18.10.2012

Turvaton neuvosto


Suomen hinku ja hönky pyrkiä YK:n turvaneuvoston vaihtuvaksi jäsenmaaksi on intrigöörin mielestä herrojen kouhotuksia. Yhteistä tuollaisille pyrkyryyksille on se, että ne tulevat aina suomalaisille kalliiksi tai hyvin kalliiksi. Turvakäräjiin pyrky on tänään tai huomenna YK:n äänestyksissä katkolla. 

Intrigööri ei haluaisi maalata piruja seinille, mutta tuokin lyhytaikainen  turvaneuvoston jäsenyys voisi pahimmillaan olla suomalaisten rauhanturvaajien hengelle hupa.


Toisten takalistolla on poliitikon helppoa istua tuleen tai muurahaispesään. Suomalaiset sotilaat ovat jo rauhaa turvaamassa yhdessä maailman vaarallisimmista paikoista eli Afganistanissa. Tsadissa poltettiin onneksi vain telttoja ja rahaa. Nyt peloton poliittinen johtomme on laittanut suomalaiset rauhanturvaajat erittäin riskialttiiseen Libanoniin.


Jos Suomi saa johtavien poliitikkojen ihkun lottovoiton eli pääsee pätemään turvallisuusneuvostossa, se varmaankin edellyttää rauhanturvaajien määrän tuplaamista Libanonissa. Toivottavasti samaan aikaan joukkoja voidaan kotiuttaa afgaanien mailta, kuten lie tarkoituksena. Toisaalta Tuomioja tuumaili jo vuosi sitten, että suomalaisten rauhanturvaajien määrä voitaisiin nostaa jopa tuhanteen, jos paikka turvaneuvostossa saataisiin?


Länsiliiton "ristiretkeläisten" kotiuttaminen Afganistanista on ovella. Intrigööri ei haluaisi olla alati pessimisti, mutta luultavasti siellä kaukana käy suunnilleen samalla tavoin kuin Neukkulan joukkojen lopulta peräännyttyä hajoavan kotimaansa turviin. Neuvostoliiton Afganistaniin pystyttämä nukkehallitus oli raskaasti aseistettu ja miehitetty, mutta Talebanien ja heidän tukijoidensa joukot tekivät pian silloisesta hallituksesta tukikohtineen selvää jälkeä.


***
Kun länsiliitto lähtee, pääosin, Afganistanista, Talebanit hallitsevat maata, pääosin, alle vuoden kuluessa. Miten käy silloin Pakistanissa ammutun Malala Yousufzan kaltaisten kouluja käyneiden lasten, tyttöjen ja poikien, heitä on suuri joukko? 

Turvallista tulevaisuutta ei voi veikata myöskään länsiliiton kanssa yhteistoiminnassa olleille aikuisille, heitäkin on paljon. Sikäläisen heimotavan mukaan kosto länsimielisyydestä voi ulottua myös perheisiin ja sukulaisiin.


Ollaanko Suomessa ja muissa länsiliiton maissa valmiita ottamaan vastaan noin alkuun miljoona afganistanilaista pakolaista, jotka joutuvat lähtemään maasta kiireesti henkensä uhalla?


Afganistanin korruptoinut nykyhallinto käärii rahat taikamattoihin ja poistuu tahoilleen. Demokratiahan sopii Afganistaniin ja muihin samantapaisiin maihin yhtä hyvin kuin hillosipuli kermakakkuun. 


Tilanne suuressa maassa palaa suunnilleen sellaiseksi kuin se oli vuonna 2001 ennen Bush nuoremman masinoimaa hyökkäystä, yli vuosikymmeneksi  venähtänyttä kostoiskua New Yorkin syyskuun 11. päivän iskujen takia.  Toisaalla maassa ovat (aina) perinteiset sotalordit  klaanijoukkoineen, toisaalla ovat (toistaiseksi) äärimieliset islamilla ja armottomalla väkivallalla ratsastavat soturit, talebanit.


***
Mutta takaisin turvaneuvostoon: Turvaneuvoston jäseneksi hyväksyminen tarkoittaisi tietenkin sitä, että Suomen olisi näytettävä lippua "rauhanturvaamisen suurvaltana". Libanonissa joudutaan kai ottamaan alueellista vastuuta ja kasvattamaan panoksia. Silti kevyesti aseistetut ja pienet rauhanturvaajien joukot ovat mitätön jarru uhkaavalle tulikuumalle sodalle, minkä osapuolina olisivat ensi vaiheessa neljä lopun aikojen ratsastajaa Iran ja Syyria, sekä Israel ja Yhdysvallat.

Jos Iranin ja Israelin välinen kusikisa päätyy totaaliseen sotaan, se luultavasti laajenee nopeasti ainakin lähimaihin.  Toivottavasti suomalaisilla sinibareteilla on hyvin suojatut bunkkerit ja toimiva evakuointi, eipä tuohon oikein muuta osaa sanoa. Sotatilanteessa suomalaisilla turvaajilla olisi yhtä vähän todellista sanomista kuin Suomella turvaneuvostossa sen yhtenä vaihtuvana jäsenenä.


Turvaneuvoston pysyvien suurten jäsenmaiden veto-oikeus vesittää koko touhun pelkäksi keskustelukerhoksi. Keskustelu on aina hyvästä, mutta onko se kovissa asioissa lainkaan riittävää? Jos Suomi olisi juuri nyt turvaneuvostossa, miten kovan sanan se sanoisi esim. venäläisille, jotka ovat massiivisesti aseistaneet mm. Syyrian diktaattoria? Ja kuka Syyriassa olisi se oikea tuettava taho?


Myös Iranissa olisi mahdollisia hyökkääjiä vastassa ehtaa venäläistä rautakaupan tavaraa. Vaikka Iranilla ei (vielä) olisi oikeaa ydinasetta, sillä lienee valmius nk. likaisiin taistelukärkiin ja kyllä siellä teknologiaa osataan. Voi olettaa, että Iranin myös P-Korean tuella kehittelemät ohjukset osuvat kohteisiinsa, mitkä voivat olla kaukanakin.

Aiemmin aihetta sivuten:

http://intrigoori.blogspot.fi/2011/10/ruotsin-malliin-suomelle-ammattiarmeija.html

http://intrigoori.blogspot.fi/2012/08/aseisiin-rahaa-aina-riittaa.html

* * *
Torstai, alkuilta: Australia suoraan turvaneuvostoon. Suomi kisaa Luxemburgin kanssa sitä pienemmällä  äänimäärällä... Ja lopulta Suomi jäi pronssille, pois neuvostosta. Ehkä mosurit ja soltut kiittävät YK:n jäsenmaita tästä viisaudesta, ainakin siihen saattaisi olla aihetta ?

* * *





Ei kommentteja: