5.9.2012

Poliitikoista ja Somalimaasta

Politiikka tyhmistää ja halvaannuttaa terveen järjen sorttisen ajattelun. Puoluekuri ja poliittinen sopivuus suorastaan tukahduttavat kenet ja minkä hyvänsä. Aktiivipoliitikon ei sovi puhua suoraan, pitää vain paapattaa ja hämätä, jotkut ovat siinä mestareita. Otetaan pari esimerkkiä:

Toimi Kankaanniemi on kristillisen puolueen veteraani. Me varttuneemmat muistamme hänet mm. kaukaisesta limuviinajupakasta eli minttusuklaasta. Ministerinäkin aikoinaan hommitellut Toimi teki ennen ulospäin aika nössiksen vaikutuksen. 

Mutta kuinka kävikään, kun sidos eduskuntaan ja puolueen linjaan katkesi. Hiljaisesta puuhastelijasta putkahti ulos oivaltava ja suorasanainen ajattelija, sekä bloggaaja. Toimi Kankaanniemi  piti siis kynttiläänsä pimennossa, ainakin näin ulospäin, kun ei miestä tunne. Vapautuminen päivän politiikan kahleista oli hänelle ja meille lukijoillekin hyödyllistä.


Toinen politiikan konkari Esko Seppänen on antanut julki erilaistakin kuvaa.  Eskon kynttilä on monesti roihunnut soihtuna seuraajille ja meille sivustaseuraajillekin. Yritin tuossa kuunnella politiikkaradiota, missä Eskoa puhutettiin mm. 90-luvun alun lamaan johtaneista ja laman aikuisista suhmuroinneista esim. Suomen Pankissa. Mutta alkoi vähän tökkiä,  se vanhojen kauhistusten kaivelu.


Kovaa asiaa Seppänen pisteli taas tulemaan ja mikä on pistäessä, koska miehellä on paljon tietoa niin kansalliselta kuin laajemmaltakin tasolta. Mutta Eskoa on vaivannut sama mussutauti kuin Toimiakin. Miksei tätä ihan parasta ja vapautunutta Esko Seppästä kuultu silloin, kun mies aikoinaan istui esim. pankkivaltuuskunnassa ja myöhemmin europarlamentissa? No siksi kai, että politiikka esti miestä päästämästä täysin irti sisäistä toimittajaa ja kirjoittajaa.


Viisautta se voi olla jälkiviisauskin, mutta kyllä me suomalaiset olisimme toimivilta politiikoiltakin avoimuutta ansainneet, ennen ja nyt. Mitä me tästä päättelemme? No ainakin sitä, että politiikka pelkästään politikoinnin vuoksi on hyödytöntä ja vahingollista. Se estää oivaltavia ihmisiä, sellaisiakin poliitikoissa tietenkin on, paitsi kertomasta julki mielipiteitään, myös toimimasta reilusti kansakunnan parhaaksi.

Intrigööri odottaa jännityksellä muiden kokeneiden poliitikkojen karistavan ryhmäkurin kahleet ja vapautuvan puolueidensa ajatusvankilasta. Tervetuloa vapauteen, pois meille kaikille tuhoisasta puolueiden ja etujärjestöjen keskinäisen vallankäytön kirouksesta! Hyvinkin sekavat (mm. viherpunaiset) ja samalla populistiset poliittiset aatteet hämmennettyinä erilaisten eturyhmien pyrkyjen kanssa, sellaisesta ei voi koskaan hyvä seurata. Pilalle mennee koko hyvä huttu.

Jotkut johtavat politiikot kauhistelevat populismia, mitä aina on löytyvinään oppositiosta. Mutta kyllä oppositiokin osaa. Eilen kepun ex vetäjä Kiviniemi näkyi tyylinsä mukaan kauhistelevan taas, tällä kertaa populismia, sieltä oppositiosta. Mutta eivätkö politiikka ja populismi ole aina olleet paita ja pöksyt, ei ole toista ilman toista? Nykyiselle hallituspolitiikalle löytyisi ikävämpiäkin nimityksiä kuin jokin populismi, ja aiheesta, mutta olkoon se nyt tällä kertaa.



***

Somalimaan lippu.
Somaliaan lienee vielä turha toivoa rauhaa ja vakiintumista. Somalimaa on pohjoisin kolmannes maasta ja sen itsenäisyys pitäisi jo vihdoin tunnustaa.
 

Kansainvälinen diplomatia on ottelu, missä ei erätaukoja tunneta. Kotikatsomoissa sitä ottelua voi seurailla, joskus kalpeana hiljaa, kuten nyt Iranin ja Israelin tilannetta, mihin sotkeutuvat kaikki muutkin.

Diplomatian seuraaminen tapahtuu kuin pikkupojilla kentän laidalla aidan raosta, useimmat kisan käänteet jäävät näkemättä ja tosiasiallinen lopputuloskin ja siihen johtaneet syyt jäävät yleensä hämäriksi.

Myös syrjäinen ja köyhä Somalia on yksi diplomatian lukuisista pelikentistä. Intrigööri on pitempään ihmetellyt, miksi Somalian ainoaa jokseenkin rauhallista ja itsenäisen valtion mitat pääosin täyttävää Somalimaata ei voida tunnustaa. Lopulta se asia vähän valaistui BBC:n nettisivujen ansiokkaan juttukokonaisuuden myötä.

Syy hiljaisuuteen löytyy sieltä diplomatiasta. Kansainvälisen diplomatian pelisääntöjen mukaan Somalia muodostaa edelleen yhden kokonaisuuden, mitä ei ole syytä hajottaa tunnustamalla erikseen Somalimaata - niin se kaiketi vielä toistaiseksi menee.

Somalimaa oli kuulema viisi päivää itsenäinen vapautuessaan brittien vallasta vuonna 1961, joten tällainen virallinenkin peruste itsenäisyydelle löytyisi historiasta.  Siinä vaiheessa paikallisten politiikojen liput liehuivat koko Somalian itsenäistymisen puolesta ja sitä myös yritettiin. Afrikan sarvessa oli lusikkansa keitossa monilla eurooppalaisilla valtioilla, myös Ranskalla ja Italialla. 


Somalian itsenäisyys jäi lyhyeksi, koska Mogadishun valta ei vakiintunut koko alueella, ei edes etelässä. Sen seurauksena piskuinen Suomikin sai ensimmäiset somalialaiset maahanmuuttajansa Moskovan kautta, kun Neukkulan kommarikomento teki konkelot. Somalia jakautui kolmeen osaan tai nk. maakuntaan, Etelä-Somaliaan, Puntlandiin ja Somalimaahan. Jälkimmäisessa ryhdyttiin rakentamaan ikiomaa itsenäisyyttä jo vuonna 1991.


***
Somalimaa on selvästi alueen ainoa menestyjä. Maa on kyllä köyhä ja taitaa kiistellä raja-alueistakin itänaapurinsa Puntlandin (merirosvomaakunnan) kanssa. Somalimaa on silti niin vahva demokratia kuin tuolla alueella voi olla. Viralliseen itsenäistymiseen ja menestymiseen valtiona vaikuttaisi olevan hyvät perusteet. Myös Puntlandissa olisi jo olemassa joitakin edellytyksiä itsenäistymiselle tulevaisuudessa.

Somalian kolme osaa.
Miksi kansainvälisessä diplomatiassa ei voitaisi kerrankin toimia arkijärjellä? Ensin tunnustetaan Somalimaa, sitten samanlainen kehitys etenee ajan kanssa Puntlandiin ja lopulta joskus kaiken kauhistuksen kehtoon Etelä-Somaliaan. 


Myös läheisen Etelä-Sudanin itsenäistymisen luulisi tukevan Somalimaan itsenäistymistä.

Suomi ei voine ilman EU:n satraappien siunausta tunnustaa mitään muuta kuin sen, että Suomi itse menettää hiljalleen oman itsenäisyytensä. Sen hallitus tietysti jyrkästi kiistää!

Omat mausteensa Somalimaan kuvioon tuovat tietenkin vahvat paikalliset klaanit, joiden painoarvoa ja keskinäisiä välejä ei täältä kaukaa pysty juuri arvioimaan. Vaikein pala lienee silti jyrkkien ja väkivaltaisten islamistiryhmien eri tavoin nujertaminen koko Somaliassa. Rauhoittumaan ääri-islamisteja ei taida koskaan saada. Sotavoimaa Etelä-Somalian alueelle lähettävät parhaillaan mm. naapurit Etiopia ja Kenia.

Somalimaa on omilla toimillaan ansainnut sen, että maan itsenäisyys tunnustetaan ja sitä tuetaan kansainvälisesti. Silloin Somalimaata ja koko Afrikan sarven alueen hyvää kehitystä voitaisiin paremmin rahoittaa myös EU:n massista, mikäli pankkien pönkittämisestä  ja kansalaisten kurjistamisesta vielä jotain rippeitä liikenee. Ugh!



* * *

Ei kommentteja: