Etnis-eksoottista kattoviljelyä

Hyvältähän viherkatto näyttää.

Intrigööri erehtyi pitkästä aikaa lukaisemaan vihreää blogia. Tai luenhan minä Impi..., eikun Soininvaaraa ja paria muutakin vihreää aatostelijaa. Yhtä uutta viherblogia ja sen linkkiä katsomalla löytyikin heti uusia ajatusten tonavia ja ihmismielen insinöörejä.

Intrigööri ei millään osaisi itse sotkea yhteen sellaisia asioita kuin Itäkeskuksen Tallinnanaukion kattaminen etnisen kauppahallin tai -torin rakentamisen takia. Etnisiä eväitä katetun torin pöydille tuotettaisiin ehkä kattoviljelyllä esimerkiksi Roihuvuoressa. Siellä voitaisiin viljellä jopa 15 kattohehtaarilla?

Ovatkohan kaikki etniset uudisasukkaamme ehkä innokkaita tuorekasvisten syöjiä? Tuskin katoilla sentään alettaisiin lampaita tai muita lihaelikoita laiduntamaan? Ehkä katoilla olisi kyyhkyslakkojen sijasta kanakoppeja tai häkkejä? Töpselinokkia siellä tuskin näkyisi? Naudat tuottaisivat liikaa kasvihuonekaasuja.

Ensin ajattelin, että kattoviljelystä kirjoittaneen täytyy olla kovin nuori henkilö, mutta hän olikin nuorekas liki nelikymppinen ja viljelystäkin hänellä tuntui olevan kokemusta, ainakin luomusta. En halua mollata korkealentoisia viheraatoksia, mitä se kattoviljely muuta voisi olla kuin korkean tason toimintaa. Vanhan ajan maaseudun kasvattina olen vain hiukan ihmeissäni. Että ihan niinkin isosti paljon uutta viljelyalaa kuin 15 hehtaaria! 

En osaa ottaa kantaa Itäkeskuksen torin kattamiseen, ehkä semmoinen olisi kivaa, jos joku sen maksaisi. Etniset tai kaukomailta saapuneet uussuomalaiset hankkivat nytkin ruokansa ja lisukkeensa jostakin. Kaupallista pohjaa hankkeella ehkä olisi, ainakin kantakaupungissa. Eksoottisiakin tuotteita tarjoava kauppahalli keräisi varmaan trenditietoisia asiakkaita myös urbaanien umpisuomalaisten joukosta?

***
Etnis-eksoottiselle kauppahallille löytyy kirjoituksesta paljon järkevän kuuloisia perusteluja. Tiedämmehän, että kaikki uuden vihreän talouden hankkeet työllistävät valtavasti ihmisiä ja ovat erityisen kannattavia, ainakin maailman pelastamisen kannalta. Yleensä ei viheryritysten tueksi tarvita kuin vähän sitä julkisen rahoituksen taikaseinää. Jos ja kun pitää mennä pakkokeinoihin, se  onnistuu sopivasti tariffeja tai sanktioita säätämällä.

Mutta se kattoviljely. Maailman metropoleista löytyy kuukkelilla hakemalla paljon hienoja kuvia siitä, kuinka oikeiden suurkaupunkien valtavilla kattoneliömäärillä kasvatetaan paljon erilaista syötävää. Jotkut onnekkaat ja rahakkaat ovat jopa päässeet rakentamaan oman arkkitehtuurin ihmeensä, pienen tupansa, pilvenpiirtäjän tai jonkin jättihallin katolle. Mikä sen ihkumpaa, sellaiset asunnot ovat kuvissa kauniita, etten sanoisi eksoottisia.

Betoniviidakon viljelyssähän pääsee alkuun vaikka oman kerrostaloluukun parvekkeella, yrttejä ja tomaatteja. Miksei viherhyötykasvien viljely toimisi sisätiloissakin,  siitä on kokemuksia eri puolilta Suomea, mutta harrastuksesta ei saisi seurata tietynlaista tuoksua. Energiaa  läpivuotisessa viherkämppäviljelyssä kuluu paljon, mutta sähköä saa seinästä.

Tässä talossa saisi kai repiä salaatit seiniltä?

Suomessa on pitkät perinteet nk. siirtolapuutarhoista mökkeineen. Ne eivät ole rangaistussiirtoloita, vaan pikku paratiiseja kaupungin tuntumassa. Jos ikiomaan palstaan mökin kera ei ole varaa, monin paikoin saa vuokrata halavalla pelkän pienen läntin maata, jossa voi häärätä nyrkit savessa ja polvet muralla kotitarveviljelyn parissa. 

Kattoviljely kuulostaa kyllä edelleen eksoottiselta. Tottahan joku pätevä ammatihenkilö (pätevä, vaikka ei ehkä sopiva) on tosissaan laskenut, mitä vaatisi vanhan tai uuden tasakattoisen taviskerrostalon katon tiivistäminen ja vahvistaminen viljelyä varten? Sinne pitäisi rahdata autonosturin avulla  rekkakuormallisia soraa, multaa ja luomulantaa. Pitäisikö kasvualustaa olla puolen metrin kerros vaiko  enemmän? Kuivien kausien varalta pitäisi olla myös kastelusysteemi ja päinvastoin sadekausien takia.

***

Viherkatolla lienee etuja hulevesien suodatuksessa, sekä katon eristeenä liialta kylmyydeltä ja kuumuudelta. Trooppiset helteethän meitä täällä Pohjolassa odottavat, kunhan ihmisen ihan itse ja tahallaan aiheuttama imastonmuutos etenee. Silloinpa etnis-eksoottiset viherherkut katoilla hyvin viihtyvät.

Vaan saattaa sitä lunta vielä tuiskuttaa, jopa Helsingissä ja runsaasti. Voi tulla kunnon pakkasjaksoja, kun Vennään aroilta pakkasukko hyisesti puhaltaa ja länsimatalat meitä taas talvisin kiertävät. Routa uppoaa helposti toista metriä maahan. 

Lumi- ja jääkuorman kertyminen pitäisi rakenteissa huomioida. Ellei viherkattoja lämmitetä sähköllä tai vesikierrolla kuin lattioita? Vai rakennetaanko katoille yölläkin kauas loistavia kasvihuoneita kuin kasvisruoan majakoita. Lämmitys kuulema onnistuisi osin myös rakennuksen tuottamalla hukkalämmöllä.

Kattoviljely on ajatuksena kiinnostava, mutta kovia haasteita tulee näillä korkeuksilla heti vastaan. Kuitenkin intrigööri odottaa jännityksellä, mutta ei pitkästy, koska pääsee Helsingissä käydessään katetulle torille ostamaan eksoottisia, mutta samalla kotimaisia kattoviljeltyjä jurtteja ja hedelmiä. Semmoisia tuoretuotteita ne kai olisivat, joista ei muuten mitään tietäisi. Hinta ei saisi silloin olla haittana.

Ei sitä kakruna olisi uskonut, että Suomeen asti saataisiin ikinä mitään sen eksoottisempaa syötävää kuin israelilaisia jahvoja. Ai niin, maisteltiin me joskus taateleita, egyptiläisiä tai sieltä päin. Viinirypäleitä ja banaaneitakin saatiin joskus maistella. Nyt kauppoihin tulee jos vaikka mitä ja vaikka mistä.

Sen verran pitää pitää vielä ujosti huomauttaa, ettei Suomessa ole pientäkään puutetta minkään täällä taivasalla kasvavan tuotteen viljelyalasta. Eikä tarvitse mennä kauas Impivaaraan, vain vähän sinne Kehä Kolmosen takaisille esi-isien laulumaille. 

Suomen suurimpia yhtenäisiä peltoaloja löytyy aika läheltä Helsinkiä. Mutta ehkä semmoinen perinteinen maan pinnalla tehoviljeleminen ei ole kyllin luomu-ekovihreää, eikä se tuota tarpeeksi ruokahalua kiihottavaa etnis-eksoottista väristystä?

* * *