5.9.2012

Somalimaa pitäisi tunnustaa

5.9.2012
Somalimaan lippu.

Somaliaan lienee vielä turha toivoa rauhaa ja vakiintumista. 

Somalimaa on pohjoisin kolmannes maasta ja sen itsenäisyys pitäisi jo vihdoin tunnustaa. 

Kansainvälinen diplomatia on ottelu, missä ei erätaukoja tunneta. Kotikatsomoissa sitä ottelua voi seurailla, joskus kalpeana hiljaa, kuten nyt Iranin ja Israelin tilannetta, mihin sotkeutuvat kaikki muutkin.

Diplomatian seuraaminen tapahtuu kuin pikkupojilla kentän laidalla aidan raosta, useimmat kisan käänteet jäävät näkemättä ja tosiasiallinen lopputuloskin ja siihen johtaneet syyt jäävät yleensä hämäriksi.

Myös syrjäinen, terroristien runtelema ja köyhä Somalia on yksi diplomatian lukuisista pelikentistä. Intrigööri on pitempään ihmetellyt, miksi Somalian ainoaa jokseenkin rauhallista ja itsenäisen valtion mitat pääosin täyttävää Somalimaata ei voida tunnustaa. Lopulta se asia vähän valaistui BBC:n nettisivujen ansiokkaan juttukokonaisuuden myötä.

Syy hiljaisuuteen löytyy sieltä diplomatiasta. Kansainvälisen diplomatian pelisääntöjen mukaan Somalia muodostaa edelleen yhden kokonaisuuden, mitä ei ole syytä hajottaa tunnustamalla erikseen Somalimaata - niin se kaiketi vielä toistaiseksi menee.

***
Somalimaa oli kuulema viisi päivää itsenäinen vapautuessaan brittien vallasta vuonna 1961, joten tällainen virallinenkin peruste itsenäisyydelle löytyisi historiasta.  Siinä vaiheessa paikallisten politiikojen liput liehuivat koko Somalian itsenäistymisen puolesta ja sitä myös yritettiin. Afrikan sarvessa oli lusikkansa keitossa monilla eurooppalaisilla valtioilla, myös Ranskalla ja Italialla. 

Somalian itsenäisyys jäi lyhyeksi, koska Mogadishun valta ei vakiintunut koko alueella, ei edes etelässä. Sen seurauksena piskuinen Suomikin sai ensimmäiset somalialaiset maahanmuuttajansa Moskovan kautta, kun Neukkulan kommarikomento teki konkelot. 

Somalia jakautui kolmeen osaan tai nk. maakuntaan, Etelä-Somaliaan, Puntlandiin ja Somalimaahan. Jälkimmäisessa ryhdyttiin rakentamaan ikiomaa itsenäisyyttä jo vuonna 1991.

***
Somalimaa on selvästi alueen ainoa onnistuja ja jopa menestyjä. Maa on kyllä köyhä ja taitaa kiistellä raja-alueistakin itänaapurinsa Puntlandin, sen merirosvomaakuntana tunnetun maakunnan kanssa. 

Somalimaa on silti niin vahva demokratia kuin tuolla alueella voi olla. Viralliseen itsenäistymiseen ja menestymiseen valtiona vaikuttaisi olevan hyvät perusteet. Myös Puntlandissa olisi jo olemassa joitakin edellytyksiä itsenäistymiselle tulevaisuudessa.


Somalian kolme osaa.
Miksi kansainvälisessä diplomatiassa ei voitaisi kerrankin toimia arkijärjellä? Ensin tunnustetaan Somalimaa, sitten samanlainen kehitys etenisi ajan kanssa Puntlandiin ja lopulta joskus kaiken kauhistuksen kehtoon Etelä-Somaliaan. 

Myös läheisen Etelä-Sudanin itsenäistymisen luulisi tukevan Somalimaan itsenäistymistä.

Suomi ei voine ilman EU:n satraappien siunausta tunnustaa mitään muuta kuin sen, että Suomi itse menettää hiljalleen oman itsenäisyytensä. Mutta sen hallituksemme tietysti jyrkästi kiistää!

Omat mausteensa Somalimaan kuvioon tuovat tietenkin vahvat paikalliset klaanit, joiden painoarvoa ja keskinäisiä välejä ei täältä kaukaa pysty juuri arvioimaan. Vaikein pala lienee silti jyrkkien ja väkivaltaisten islamistiryhmien eri tavoin nujertaminen koko Somaliassa. Rauhoittumaan ääri-islamisteja ei taida koskaan saada. Sotavoimaa Etelä-Somalian alueelle lähettävät parhaillaan mm. naapurit Etiopia ja Kenia.

Somalimaa on omilla toimillaan ansainnut sen, että maan itsenäisyys tunnustetaan ja sitä tuetaan kansainvälisesti. Silloin Somalimaata ja koko Afrikan sarven alueen hyvää kehitystä voitaisiin paremmin rahoittaa myös EU:n massista, mikäli pankkien pönkittämisestä  ja kansalaisten kurjistamisesta vielä jotain rippeitä liikenee. 



* * *

Ei kommentteja: