Lisäys ja linkki: Entisen oikeuskanslerin Jaakko Jonkan mielestä poliittiset virkanimitykset rapauttavat yhteiskuntaa. "Niistä on puhuttu myös korruption muotona", Jonkka toteaa Iltalehdessä 11.9.2017.
Meistä taviksista on jo kauan tuntunut siltä, ettei suomalaisessa politiikassa ei ole kunnollista valinnan varaa. Historiallinen jako oikeistoon ja vasemmistoon jää pelkästään kauniiden puheiden tasolle, sellaisiakin kuulemme vain vaalien alla.
Hallitusta muodostettaessa kaikki puolueet taipuvat vähistäkin vaatimuksistaan, sekä vaalilupauksistaan ja kumartavat poliittisen vallan edessä. Ensimmäisenä hallituksen muodostajaa lipomaan kipittää eräs pieni kielipuolue, eikä sille ole koskaan uskallusta etsiä vaihtoehtoa.
Kovasti laajapohjaisista hallituksista löytyy esimerkkejä Lipposen taannoisesta sateenkaaresta Kataisen kuusikkoon. On ollut jo kauan aivan sama ketä äänestää. Mitään kansalaisille hyödyllisiä muutoksia maan politiikassa ei tapahdu, ei edes paljoa siinä siivussa, mistä saisimme EU:n armosta päättää vielä ihan itse.
***
Pari vuotta sitten fantastico-jallitus muodostettiin lopulta ilman historialliseen vaalivoittoon yltäneitä persuja, kuten tämäkin äijä yritti silloin ennustella. Suomen vanha poliittinen linjattomuus otti taas torjuntavoiton. Kaikkien persufoobikoiden ei tarvinnutkaan soutaa karkuun Svea-mamman kaikkinielevään syliin.
Vajaan kahden vuoden kuluttua näemme, tuleeko kokoomusvetoisen kuusikkohallituksen jälkeen persujen petäjikkö vai kepun koivikko. Sekametsää ainakin tulee, mutta ei voine tulla nykyistä pahempaa pöpelikköä.
Kepu hankki reippaan gallupjytkäyksen. Vaikka uusi puheenjohtaja vaikuttaa järkevältä, täytyy muistaa, että hänen kiviriippanaan on vanhan mutkuilijan, maalaisliiton jälkeläispuolue puistelemassa pahimpia ruumenia palttoostaan. Kepun hyvä gallupmenestys viittaa kumminkin vahvasti siihen, että Kataisen kuusikko on fantastinen enää joidenkin kokoomuksen some-kellokkaiden mielestä.
Vihreiden ministerikin haukkuu omaa hallitustaan, mutta läpi se paistaa semmoinen peli. "Emme kyllä hyväksy tämmöistä ja tuommoista politiikkaa, vaikka olemmekin sitä tukemassa." Samaa roolia osaa kyllä vetää sutjakkaasti myös Vasemmistoliiton Paavo.
Viheriät tai vasurit eivät tietenkään ole katkeria hallituksessa, mutta kuitenkin...
Villen kunniaksi on kuitenkin sanottava, ettei hänellä päätä huimaa, kun pitää lehahdella lentsikalla pallon ympäri sitä pienen maan vähillä verorahoilla pelastelemassa. Kiinalaiset ja jenkkiläisetkin näyttävät sieltä korkeuksista mitättömiltä murkuilta, jotka suomipoika ihmeellisesti saa taipumaan ilmastolliseen tahtoonsa. Siinä saattaa syntyä samanlainen harha kuin pankkiunioni-uskovaisilla kokkeleilla, joiden mielestä Venäjäkin näytti taannoin vain Hollannin kokoiselta.
Vaan voi siitä lentokoneesta tulla sukellusvenekin. Sekä vihreiden että vasurien gallupkannatus taisi olla kahdeksan prossan kantturoissa. Yhteensä se olisi jo 16 prossaa! Harmi vain heille, ettei ole enää olemassa tarpeeksi pölhöjä proletaareja, jotka voisivat yhdistyä vahvaksi viidenneksi voimaksi tai kolonnaksi.
Galluppeja tulee ja menee, mutta seuraavat vaalit ovat yhä edelleen neljän ison puolueen sekapainia. Hyvä sentään, että on neljä suurta, ennen oli vain kolme tasapaksua mahtipuoluetta. Persut ovat tuoneet, paitsi ihan loputtomasti aiheita närkästyneistölle, myös edes jonkinlaisen vaihtoehdon Suomen niponöyrälle EU-poliitikalle. Sekin on tietysti monien mielestä vihapuheen väärti, kuten melkein kaikki persujen julkitulot. Joskus on saattanut olla aihettakin närkästellä, mutta roiskuu se raplinki, kun muurataan.
***
Paha vihapuhe netissä, ruotsinkielisiä vastaan sellaisena kuin siitä eilen julki kerrottiin, on intrigöörin mielestä sairasta. Sellainen peli ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Nettiuhkailut eivät ole leikin asia, ne aiheuttavat väistämättä kohteissaan pelkoa ja ahdistusta. Pakkoruotsista ja monista muista asioista keskusteleminen sen sijaan on tarpeellista.
Aivot pois narikasta siellä jossain, sillä vihapuhe alkaa siitä, mihin järki loppuu! Vihatekoja meillä ei tarvita, niistä löytyy maailmalta joka päivä karmeita esimerkkejä.
Suomessa ei kenenkään tarvitse sietää väkivaltaa tai sillä uhkailua. Mielipiteiden ja niiden ilmaisun vapaus kuuluu kaikille, eikä eri mieltä olevia saa vainota. Erilaiset mielipiteet ovat oikeata rikkautta, eikä vihapuheita. Moni varmaankaan ei edes haluaisi elää sellaisessa poppoossa, missä kaikki astuvat muka kuin yhtä jalkaa. Se toisi mieleen pahoja muistoja historiasta.
Politiikan ja yhteiskunnan ilmiöiden arvostelu on kansalaisten oikeus, mutta ei velvollisuus, sillä täällä saa vaikka jättää yhteisten asioiden hoitamisen tyyten toisten huoleksi. Nukkuvien puolue on siitä vahva esimerkki.
***
Suomen polttavimpia ongelmia on kuulema tämä sukupuolineutraali avioliitto vai mikä se homojen naimalupa oli. Muistuttaisin kyllä, että kyllä avioliitossakin vallitsee vapaa liikkuvuus. Sen ovat joutuneet surkeasti toteamaan myös avio- ja avoliitoista syntyneet tuhannet lapset vanhempien erotessa.
Perheen hajoaminen on aina lapselle raskasta, onneksi useimmat kakrut siitä lopulta jotenkin selviytyvät. Kaikki eivät selviydy, vaan saavat syviä henkisiä arpia.
***
Intrigööri uskoo, jotta avioliitto on vain miehen ja naisen välinen juttu, Ei niitä viattomia lapsiakaan muuten vielä synnytellä. Joitain perinteisiä arvoja omassakin yhteiskunnassa tulisi säilyttää. Toisten kansojen ja "kulttuurien" perinteitä ja traditioita ollaan täällä kovasti kunnioittavinaan, olivatpa ne miten outoja tahansa.
Homoliitot ovat niitä "muita liittoja", joihin nähden vallitsee nykyisin laaja suvaitsevuus. Niin pitääkin. Näihin erilaisiin liittosopimuksiin ei tarvitsisi lainkaan sotkea uskontoa. Uskontojen kattilaa hämmentämällä koko keitos voi palaa salakavalasti pohjaan.
Intrigööri, tuo hölmö sivupersoonani, meni 80-luvulla naimisiin pakananaisen kanssa. Kirkko ei suostunut vihkimään, kun kysyin. Siunattu kirkossa liitto olisi, mutta meikä sanoi, että susj siunatkoon. Naispappeja ei silloin ollut, mutta meitinpä vihkimisen suoritti nainen, henkikirjoittaja.
Vihkitoimitus oli paitsi karu, myös halpa, se maksoi muistaakseni 16 markkaa. Sormuksiinkaan ei paljon tuhlattu. Siihen se halpuus sitten loppui, mutta värikästä oli silloinkin meininki elon taipaleella.
Valtakirkko tuntuu välillä sekoboltsien seikkailulta kaikkialla rehottavien uudisarvojen viidakossa. Kirkon "politiikka" venyy ja taipuu vaikka mille mutkille. Pahinta hämmennystä kirkolle taitaisi aiheuttaa se, jos itse Jesse laskeutuisi uudestaan maan päälle. Eivät he tietäisi, mitä tekisivät, eivätkä sittenkään uskoisi, vai miten se meni.
Valtakirkon jäsen olen silti minäkin ja pysyn, jos eivät erota. Jos piru sittenkin minut perii, ei se ainakaan veroja peri, eikä ulosmittaa.
En kyllä pidä pakkoruotsistakaan. Rantaruotsia äidinkielenään puhuvan väestön kielellinen asema voitaisiin helposti turvata ja sitä pystyttäisiin myös vahvistamaan, jos koko maata kattavasta pakkoruotsista turhine kustannuksineen luovuttaisiin. Mutta pakkoruotsikin on vain osa sitä suomalaista demokratiaa, sitä mitä met on haluttu ja saatu. Jo vain!
Toisaalta ei kannattaisi äänestää, mutta ehkä sittenkin pitäisi?
***
Blogilinkki 27.1.2019: Ei Suomessa ole erillistä korruptiota, se kuuluu systeemiin!
Päivystävän proffan kirjoitus "Pohjolan poliittisesta kummajaisesta".
Lisää rakenteellisesta korruptiosta.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti