Pelon unioni

Pientä kärjistystä taiteilijalta,
toivottavasti.

Suomi on valtiosihteeri Sailaksen mukaan joutunut eurokriisin pyörteissä pakkoratkaisuihin, joissa kielteisyys olisi ollut perusteltua, mutta se ei ole käytännössä ollut mahdollista. Sailaksen mukaan Suomi on ollut jo yli kahden vuoden ajan ollut tilanteissa, joissa on pitänyt tehdä hyvin nopeita päätöksiä. 

Näillä päätöksillä "saattaa olla" syvällisiä merkityksiä kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, erityisesti eduskunnan budjetti- ja verotusvaltaan. Sailasta haastateltiin Ylen A-studiossa. Sailas suhtautui pessimistisesti "vahvojen voimien" ajamaan liittovaltioon, eikä eurokriisi ole hänen mielestään ohi vielä vuosikausiin.

Selkeää puhetta. Valitettavasti Suomi on hallituksen hyväksymillä ja eduskunnan siunaamilla päätöksillä mennyt liittovaltion tiellä kuin kepillä ja köysillä hätistetty mullikka kohti teurastamon autoa. Opposition soraäänillä ei ole tässä kehityksessä merkitystä. Ei varsinkaan, kun toinen oppositiopuolue kepu oli vielä äskettäin itse isännän ottein ajamassa mullia autoon.

On se täällä kotikatsomoissakin nähty, että Kataisella ja Urpilaisella on ollut paljon paineita. Jälkimmäisen pontevasti touhuamat vakuusjärjestelyt ovat ehkä olleet sinänsä hyvästä, mutta niiden hyöty jää kovin kyseenalaiseksi. Eurokriisiä on siis hoidettu koko ajan kiireessä, painostamalla, pakottamalla eli pelolla.

Uusien takuutuksien saanti Suomelle voi jatkossa olla tiukassa, eivätkä ne tässä rytinässä enää paljon painaisi. Eivätkä oikeasti itsenäiset vanhat valtiot liiemmin panttaa kansallista omaisuuttaan velkojen vakuuksiksi, vaikka semmoinen suhmurointi olisikin meidän hallituksemme mielestä kaikkien aikojen vientituote.

***
EU:n piti olla kaikkien aikojen kestävin ja paras rauhanliike, mutta tästä Euroopan kansojen onnen yhteisöstä on tullut pelon unioni. Pelosta ponnistavia äärilaitojen ryhmiä sikiää siellä sun täällä.

Joutuu ihmettelemään, kuinka kauan pelolla ja pakottamalla voi hallita vielä kuitenkin periaatteessa itsenäisiä valtioita ja niiden itsepäisiä kansalaisia. Mihinkään väkivaltaiseen "rauhaan pakottamiseen" EU:ssa ei sentään voida valtioiden kesken mennä, vaikka se on yksittäisten kansalaisten osalta jo totta. 

Mielenosoituksia hillitään yhä vahvemmin voimakeinoin, eikä kriisimaiden kansalaisilla ole juuri   keinoja puolustautua työttömyyden, leikattujen sosiaalitukien ja häätöjen ilmapiirissä. Ainoa yhteiskunnan vastaus kansalaisen hätään saattaa tulla poliisin pampusta päähän.

Jos ei suuria eurojohtajia tai hallituspuolueiden uskollisia pelota, aika monia ihmisiä tällainen kehitys kyllä pelottaa. Velkaa on nääs roimasti paitsi valtioilla, myös työttömyyden uhkaamilla taviksilla. Tätä osoittaa sekin, että asuntokupruilusta ja työttömyydestä laillaan kärsivässä Hollannissakin äänestettiin nyt eniten euromyönteisiä puolueita. Ihmisiä pelottaa, että eurosysteemi halpiskorkoineen kaatuu ja kaikki menee hurlumhei tai ainakin heikun keikun.

Eurokriisiä hoitaneen eliitin "pelastusarmeijan" jäljiltä ainakin Euroopan etelänurkissa käryää. Kreikka roikkunee unionissa vain niin kauan, kuin se voi mielestään saada irti uusia, jo melkein lupailtuja tukipakettirahoja. Espanja voi olla jopa sisäisesti hajoamassa, ehkä ei sentään?

EU:n ja keskuspankki EKP:n vastaus pahiten kriisiytyneiden jäsenmaiden hätään on vain lisääntyvä talouskuri uusine pakotteineen. Tämä ruokkii ääriliikkeitä anarkisteineen, joista on enää vaikea sanoa, ovatko ne oikeistoa vai vasemmistoa, eivät ne ole perinteisesti ajatellen kumpaakaan. Tämä tällainen pelon ilmapiiri ei ainakaan rakenna rauhaa ja yhteisöllisyyttä, ei edes yksittäisten maiden sisällä, saati koko unionissa.

***
Euroherrat näyttävät nyt ainakin puheissaan haluavan levittävää pankkiunionin ja virkamiesvallan suojaksi jonkinlaista demokraatista savuverhoa, tulevaisuuden kaksikamarista hallintoa, vai mikä se oli. Nykyisin ainoa demokraattisesti valittu osio EU:ssa on puolivallaton parlamentti. Toki ministerineuvoston jäsenet ovat omissa maissaan puolueiden nimeämiä
. 
EU:ssa oikeita suuria päätöksiä tekevät satraapit, pressasta, "korkeasta edustajasta" ja komissaareista lähtien on valittu varmaan silkasta Zeuksen armosta. (Intrigöörille tulee tuosta komissaari-nimityksestä aina mieleen kansankomissaari tai politrukki.) Nämä EU:n apujumalat sanelevat nyt meille kaikille mitä pitää tehdä, jotta euromaailma pelastuisi.

Euron pysyvästä "vakausvälineestä" EVM:stä saksalaiset punaviittatuomarit pukkasivat eilen pihalle suunnilleen semmoisen päätöksen, mitä saattoi odottaa. Arkijärjellä ajateltuna kaikkien lakien yläpuolelle asettautuva EVM on semmoinen viritys, mitä ei saisi olla olemassa koskaan, eikä missään valtakunnassa.

Taviksen aatos ei riitä ymmärtämään näitä jumalallisia EU-päättäjiä, se on jo myönnettävä. Varmasti saksalaiset supertuomaritkin tästäkin EVM:n sisimmästä olemuksesta paljon keskustelivat, mutta he eivät voineet keikuttaa huteroa eurolaivaa. Saksa on ja tahtoo olla eurosirkuksen tirehtööri ja suurin talousvastuullinen.

Saksan perustuslakituomioistuin sentään naulasi paikoilleen 190 miljardin euron katon, minkä yli Saksan vastuut EVM:ssä eivät saa mennä ilman liittopäivien hyväksyntää. Suomen vastuilla yhteisveloista ei taida olla kattoa lainkaan? Seinät ovat leveällä ja katto korkealla kuin ennen demaripuolueessa. Pöö!

EKP:stä Suomella on se parin prossan siivu, mutta paljonko sekin läski kasvaa, kun suurlohikäärme Draghi alkaa taas jyskämään setelimörssärinsä ja salaisten aseidensa kanssa. Ensin on kuitenkin osa jäsenvaltioista ajettava kaikinpuoliseen kurjuuteen, ettei sieltä nouse vakavasti otettavia liittovaltion vastustajia. Luoja tai Zeus yksin tietää mitä vielä näemme, mutta ei kerro, ei ainakaan tämmöisille impivaaralaisille.

* * *