Jos jotain kunnollista vielä saa, siitä pitää itse maksaa. Demokratiasta ja sen todellisesta saavutuksesta eli hyvinvointivaltiosta jäävät jäljelle vain hilseilevät kulissit ja armoton byrokratia.
Kansalaisille ei ole tullut kuoma kunnalta tai veli valtiolta aikoihin mitään waudeja tai edes jotain pikkufantastista. Se olisi ihan liikaa. Ei rakennella paratiisia veronmaksajille, sillä se on vain herroja varten. Entinenkin ison talon isäntä sanoi rengeilleen, että "ei puhettakaan, että päivällä syömään". Se tapa silloin talon piti, rengeistä en tiedä.
***
Reilut kymmenen vuotta sitten ottokone antoi ensi kerran ulos feikkirahan näköisiä ostokuponkeja, eri kokoisiakin vielä. Ensimmäinen puolisko euroajasta elettiin yleisesti pienessä sievässä, miltei hurmiossa. Sekin koski vain heitä, jotka eivät olleet ns. pudonneet kelkasta, köyhiä muistettiin, muodon vuoksi, vain hetki vaalien alla. Eiväthän köyhät yleensä innokkaasti äänestä.
Mutta useimmissa euroliiton maissa laitettiin helpolla lainarahalla ja pienillä koroilla kunnolla haisemaan. Välimeren maissa, kuten Kreikassa, muistettiin kyllä köyhiäkin kansalaisia. Siinä onkin iso henkinen ero luterilaisen ankean, mutta kateellisen ja jäykän Suomen, sekä katolisen, mutta yhteisöllisen Etelä-Euroopan välillä.
Espanja rakensi kuin puoli Eurooppaa olisi sinne muuttamassa. Italia eli kuten aina ennenkin - kuin possut pellossa. Talouskurista ei pääse kehumaan muitakaan maita. Euroajan jälkipuolisko on tehnyt tiettäväksi sen, että kun yhteisössä ollaan, kyllä kaikki kriisit koskevat myös suomalaisia. Sekin olisi pitänyt jo huomata, että kunnon velkakriisiä on yhtä helppo selättää kuin Aleksandr Kareninia.
***
Eikä niissä kriiseissä vielä mittään. Aina talouden nousuja ja laskuja on ollut ja niitä riittää maailman tappiin asti. Taantumista ja lamoista selvittäisiin jotenkin, mutta euron pelastustoimista taitaa tulla 30-vuotinen rakennemuutoksen uskonsota Euroopan mantereelle. Kun valuuttasysteemi oli susi syntyessään, kuten myös itse EU, siitä ei saa kelvollista kesytettyä.
Eurokriisin selätystoimiin sitouttamiseen suhtaudutaan Suomessa aina lampaan lailla mäkättäen. EU:n ja euron altarille on jo nyt uhrattu itsenäisen Suomen tulevaisuus, kovin se jo keikkuu ja kaatuu ensimmäiseen isoon takaus-iskuun. Eliitti pelottelee meitä vain väestön vanhenemisella. Mehän menemme Saksan perästä vaikka torvet soiden sotaan, siitä on kyllä kokemusta ja se lienee meillä verissä.
Toisin kuin muinaisten tarujen jumalaa, EU:n pankkiirijumalia ei tyydytä altteinkaan uhraaja, vaan he vaativat aina vain enemmän. Mitä sitten, kun maan itsenäisyys ja teoreettinenkin vauraus on lopullisesti menetetty, valtion omistukset on hukattu ja nykyisten AAA-vakuuksien varsinainen tappi eli eläkerahastot on lopulta kadotettu?Samalla viimeisetkin siivut itsenäisestä poliittisesta päätösvallasta on ulkoistettu EU:n satraappien kaartille.
Palaammeko sitten kuin satojen vuosien takaiseen paavin, pikkukunkkujen ja rosvoparonien hallitsemaan maailmaan, pakkovaltaan ja työläisten orjuutukseen? Sellaista meillä tehdään jo käytännössä, työttömät ja nuoret joutuvat ilmaisiin töihin. Leipäjonoissa jaetaan pian yhä vanhempia eväitä. Sellainen tilanne kyllä vallitsee jo vanhastaan suuressa osassa maailmaa. Vain kyllin nöyrä, ahkera ja herroille kuuliainen voi pärjätä pahassa maailmassa, missä kaikenlaiset uhkat meitä väijyvät.
Almujen antaminen on hyvän eurouskovaisen tunnusmerkki. Pian näemme muitakin pukujuhlia kuin joitain linnan kekkereitä. Rikas ja vauras yhteiskunnan kerma kokoontuu hyväntekeväisyyden merkeissä. Toki Suomessakin rikkautta riittää, monilla ei ole ikinä huolen häivää. Linnoissa ja kartanoissa herrojen taas tanssitaan, mutta Sven Tavista siellä ei näy.
***
Pienen Suomen kurjistus kiihtyy kuntavaalien jälkeen. Hallituskauden jälkipuoliskolla valtakuusikon hunnilauma ehtii tehdä useimmista Suomen itsenäisyyden ajan saavutuksista selvää jälkeä. Sikspakki on yhtenäinen, oikea pökäle, ei päätä, eikä häntää. Vallanhimo tuo esiin pahuuden todelliset kasvot poliittisen hörinän takaa.
Viime vuosisadalla Euroopan maissa päästiin kymmenien miljoonien ihmishenkien menetysten ja luvuttomien kärsimysten hinnalla eroon verisistä valtiaista ja orjaparoneista. Läntisessä Euroopassa saavutettiin kohtuullisen hyvä demokratia, lopulta myös itäpuoliskon maissa. Täydellistä demokratiasta ei koskaan tule ja hyvä niin. Kaikki muka täydelliset tuhatvuotiset valtakunnat ovat nopeasti kaatuneet.
Demokratiaan pääsemisessä Eurooppaa auttoi kahdesti ja viimeisessä maailmansodassa ratkaisevasti merentakainen liittovaltio USA. Jenkkilä on silti yhä vain monien suomalaistenkin ainaisena sylkykuppina. Se onkin jotenkin sopivaa uuden suurpääoman pakkovallan hyödyllisille idiooteille, jotka eivät näe metsää puilta.
Sanottakoon sitä lähitulevaisuuden tuhatpäistä hirviötä vaikka NWO:ksi, uudeksi maailmanjärjestykseksi. NWO tulee, salaliitoilla tai ilman niitä, vaihe vaiheelta, ihan avoimesti. Lopulta ei sinisilmäiseksi haukuttu USA viitsi edes puheissa esiintyä maailman demokratian soihtuna, vaan keskittyy sisäpolitiikkaan ja puolustaa maailmalla vain omia tärkeimpiä asemiaan.
Kun nykyisten suurten ikäluokkien isovanhemmat ravistivat veristen julmurien kahleet yltään, uusi polvi takoo innokkaasti omia kahleitaan lattukännyköiden kuulokkeet korvissa. Suosittuja visuaalisia seurattavia ovat jokin BB-tupellus tai Nälkäpeli -elokuvat. Lainkaan filosofoimatta voi sanoa, että ajan henki on tyhmä, mutta brutaali.
***
Uuspakkovalta naamioituu Euroopan yhteisön rauhanliikkeeksi, vaikka oikea vahva rauhanliike on useimpien unionin jäsenvaltioiden Nato-yhteistyö. Roistovaltioiden diktaattorit eivät enää usko kälätyksiä, takana pitää olla kättä pitempää ja paljon!
Demokratian puolustamisesta harva todellinen poliittinen päättäjä enää viitsii vaahdota. Kreikan eliitin pelko äärioikeiston ja laitavasemmiston noususta on aiheellinen. Yhteiskuntarauha voi olla uhattuna muuallakin, sillä hyssyttelemällä ja kyyristelemällä ei vääryyttä voiteta. Kansannousuilla on ennenkin patsaita kaadeltu ja pylväspyhimyksiä pudoteltu.
Valtaa kulloinkin pitävä eliitti nimittää vastustajiaan mieluusti natseiksi tai anarkisteiksi, jopa euroterroristeiksi, oli aihetta tai ei. Suomi on vähän jälkijunassa, sillä täällä on vasta pölhöpopulisteja, kamalia rasisteja ja muita tuhmeloita.
Kreikkalaiset poliitikot eivät ole ainakaan tyhmiä. EU:n yhteinen talouskuri on siellä korrptionkin kultamaassa huono sisäpiirin vitsi. Sikäläisen eliitin pitkän aikavälin EU-systeemin petkuhuiputus on maailmanluokan suoritus. Ja sama touhu jatkuu, kunnes eräät poliittiset ja pankkipoliittiset euroherrat siellä ja muualla heitetään historian jätelavalle.
Kreikan ero eurosta ei rahaliittoa kaataisi, vaan tervehdyttäisi. EU:sta tai ainakin euron epäpyhästä rahaliitosta erkanevat kuitenkin ehkä ensimmäisinä sellaiset suuret maat kuin Espanja ja Italia. Molemmat ovat velkahuolistaan huolimatta vanhoja vahvoja valtioita, teollisuusmaita, joissa osataan myös korkeaa teknologiaa. Ei siellä alistuta loputtomiin Brysselin ja Berliinin käskyvaltaan. Eikä tälle tälle hulluudelle muuten ole edes päätä näkyvissä!
Mutta ei hätää! Suomen valtion jäljellä olevat omistukset ja maan kokoon nähden Euroopan suurimmat eläkerahastot ovat vielä toistaiseksi AAA-luottoluokituksen turvana. Huomisesta ei tiedä, sillä pian nykyhallitus suomalaisten ikiomat varakankaat tuulettaa eurolaivan partailla, pörssissä ja pelastustalkoissa, jolloin myrskytuuli vie varat mennessään.
Mutta laulun sanoin: Mitä tässä kukaan suotta suutaan soittelee ja hääräilee. Me tehdään niin kuin rosvot (banksterit) määräilee!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti