 |
| Ehkä tunnetuin hihamerkki. |
Itsekin huononkin huumorin ystävänä en osannut pitää hihamerkki-kirjoitusta siitä nousseen metelin arvoisena. Eihän sitä kallista hyvää humooria riitä joka päivälle, välillä täytyy näin pula-aikana tarjota huonompaa ja sekundaakin.
On se hyvä, että minut ulkoistettiin uutismediasta suuren laman varjolla, eikä takaisin enää huolittu, keikkahommia vain tarjottiin. Piti duunailla muita hommeleita. Minun vanhalla uutisnenälläni olisi miltei mahdotonta tunnistaa tämmöisiä asioita muka uutisiksi. Huumoria nämä nykyajan totiset toimitustorven soittajat eivät tunnistaisi, vaikka se räkättäisi heille harakan lailla päin näköä.
***
Persujen paheksunta on kuitenkin toimittelijoilla verissä ja siitä revitään kaikki aina kuin vain mahdollista. (Ei koskaan pitäisi yleistää, mutta menköön nyt.) Vai oletteko nähneet montakin myönteistä uutisjuttua persujen kansanedustajista?
Joku sopuli kirjoittikin (kai epähuomiossa?) myönteisesti Hakkaraisen korkeasta ammattitaidosta saha-alalla, myös tieto-taidon tunnollisena viejänä Väli-Amerikkaa myöten. Minäkin olin oikein äimän kägösenä. Sitten Teuvo meni heti päissään rymyämään moottoripyöräkerholle.
Tulee ihan mieleen omat muinaiset torveilut viinanhuurujen ihmemaassa, niitä riitti, mutta ei niistä lehtiin kirjoiteltu. Sain kyllä pari kertaa lehtitalojen pomoilta juopottelun takia kenkää. Kimpoilisin silti pienten takapakkien jälkeen vieläkin jossain, ainakin oli freehommeleita, mutta sitten hajosi nuppi.
Mutta mitäs pienistä, entisen tytön sanoin: "Ei se mitään jos päästä heittää, muista ruumiinosista on ollut paljon enemmän iloa."
Mutta muisteloista taas asiaan: En ole jaksanut kaivella eduskunnan tiedostoja, mutta luulisin, että persujen 39 kansanedustajaa ovat saaneet jotain järkevääkin aikaan tässä vajaan vuoden kuluessa. Julkisuuteen asti tällaisia asioita ei ole juuri nostettu. Mutta auta armias, kun joku mamukriittiseksi luonnehdittu edustaja, sen avustaja tai paremman puutteessa vaikka puolueen kunnanvaltuutetun varamies tekee jotain pölhöä. Silloin on persuilla uutisarvo taas huipussaan.
***
Muistelen tässä yhtä entistä paikallispoliitikkoa, joka kirjoitti demarien mainoksessa, että ajatteleva ihminen voi olla vain sosiaalidemokraatti. Justiinsa! Kaverilla oli visahtanut aate uskonnon puolelle. Siinä oli oikein tosikkojen perikuva.
Minulle ei ole käynyt niin, enkä kuulu mihinkään puolueeseen, mutta toistaiseksi äänestän persuja. Muut puolueet eivät enää kiinnosta, sillä ne on nähty. Toki kaikissa puolueissa on mukana hyviä ihmisiä ja heillä voi olla oivia aatoksia, mutta armoton puoluevalta ja -kuri lakastuttaa kukinnot.
Persuissa on koko ajan rehottanut muutamien ajattelemattomien edustajien horsmatarha. Kyllä asioista voi puhua ja kirjoittaa myös niin, ettei päästä paheksuvaistoa käymään kiinni. Ennen vanhaan en päästänyt kiinni edes umpikieroja lakimiehiä tai krp:n karpaaseja, sellaisiakin joskus vastaan sattui.
Mutta tekevälle sitä virheitä sattuu, eikä julkisuus ole mikään helppo taitolaji. Joskus entisen työhuonekaverin kanssa painettiin hullun lailla hommia. Kerran päätettiin, että tästä lähtien luetaan toistemme jutut ja nostetaan sillä tavoin yhdessä tuotannon laatua. Ei me ehditty sitä usein tekemään, mutta aatos oli hyvä. Hitto, ennen meikä ei tehnyt edes kirotusvirheitä, mutta nyt niitä saa siivota höpinöistään alavariinsa.
***
Persujen Ruohonen-Lerner vaikutti tänään jo varsin turhautuneelta surkeaan julkisuuteen ja totesi sen vahingoittavan puoluetta ja eduskuntaryhmää. Näin on. Persuille myönteisenä toivon, että kansanedustajat avustajineen skarppaisivat julkisivuaan. Jos on epävarma jostain, puheesta tai vaikka blogikirjoituksesta, sen voi luettaa jollain luottohenkilöllä ennen julkaisemista. Ei siinä muuta tarvita, sähköllä se posti kulkee nopiasti ees sun taas.
Myönteistä tässä himmakassa on se, että tuo Helenan kirjoitus oli selvästi satiiria, eikä se ole mikään sen ihmeempi manifesti. Ei kai tuo yks kirjoitus muata kuatane? Muistavat hyö sen kyllä, nuo kaiken kauhistelijat ja uutisurvelot.
Entinen pressa Manu oli oikeassa ainakin yhdessä asiassa, kun hän nimesi lehtiväen sopuleiksi. Kaikki ravaavat kilvan samoilla apajilla. Ennen ei jaksanut lukea joka päivä kovin monta lehteä, vaikka niitä töihin tulikin. Nyt näkee helposti vaikka Oikotiedon sivulta, että kaikki lusikoivat päivästä toiseen uskollisesti samaa uutispuuroa. Omia uutisia on vähän, sillä ei ole enää paljon omia toimittajia.
Lehtitalot ovat jo kauan sitten ketjuuntuneet pieniä paikallislehtiä myöten. Monipäiväisiä sanomalehtiä ei uutistarjonnasta päätellen tarvittaisi Suomessa montaa, mutta niitä painetaan ja laitetaan verkkoon vain siksi, että ns. paikallisuudella kerätään paikallisten kauppiaiden ilmoitukset. Suurin painoarvo on tietysti makkarakauppiailla.
Kaupunki- ja pitäjälehdillä on oma selvä roolinsa. Valitettavasti pienimmät ja heikoimmat niistä voivat olla riippuvaisia vain yhden tai kahden kauppiaan suopeudesta. Valtion lehdistötukea tarvittaisiinkin eniten pienten paikallislehtien pönkittämiseksi. Vai tarvitaanko, sillä kohta ei ole niitä pieniä pitäjiäkään? Onhan tämä netti ja pian tiemmä sadan megan yhteydet joka tölliin? On se ihan mahotonta!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti