15.9.2012

Lääkäriin vain!


Ylen jutussa siteerataan sisäministeri Päivi Räsästä, jonka mielestä perhe- ja lastensurmia voitaisiin ehkäistä parantamalla viranomaisten välistä yhteistyötä ja ehkä lakejakin. Oikein hyvä, siltä osin kuin sellainen pakollinen yhteistyö olisi oikeasti tarpeen, eikä uusi byrokratia jumittaisi viranomaisten toimintakykyä. Silti on selvää, etteivät poliisi ja muut virkaa omivat voi koskaan estää perheissä tapahtuvia kauheuksia.

Maailma on paha, eikä kukaan poliitikko voi tuoda taivasta maan päälle. Mutta voi olla, että taivas putoaa niskaan?

***
Lisäksi ministeri on kai sitä mieltä, että lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden pitäisi aina selvittää päihde- ja mielenterveysongelmaisen kyky hoitaa ja kasvattaa omaa lastaan, jotta suojattomien lasten tilanteeseen voitaisiin puuttua. 

Niinpä, sillä julkispuolen lääkäreillä ei kai ole muuta tärkeämpää  tekemistä? Terkkareihin ei pian saada lekureita laisinkaan, jos velvotteita ja työmääriä aina vain lisätään. Toisaalta köyhempi ei nykyisin tahdo päästä mihinkään lääkäriin muuten kuin ambulanssilla.

Ministerin mielipide on aikamoista populismia. Tavislääkäreillä tai sossun väellä ei ole käytännössä, eikä ehkä teoriassakaan kykyä mielenterveyden tai edes päihdeongelman kunnolliseen arviointiin. Vai eikö sellaista pätevää (lue: kallista) arviointia tarvita, jos lapsen vanhemmalla on ennestään tietynlaisia ryppyjä henkilöhistoriassa?

Toiseksi kuka on päihdeongelmainen ja kenellä muuten vähäsen viskaa? Jälkimmäisestä ongelmasta voitaisiin syyttää melkein ketä vain, varsinkin jos perheessä sattuu olemaan työttömyyttä ja siellä joudutaan hakemaan sossun apuja. Lapset vain otetaan varmuuden vuoksi pois omasta kodistaan? Niinkö?

Kokonaan toinen juttu on tietysti, jos perheen vanhemmista edes toinen sattuu olemaan sen verran hyvissä kantimissa, että jaksaa pitää puoliaan ja rahaa löytyy tarvitessa pätevään laki- ja lääkäriapuun. Silloin kukaan ei tutki vanhempia, eikä lapsia. Nk. hyvissä perheissä osataan hyvin myös peitellä omat ongelmat.

***
Lasten väkisin huostaanotto on varmasti joskus tarpeellista. Mutta lasten riistäminen omasta perheestään on kuin KGB:n tai jonkin muun diktatuurin poliittisen poliisin käsikirjasta. Aikuisia perheen jäseniä ei sentään meillä ammuta, eikä laiteta Siperiaan, mutta käsirautoja ja putkaa saattaa seurata. Tämä kaikki voi alkaa vain jonkun lajitoverin ilkeästä ilmiannosta, kuin ennen  Neukkulassa.

Lasten ja nuorten huostaanottojen määrä on jo nyt kauhia. Lisäksi lasten hädällä rahastaminen tulee yhteiskunnalle hurjan kalliiksi. Yksityisiä hoitopaikkoja ei edes voida valvoa kunnolla. Hoitofirmoihin on pakko luottaa, vaikka huonojakin kokemuksia niistä tulee. Jokin turvaverkko täytyy silti olla olemassa sekä lapsilla että heidän vanhemmillaankin. Muuten ikäänkuin palaisimme ajassa pitkälti taaksepäin.

Sisäministeri saattaa olla tavisten elämästä yhtä kuutamolla kuin useimmat muutkin poliitikot politiikan tuoleissaan ja he sitten ovat sinusta muka huolissaan... Onhan se myönnettävä, että perheiden väkivaltaisia ongelmia on mahdoton kenenkään ulkopuolisen ratkaista. Julkisuuteen nousevat vain niin kamalat tapaukset, ettei niitä haluaisi edes ajatella. Sitten heitetään pallo yhteiskunnalle ja otetaan muka itse vastuullinen asenne. Mutta sekin on vain inhimillistä.

Köyhien perheiden arkielämästä keskivertopoliitikoilla ei yleensä ole aavistustakaan. Siis ihan todella, ei heillä ole. Ei, vaikka joku edustajistamme olisikin rohjennut käydä katsomassa kurjuutta livenä leipäjonossa. Hurstiakin ja hänen kaltaisiaan pitäisi kuunnella muutenkin kuin itsenäisyysjuhlien aikaan. Ongelmia ihmisillä on aina ja niitä voi kasautua. Pahinta kaikessa on toivottomuus, odotukset siitä, että kaikki vain synkkenee.

Siksi ei pidä väheksyä myöskään pressan pullanpaistopuheita. Parempi se on pulla suussa kuin melkein samoista tarpeista "leivottu" kilju kurkussa. Lapset ainakin tykkäävät enemmän pullasta.

Joltisenkin hyvä ja turvallinen perhelämä ei silti ole Suomessa vielä, siis ei ole vielä rahasta kiinni. Kaikki pienituloiset vanhemmat eivät juo ja rällää. Eivätkä lasten mummot ja papat usein  ole päissään. Eikä lasten huoltajissa ole paljon latvarosoja, mutta lapsille tulee silti aina ongelmia vastaan. Sen tietää jokainen äippä ja isukki.

***
Intrigööri ehdottaa tässä kainosti, että kaikkien puolueiden eduskuntavaaleissa valituiksi tulleet joutuisivat tutkituttamaan kunnolla päänsä ennen valtakirjan kuittaamista eduskunnan kansliasta. Se vaatisi varmaan pätevän ammatillisen työryhmän lausuntoa riittävien keskustelujen ja testien jälkeen? Lääkäripolitiikkoja ei saisi missään nimessä tästä vapauttaa.

Kyllä meidän äänestäjien pitäisi saada jonkinlainen takuu siitä, että emme auta pönttö-örvelöitä tärkeisiin päättäviin tehtäviin ja sittemmin vastaaviin poliittisiin palkintovirkoihin - vaikka täysin vailla pätevyyttä. Korkea koulutus ei takaisikaan mitään, mutta kohtuullinen mielenterveys olisi poliitikolle plussaa ja meille samalla kuin lupa äänestää. 

Ehkä sitten vuonna 2015? Kunnanvaltuustossa osaa istua vähän hullumpikin tyyppi, se ei ole niin vaarallista. Ei ainakaan, jos istuu jonkin lopetettavan kunnan valtuustossa.

***
Toinen Ylen ministerijuttu tulee toispuolelt lahtee eli Ruotsista. Rahaministeri Anders Borg ei kuulema meinaa antaa Nordeaa EU:n pankkivalvonnan piiriin. Ei, vaikka suuren ja mahtavan komissaari Olli Rehn on silleesti uhitellut.

Ministeri Borg totesi Ylen jutun mukaan, että Ruotsin on täysin mahdotonta hyväksyä EKP:n ylivalta. Ruotsi kruunuineen ei aio liittyä europankkiunioniin (eli yhteisvastuullisten velallisten ja velkojien keskinäiseen kelmien kerhoon).

Hyvä Ruotsi! Näin tekee (pääosin) talousjärkevästi johdetun itsenäisen maan vastuullinen ministeri. Kyllä käyp katteeks. Ja sama ruotsiks.


* * *

Ei kommentteja: