1.1.2014

Unionin orjana

Aikoinaan sitä joutui pienessä kynänpyörittäjän päässään pähkäilemään sellaistakin teknistä asiaa, että kuinka ne sähköasennukset talossa tehdään, kun piuhoja meni siellä älyttömästi ristiin ja rastiin. Lopulta selkisi, kun väänsi iltapuhteella itselleen mielessään rautalankamallin: Sähkö tulee kadun laidasta jakokaapilta syöttökaapelilla talon keskukseen, mistä se jaetaan sulakkeiden kautta ohuemmilla kaapeleilla eli syötöillä eri pisteisiin.

Siinä se oli koko juttu kaikessa yksinkertaisuudessaan, kun ei mennä yksityiskohtiin, joita voi olla paljon. Virtanen tuotiin vaikka olohuoneessa yhteen pistorasiaan, mistä sitä johdettiin edelleen huoneen muihin rasioihin, joita sanottiin orjarasioiksi. (Oikeastaan sillä nimellä kutsuttiin yhden syötön ja termostaatin takana olevia lämpöpattereita.)

Sähkömiehet puhuivat myös hassusti jakorasioista ja välilihoista. Jakorasia on seinään tai kattoon laitettava muoviboksi, missä kaapeleita liitetään yhteen. Väliliha on siisti sininen muoviosa, mikä liittää kaksi pistorasiaa yhteen. Eikä tämä ole tuhma parisuhdeblogi.

***
Suomen valtiostakin on tullut EU:n ja rahaliiton vuoksi kuin orjarasia, mihin lainsäädännöstä suurin osa pukkaa komentokaapelilla Brysselistä eli unionista. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat Suomen tavoin jo nyt suurelta osin orjavaltioita. Kaikki eivät kuitenkaan nöyristele kaikessa kuin itsetuntonsa lähes täysin kadottanut Suomi.
  
Suomen taloudellinen syöttökaapeli tulee EKP:sta, koska maassa ei enää ole omaa itsenäistä keskuspankkia. Emme voi muuttaa yhteisen eurovaluuttamme arvoa mihinkään suuntaan. Tilanne rahapolitiikassakin on sellainen, että tässä seison, enkä muuta voi. Ylhäältä annetuilla eväillä on vain koitettava pärjätä. 

Vippiä sen sijaan pitää ottaa kansainvälisiltä yksityisiltä vippaamoilta, kun unionin keskuspankki ei rahoita valtioita. Vippaamot ovat kai paljon turvallisempi rahanlainaaja, eivätkä joka vuosi tee isoja kuprujakaan? Mutta ei tällaisia asioita saata tavis ymmärtää, sillä sitä varten keskuspankin sikariportaassa on yleensä käyty jesuiittakoulu ja lisäksi suoritettu Goldman Sachsin maineikas kansainvälinen pyhän rahan kardinaaliopisto.

***
Suomessa on edelleen raskas ja kalliisti hallinnoitu julkinen sektori, mikä on perua maan kehityksen vuosikymmeniltä 80-luvun lopulle asti. Niihin asti joka ikisessä kunnassa ja valtion virastossa vain kasvatettiin hallintoa. Paperinpyöritykseen esitettiin perustettavaksi aina uusia ja ihan välttämättömiä virastoja, virkoja ja toimia. Kyllä suoritusportaaseenkin tekijöitä saatiin, mutta pomoista ja paperipyörittäjistä puhuminen oli paljon seksikkäämpää.

Suomen reaalisen nousun vuosien jälkeenkin julkisen kakun taikina on paisunut, ehkä himpun heikommalla hiivalla. Päättäjät ovat silti vieläkin kärkkäästi vaatimassa lisää resursseja sinne sun tänne. Julkisen puolen palkkakehitys on tänne asti ollut suorastaan hulabaloota, ainakin haitarien yläpäässä.

Meillä on myös hurjasti ministereitä, apulaisministereitä tai valtiosihteerejä. Erilaisia muita hallintohenkilöitä on siellä ja tuolla kuin ennen muinoin ökytalossa, missä oli palveluskuntaa kuin harmaata aitaa. Nytkin väkisin väännettävät kunta- ja soterutistukset tuntuvat nekin keskittyvän hallintoremontteihin. Näin on, vaikka kansalaiset ja kuntalaiset tarvitsevat vain peruspalvelunsa, hallintosulkeisia kukaan ei haluaisi edes ajatella.

Monissa kunnissa, kuten nykyisessä kotikunnassani Kuopiossa ajatellaan ehkä vieläkin niin, että asiat hoituvat kuin itsestään, kun vain palkataan riittävästi lisää kovapalkkaisia pomoja. Seurauksista on sitten saatu lueskella.

Mahtaakohan täällä ja muualla käydä mielessä, että pomovastuita voisi jakaa nykyisille suoritusportaan ihmisille. Tulokset olisivat käytännössä parempia ja kustannukset pienempiä. Säästyneillä veroeuroilla voitaisiin palkata uusia käsipareja tekemään  ihmisille kaikkein tarpeellisimpia töitä eli palveluja.

Yhden pöhisevän kuntapomon hinnalla saisi ainakin kolme hiljaista suorittajaa. Varsinainen lainsäädännön emäpösilöinti oli, että kuntiin laitettiin laaja viiden vuoden irtisanomissuoja, ainakin juuri niille pomoille. Ei nimellisesti demokraattisessa maassa saisi asettaa lainsäädännössä ketään noin paljon toisia parempaan asemaan. Yhden vuoden irtisanomissuoja olisi yksityisektorilla kuin taivaan mannaa. Rahat kaikkeen julkispuolen pippalointiin on kuitenkin tuotettava juuri siellä yksityisellä sektorilla.

Tästähän uhkaa tulla tyypillinen "on se kyllä niin väärin" -kirjoitus, mutta vilkaistaan silti sitä valtion velkaa ja miksi ei kuntienkin velkaa. Alkaneena vuonna 2014 valtion velka nousee lähes 100 miljardiin euroon, mikä meinaa noin 60 prosentia bruttokansantuotteesta. Kuntien velkakuorma lienee noin 16 miljardia. Verotulot ovat ainakin toistaiseksi supistumaan päin, vaikka hätäharakkanakin viime aikoina esiintynyt rahaministeri Urpilainen näyttäisi olevan valmis  etsimään matoja onkeensa vaikka irtokivien ja kantojen alta. 

Suomen julkisesta velkapapereista yli 90 prossaa on peräisin ulkomaisista rahalaitoksista, sieltä maailman rahamarkkinoilta. Suomi ei todellakaan ole Pohjolan Japani, sillä Japani ottaa omat massiiviset valtionvelkajeninsä kotimaisista lähteistä. Japanilla on maailmanennätys valtionvelassa suhteessa kansantuloon, nousevan auringon maan velka-aste lienee 230 prosenttia. Silti Japanilla menee taas kohtuullisesti, sanovat.

***
Tästä pääseekin siihen, että unionissa on jokin 60 prosentin velka-astesääntö, minkä ylityksestä Ollisaurus tai sen tuleva seuraaja meitä ankarasti toruisi. Mutta unionin tuoreen puheenjohtajamaan Kreikan velkasuhdeprossa on 160 ja Italian 130, Portugali puuskuttaa Italian niskaan...

Koska pelikenttä on tällainen, tulipa mieleen, että koska Suomessakin siirretään velkatolppaa maalisuoralla kaemmas takakurvia kohti? Ei siihen kauan mene? Mitäs tuo nyt olisi, jos valtion velka olisikin vain jonkin 100 prossaa kansantulosta? Huihai! 

Taas saataisiin hallituksessa vitkutella pontevien päätösten kanssa vuosikausia tai kuurnia malliksi vähän hyttysiä köyhien tulonjakorahoista. Sillä lailla köyhät pysyvät nöyrinä ja Suomi-kuva säilyy kirkkaana maailmalla!

Suomen oma poliittinen päätösdiesel jyskyttää eurofantastikkojen kaasujalan tahdissa. Kansanedustajista neljä viidestä on nyt ja vissiin jatkossakin unioniin päin rähmällään. Kepulla on yhä se kätsy kääntötakki, sisältä se on unionin sininen. Hirvenmetsästykseen on erikseen turvaliivit.

***
Euro- ja globalismifanaatikoilla lienee hyvin mielessä sekin tosiaseikka, ettei Suomi ole vielä ihan köyhistynyt, vaikka sen tavoitteen eteen on maan johdossa päättäväisesti toimittu jo vuosia. Suurin yksittäinen varallisuus maassa jötköttää eläkerahastoissa, joita joku kokoomuksen kalifi jo halusi sosialisoida. 

Kummallista, sillä melkein kaiken muun tuo toivopuolue haluaisi yksityistää? Eihän niille mikään kelpaa. Yksityisissä suomalaisissa eläkerahastoissa lienee jemmattu semmoiset 100 miljardia, sopivasti saman verran, mitä valtiolla on velkaa. Julkisen puolen eläkevarannot paisuttavat pottia, ehkä 50 miljardilla? Syksyllä näiden rahastojen yhteisarvoksi laskettiin jopa 160 miljardia euroa. Aika hyvä puskuri eläkepommia vastaan, kolme kertaa valtion vuosibudjetin verran. Toivottavasti rähmäkäpälät pysyvät pois rahastoista!

Pommeja ja jytkyjä pitäisikin odottaa oikeasti ihan muualta, euroalueen ja unionin maiden velkakriisi ei ole vielä ohi. Kansainvälisillä suursijoittajilla on täältä vielä paljon kupattavaa. "Mutta hätäkös tässä enää", sanoi luuranko.
***

Ei kommentteja: