Merkittävä ero näiden kahden eri aikakauden valtakunnanjohtajan välillä ei ole se, että toinen päämiehistä oli valtapresidentti ja tämä jälkimmäinen vieläkin vaikutusvaltaisempi pääministeri. Kekkonen osasi sen pelata, mutta Katainen ei ole ollut vakuuttava.
***
Tai miten senkin nyt ottaa, linjahan pitää, sillä Suomen EU-uskollisuus menee yli kaiken muun, omat kansalaiset ovat kiusallisia haitakkeita. Vanhenevatkin melkein silmissä, nuo onnettomat ruppanat. Vastuullisuutta kataistrofihallitukselta löytyy suurissa asioissa eniten eurooppalaiselle ja kansainväliselle raha- ja finanssisektorille.
Elämme aikoja, jolloin joku surkimus poliitikko yrittää ministeriaitiosta sanella, mistä asioista Suomen eduskunnan suuressa salissa on sopivaa keskustella ja mistä ei. Vielä järkyttävämpää on se, ettei tämmöistä demokratian halveksuntaa edes julkisesti ihmetellä. Rasismin vastustaminen, minkä nyt pitäisi olla jo itsestään selvää, menee meilläkin ruotsalaisittain hysterian puolelle, valikoivaakin se on, esikuvansa mukaisesti.
Intrigöörin mielestä kokoomusministeri puhui siinä eduskunnassa samalla suulla suuremmalla. Saamme tottua siihen, että nykyisin pientä itsenäistä päätösvaltaamme kavennetaan kaikissa muissakin asioissa koko ajan. EU:n diktaatit eli sanelut ovat aina vahvempia kuin oma kansallinen lainsäädäntömme.
***
Itsenäisyyspäivän juhlia voidaan vietellä linnoissa herrojen, mutta Sven Tuuvan sukua siellä ei tarvita. Suomi ei saavuta sataa vuotta täyteen itsenäisenä ja omista asioistaan määräävänä maana. Ja sekin on poliitikojen tietoinen valinta.
Jos vertailukohtaa hakisi lasten sadusta, kokoomus olisi kuin Monni-kissa, Rkp olisi uskollinen apuri Pilli ja Vihreät Pulla. En sano, että saman sadun Pekka Töpöhäntä edustaisi persuja tai Maija Maitoparta demareita. Ota näistä nyt selkoa, kuka on minkäkin sortin viiksivallu tai naukumaija.
Iso osa suomalaisista aikoo yhä vieläkin äänestää kokoomusta. Ääni demareille tai keskustalle ei sinänsä muuttaisikaan paljon mitään, eivät nämä puolueet horjuta hallituksessa valta-asemia, eivätkä oikeasti koskaan asetu EU:n ylivaltaa vastaan.
***
Keskusta hävisi ja aiheestakin, kaiken maailman raivostuttavien vanhasteluiden jälkeen. Demarit piti vaaleissa kutakuinkin pintansa, mutta hallituksen vetovastuu ei kelvannut, vaikka sekin olisi vajaat vuosi sitten ollut otettavissa. Oliko se sitten poliittista viisautta, sen aika näyttää?
Vaaleissa jytkyt tehnyt persut ei voinut lähteä Kataisen hallitukseen, siihen oli selviä syitä. Vihreät ja vasurit nyt hyppäävät vaikka pirun pulkkaan, jos siinä kyydissä pääsee eliitin kebapista isoja siivuja veistelemään. Kelpasi se voimalla siunattu ministerin paikka kristillisillekin.
***
Hiljaisuus pääsiäisenä johtuu täällä siitäkin, ettei omaan päähän tule yhtään kunnollista ajatusta siitä, mikä se EU:n ja euron kohtalo lopulta on. Oma vähäinen järki sanoo, ettei tässä mitenkään voi hyvin käydä, ei ainakaan Suomelle. Suomi on pian takuutuksineen ja ylivastuineen talouden rupusakissa yhdessä muiden pienten Euroopan maiden kanssa, se on selvää kaikille muille, paitsi kokoomuslaisille. Valtion taloudellinen päätösvalta on jo käytännössä annettu maasta pois.
Mutta miten meille käy EU:n vasallivaltiona? Mitä lopulta tekee maanosan varsinainen mahtaja Euroopan Keskuspankki? Onko pääjohtaja Draghi kultainen lohikäärme? Kuka tässä hyppyyttää ja ketä? EKP:llä on nappula, mistä painamalla saa laillisesti tyrkättyä markkinoille niin paljon pötäkkää kuin tarvitsee. Samalla euro kivasti kevenisi suhteessa dollariin. Niinkö tehdään? Maanosan suuret pankithan ovat jo ylenmäärin saaneet nauttia ilmaisesta nappularahasta.
Kreikkaan jo syydetty mielettömät tukirahat, mutta maan velka on vain kasvanut, eikä Kreikka ikinä nouse jaloilleen eurovaltiona. Kreikan lähtö omilleen lieneekin selvä tapaus. Mutta yksikin lähtijä Kreikan lisäksi merkitsisi loppusoittoa koko eurotivolille, jopa pieni Portugalikin (seuraava II tukipaketin saaja) taitaisi riittää.
Kestääkö Espanja armotonta talouskuria? Ei varmaankaan. Italia tuskin edes yrittää kestää mitään vastaavaa. Velkaa on kaikilla mailla jo nyt niin että livettää, myös Saksalla. Vaikka rahaa tehdäänkin nappulaa painamalla, ei se ole loppupelissä leikkirahaa!
EU:n tavoitteena on muodostaa liittovaltio, ainakin jommoinenkin semmoinen teelmä. Sen myönsi myös Merkel jo aikoja sitten. Odotettavissa on siis rankkaa kulukuritusta, palkkojen, eläkkeiden ja sosiaaliapujen leikkaamista. Kulut alas, kilpailukyky ylös. Demokratiaa pyöritetään vain sen verran, että kaikki tavikset eivät tee ilmikapinaa.
Saksalaisen marssin tahtiin, käymme yhdessä ain. Rumps, rumps, rumps. Die fahne hoch!
Hitto. Tästä intrigööristä piti tulla enempi hupiploki, mutta kun meinaa loppua sekin huonompi huumori. Mutta eipä hätää! Tarkkaillaan tilannetta ja pelätään pahinta.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti