkitä. EVM-pankin pomminkestävästä suojauksesta tulee mieleen toinen kummallisuus eli amerikkalaisten sotilaiden pitkälti kansainvälinen syytesuoja. Uskomattomia asioita nuo molemmat, mutta todellisuus onkin taruja ihmeellisempää.
Intrigööri toivoisi, että valtioneuvosto ja eduskunta palkkaisivat kapulakielen suomentajiksi muutamia oikeita toimittajia, jotka laittaisivat nettiin tiivistelmiä tärkeimmistä asioista, mitkä ovat tulossa käsittelyyn, myös niissä valiokunnissa. Perinteisellä toimitustyöllä saadaan kyllä hankalistakin asioista paremmin ymmärrettäviä. Samalla voitaisiin kertoa se prosessi, minkä mukaan tämä ja tuo asia etenee.
Jos ja kun valtion tiedottaminen on tarkoitettu kaikille kansalaisille? Tärkeää olisi myös, ettei mikään puoluepoliittinen ohjaushenkilö seisoisi toimittajan tuolin takana, ts. ettei sensuuri iskisi ennen jo enterin painamista.
Jos avointa ja vapaata kansalaiskeskustelua asioista halutaan (ei kai haluta?), sitä olisi hyödyllistä käydä etukäteen, eikä vasta sitten kun on päätetty esim. keppanan tai tupakin ostajien gps- tai jalkapantaseurannasta. Parvekkeella tupakoinnista joutunee pian ainakin poliisitutkintaan ja sitten pakkohoitoon. Jalankulkukypärästäkin tulee varmaan vielä pakollinen? Ja taviksille sallituista ulkonaliikkumisajoista?
Toki valden netistä löytyy nytkin monenlaista hyödyllistä tietoa päätöksen alla olevista asioista, jos on aikaa ja kiinnostusta etsiskellä. Byrokratia nujertaa kyllä nopeasti, vaikka olisi kuinka halua pysyä kärryillä tähdellisistä asioista. Eikä se asioista päättäminenkään ole helppo nakki , jos vaikka kansanedustaja aikoisi muodostaa oman mielipiteensä, eikä tyytyisi toisten ratkaisuihin.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti