Lueskelin taas blogeja, vaikka lukemattomia kirjojakin olisi.
"Oikeus ja kohtuus" -blogin kirjoittaja kertoo mittelöstä vakuutusyhtiön kanssa. Tapaturmavakuutus ei korvannut vamman hoitamista eli jalan leikkausta, mikä olisi hoitavien lääkärien mielestä ollut välttämätöntä.
Siinä on surullinen tarina, mutta maailman taitavimmille lääkäreille sellainen potilaiden tai vakuutusasiakkaiden "rutina" on kai rutiinia. Taitaville lääkäreille siksi, että he tekevät päätöksensä potilaita näkemättä papereiden perusteella.
Vissiinkin sellainen diagnosointi ja samalla "tuomitseminen" tapahtuu ihan lääkärinvalan mukaisesti? Tapaturmien ja ihmisten työkyvyn tulkinnoistaan nuo mainiot medisiinarit, vai mitä nuo tuollaiset hyypät lienevät, ovat erityisen kuuluisia.
***
Tuosta blogikirjoituksesta tuli mieleen toinen vakuutuslääkärien tulkintojen käsittämätön kukkanen, mistä kuulin tutulta kaverilta ihan äskettäin. Olen tiennyt, että hänelle sattui työtapaturma muutamia vuosia sitten, mutta nyt kuulin myös yksityiskohtia. Mies on vähän yli kolmikymppinen ja työtapaturman aikoihin hän oli 27-vuotias.
"Olin silloin elämäni kunnossa", hän kertoi.
Työmaalla tai verstaalla taitamaton työnjohtaja oli käskenyt nostamaan isoa ja raskasta laite-elementtiä, vissiin liian vähällä porukalla vai olisiko pitänyt käyttää trukkia? Joka tapauksessa kaveri kertoi, että nostaessa "jalat menivät kerralla alta ja niistä hävisi tunto". Sitten vain piipaa-auto alle ja mies töistä hoitoon.
Lopulta lääkärit totesivat tapahtuneen: Selästä oli työtapaturman seurauksena luiskahtanut paikoiltaan kolme välilevyä. Siis kolme selkärangan välilevyä pullahti kerralla paikoiltaan.
Hoidon seurauksena tunto palasi jalkoihin ja liikuntakykykin, mutta kovien kipujen kera. Vahvoja kipulääkkeitä ei kuulema tee mieli syödä jatkuvasti, niinpä hoito on yhtä edelleenkin, vuosia myöhemmin, viikottaista fysioterapista, sekä lisäksi omaa kuntoutusta punttitreeneillä, yms.
"Itse vamman hoitamisesta en silloin ollut huolissani, sillä sehän oli selvä työtapaturma, joten työnantajan vakuutusyhtiön kuuluisi korvata ainakin hoidot."
Kun vakuutusyhtiön päätös aikanaan tuli, siinä todettiin mm., että korvaus evätään, koska kysymys ei ollut mistään työtapaturman seurauksista, vaan ihmisen normaalista kulumisesta!
Uhrin itsensä kertoman mukaan vakuutusyhtiön lääkäri vakuutteli lausunnossaan, että ihminen alkaa rappeutua jo tuommoisessa 27-vuoden (varttuneessa) iässä ja sen vuoksi paikat voivat pettää ihan itsestään työtehtävien raskaudesta riippumatta, jms.
Siis ihminen muka vanhenee ja ränsistyy reilusti alta kolmikymppisenä niin pahasti, ettei mistään työn raskaudesta johtuvista työtapaturmista kannata puhuakaan? Jukupliuta!
"Kun sain sen päätöksen, minulla maailma musteni pitkäksi aikaa", kaveri kertoi. Hän mainitsi myös, ettei sitä seurannut masisjakso ollut mitään pientä alakuloa, vaan ihan jotain muuta, mustaa esirippua.
Meikäläinen oli keskustelumme jälkeen äimän gägösenä. Olen kyllä lukenut jostain, että ihmisen vanheneminen alkaa melko varhain. Oliko se peräti niin, että kolmikymppinen on jossain solutasolla jo hiljalleen vanheneva olento. Jotain sellaista.
Mutta, että ihmisen ruoto ja kroppa muka pettäisi normaaleissa töissä vanhenemisen takia alle kolmikymppisenä, terveeltä ja vahvalta mieheltä tai naiselta? Eikä ketussa! Ei tuommoista usko taunokaan, eikä edes sen läpityhmän anopin kummin kaimakaan.
"Ei siinä voinut kuvitellakaan lähtevänsä tappelemaan suurta vakuutusyhtiötä vastaan oikeudessa, niin minua neuvottiinkin. Piti vain tyytyä päätökseen ja pitää kipeensä."
Yksi ratkaisu olisi kuulema leikkaus, mutta tilanne lie sen verran vaikea, että liikuntakyky voisi myös jäädä siihen leikkauspöydälle, mahdollisuuksien siihen ja operaation onnistumiseen arvioidaan olevan tasan. Leikkauskaan ei siis houkuta, nuorta miestä.
Nykyisin kaveri on työttömänä, käy välillä töissä silloin kun niitä jostain löytyy. Ammattitaito ja koulutus hänellä ovat omalla alallaan kohdallaan. Työkunto raskaammissa hommissa on sellainen kuin pahasti selkävaivaisella on, mutta mm. normaalit asennushommelit vielä onnistuvat. Viikottain on käytävä fysikaalisessa ja kuntoutettava lisäksi itse itseään.
***
Mitä me opimme tästä? Harkitse tarkkaan ennen kuin lankeat mihinkään vakuutusmyyjän viettelyksiin! Lupaukset mahdollisista korvauksista saattavat olla pelkkää pupsluikuria. Tapaturmia varten kannattaisi ehkä jemmata vakuutusmaksut, jotta olisi tarvitessa varaa käydä myös niissä semmoisissa yksityislääkäreissä.
Työtapaturmako? Mikä se semmoinen on? Syy on kuitenkin oma ikääntymisesi ja ränsistymisesi ainakin jos olet jo ehtinyt vaikka 27 vuoden kunnioitettavaan ikään! Onkohan tuo edes likikään Suomen ennätys vakuutusyhtiön kieroilussa? Ei kai likikään?
Kyseisen vakuutusyhtiön nimi on kyllä tiedossa, mutta en laita sitä vielä julki, koska tein tämän postauksen ihan omin päin. Kunhan kaveri tulee reissuiltaan, saatetaan vielä joku päivä katsoa ne asiaa koskevat paperit ja selvittää ehkä se vakuutuslääkärin nimikin. Vakuutusyhtiölle ei kai mikään kielteisen korvauspäätöksen perustelu ole liian härski, eivätkä köyhät ja kurjat tavisasiakkaat heitä pelota.
Arvatkaapa vakuuttelijat siellä lasitorneissanne, pelottaako pian enää mikään meitä kaikkia taviksiakaan! Mutta toisin kuin siellä teillä vakuutteluyhtiöissä, meillä rupusakissa on vielä jäljellä himpun verran häveliäisyyttä ja hyviä tapoja.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti