Olihan se järkyttävää, kun puolisen miljoonaa äänioikeutettua suomalaista säntäsi peräkamareista tai joistain ihme rupuhommista ja mistä lie, vaaliuurnille ja teki jytkyn. Nämä "tietämättömät äänestäjät" jäivät yhdessä vain karvan mitalla toiseksi suurimman puolueen tittelistä. Tietämättömiä ja ties mitä muuta kummaa heidän täytyi varmaan olla, vanhojen politrukkien mielestä? Siitä ei enempiä pulinoita kuultu, että kansalaisilta olisi pluiskahtanut pois luottamus valtapolitiikkaan.
Pitkään politiikkaa syrjäsilmällä seuraillut intrigööri lohduttaa kaikkia syvästi ahdistuneita. Jytky ykkönen osoitti vain demokratian toimivuutta. Demokratiaan kuului sekin, että kokoomus ja demarit joutuivat paniikissa runnaamaan kasaan sikspakkinsa, kun muodon vuoksi mukaan kysytyt jytkyläiset eivät suostuneet ehdoitta euron pelastustalkoisiin.
Kepu sai vaaleissa milteipä "potkun" ja vetäytyi säätytalolta melko suosiolla. Kokoomuksessa paniikkia lievensi henkisesti varmaan se, että ruåtsalaisten silloinen puhemies ryntäsi patiinit lipsuen heti vaalituloksen selvittyä vakuuttamaan uskollisuuttaan (entiselle) kykypuolueelle.
Sen verran pitää muistuttaa, koska viime jytkystä on jo vähän aikaa, ettei silloin ollut kysymys mistään luunapin näpäytyksestä, vaan ihan kunnon tällistä. Jytky johtui ainoastaan kärttyisen kansan kauan kyteneestä tyytymättömyydestä kokoomuksen, kepun ja demareiden vuoroin veturoimaan politiikkaan.
Noina pitkinä kasvunkin vuosina, ihme kyllä, vihreät osoittivat poliittista osaamista vaikuttamalla paljon painoarvoaan enemmän maassa noudatettuun politiikkaan. Vihreitä voi vain onnitella, sillä eräs Mattikin oli näemmä täysin erään Annin vietävissä. No, Matti saattoi olla muuten vähän muidenkin tyttöjen vietävissä. Enhän minä, mutta kun ilkeät juorulehdet kertoivat jotain sellaista.
Jos ja kun syksyn kuumissa kuntavaaleissa tulee jytky kakkonen, siinä on takana ihan samat lähtökohdat kuin viime eduskuntavaaleissa. Vanhat puolueet ovat huseeranneet kunnissakin tahtonsa mukaisesti kovin kauan. Maalaiskunnissa on jyrännyt kepu ja isommissa kaupunkikunnissa on töötännyt kokoomus. Demareilla on joissain kaupungeissa paljonkin sanomista, mutta selvä enemmistö vaaleanpunaisilta panttereilta yleensä kuntapuolella puuttuu. Viherhomeesta kärsii pahiten pääkaupunki.
Tutinoita
Nykyisillä valtapuolueilla on selvästi jo tutinaa puntissa luottamuksen menetyksestä kansalaisten silmissä. Siksi jyrkkiä kahinoita Arkadianmäeltä oppositiossa olevien persujen tai kepun kanssa vähän vältelläänkin. Nyt ei ole kuulema ole puhettakaan mistään kuntien tulevasta määrästä tai pakkoliitoksista. Intrigööri oli kuulevinaan ihan toisenlaisia sävyjä erään kuntaministerin puheista vasta vähän aikaa sitten, mutta voi olla, että oma kuulo on huonontunut?
Painopiste kunnissa on nyt kuulema peruspalveluissa muillakin kuin vain persuilla. Kokoomuksen järkitäti ministeri Risikko näytti ainakin puhuvan jossain hyvän kuntalaispolitiikan puolesta niin, ettei kaikkea suinkaan pidäkään yksityistää. Sehän on jo kovaa puhetta kokoomuksesta!
Oikeasti kuntien toimintoja pitäisi yksityistää, ulkoistaa, tms, vain siinä tapauksessa, että siten hommat hoituisivat paremmin ja suunnilleen samalla rahalla kuin ennenkin. Sellainen on kyllä aika mahdoton temppu. Ei niin, etteikö kunnissa tarvittaisi nykyisin myös yksityiseltä pohjalta tuotettuja palveluja, mutta maksaja on valtaosin aina sama julkinen sektori, kunta ja/tai valtio. Toisaalta kuntapalveluiden suoritusportaasta on jo pitkään höylätty löysiä pois, liikaakin.
(Kävisikö tuoreesta käytännön esimerkistä se, että kaupungin omalääkärin hoitsulle ei päässyt luurilla läpi kolmeen tuntiin? Bussipysäkin seinässä iloisesti hymyilevä lääkäriaseman väki mainosti, että lääkärin tai hoitsun puheille pääsee alta puolen minuutin. Jälkimmäinen jäi kyllä sattuneesta syystä testaamatta.)
Vaikka ehkä odotettavissa olevaa vaalitappiota koetetaan valtapuolueissa etukäteen liennyttää puhumalla näpäytyksestä, mikä puolestaan johtuisi vain harjoitetun Eurooppa- ja europolitiikan heijastuksesta, pelkästään jytky kakkosesta puhumisella on jo ollut myönteisiä vaikutuksia. Osa valtapuoleista on jo ottanut kuntapuolella lusikkaa kauniiseen käteen, ettei joutuisi heittämään lusikkaa vallan nurkkaan. No, siitä ei sentään ole kysymys.
Suomi on prosenttiliike
Tärkeintä olisi niistä paljon puhutuista kuntalaisten peruspalveluista huolehtiminen. Guggenheimeja ja vastaavia kouhohankkeita ei saisi repiä hupenevista verotuloista, mutta kaikkia sirkushuveja päättäjien ei silti tarvinne unohtaa. Suomi ei ole vielä Euroopan takapajula, eikä siitä saa sellaista tehdä löperöimällä meitä kerjäläisiksi euron velkaunioniin. Meitä on vain yksi prosentti koko maanosan populasta, eivätkä muut vietä yhtään unetonta yötä meidän takiamme!
Suomalaisten olisi pidettävä kotipesä kunnossa. Suureen sisäiseen eripuraan ei olisi varaa, vaikka aihettakin olisi. Kauan sitten Suomen ankaraa rakennemuutosta helpotti ruotsalaisen teollisuuskoneen vahva työvoiman imu. Nyt Ruotsissa on ihan muita maahanmuuttajia piisaksi asti ja lisää on tulossa. Muu euroalue ei meitä tsuhnia koskaan laajalti työllistä, joten meidän on rimpuiltava pärjäämisemme kanssa täällä Euroopan kylmässä nurkassa ihan itse, kaikista kauniista rajattoman maailman haaveiluista huolimatta!
Iltapäivällä olivat radiossa haastateltavina neljän ison puolueen puoluesihteerit, nyt oli persujenkin edustaja kelpuutettu siihen rinkiin. Eipä siitä jutustelusta ihmeitä mieleen jäänyt, paitsi kokoomuksen politrukin (tyypillisen sävyinen) kälätys siitä, että väestön vanheneminen on Suomessa "älyttömän iso haaste".
Älytöntä tai ei, niin siinä käy, että väki vanhenee. Ja haastetta vanhusten hoitamisessa riittää seuraavat 20 - 30 vuotta ennen kuin suuret suomalaiset ikäluokat enimmälti poistuvat suureen tuntemattomaan. Sen verran meiltä kestää joidenkin arvioiden mukaan myös euroalueen kestolamasta elpyminen, vaikka annettuja takauksia ja lainoja ei isommin lankeaisikaan maksettaviksi.
Meillä on edessä ainakin kaksi politiikoilta hyvin älykästä toimintaa vaativaa haastetta, vanhusväestöstä huolehtiminen ja hyvin arvaamaton taloudellis-poliittinen rakennemuutos. Kolmas iso haaste on nuorison suuri työttömyys. Neljäs ihan kaikkeen muuhun liittyvä koitos olisi siinä, ettei eriarvoistuminen kovin pahasti repisi kansakuntaa.
Sekin kannattaa ikäongelmasta puhuttaessa muistaa, että suurin osa ikääntyvästä väestä pärjää hyvin ja varsin pitkään itsekseen. Kysymys on siitäkin, kuinka meillä osataan junailla julkista terveydenhoitoa ilman esim. turhia miljardilaskuja tietojärjestelmistä. Sitra taisi tehdä järkevästi palkatessaan arviomieheksi eestiläisen asiantuntijan?
Vasta toissa päivänä intrigööri söi 87 vuotta täyttäneen naisihmisen itse vierailleen laittamaa pataruokaa. Hyvät ruoan laittajan taidot olivat säilyneet entisellään. Komian täytekakunkin kahvipöytään synttärisankari oli tehnyt itse. Hän näytti pärjäilevän talossaan itsekseen kohtuullisesti, siitäkin päätellen, että vitsiäkin sillä visiitillä väänsimme.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti