7.2.2014

Etteikö ole zombeja ja vampyyreja?

Hesari kirjoittaa, että lasten kyselyt Jumalasta hämmentävät suomalaiskodeissa. Tuohan on pikku juttu, sillä mielikuvitusolennot kuuluvat niin lasten kuin aikuistenkin arkipäivään, niiden kanssa seurustellaan ainakin vapaa-ajan viihteessä.

Intrigöörin mielestä lapset hämmentävät kodeissa muutenkin paljon kaikenlaista, sillä jo ryömintäikäinen osaa pistää kämpässä vakiintuneen järjestyksen uusiksi, vaikka hän kyseleekin asioista vasta enkelien kielellä tai aisteillaan tunkemalla sormia pistorasioihin, hajottamalla melkein mitä vain ja maistelemalla kaikkea.

Pikemminkin aikuista immeistä hämmentävät Hesarin ja iltapäivälehtien otsikoinnit, joiden mukaan ollaan pöyristyneitä, raivostuneita ja muuten vain kamalasti järkyttyneitä milloin mistäkin, tavallisesti melko joutavista pikkuasioista. Toki oikeitakin hämmennyksen ja pelkojen aiheita riittää täällä taantuvassa EU-Suomessa. Vaan eipä se pelkääminen tai kyyristely mitään auta.

***
Ainahan lapset ovat kyselleet kaikenlaista, vaikka menossa ei olisikaan varsinainen kyselyikä, jolloin vanhemman pitäisi olla kuin kävelevä Watson-superkone osatakseen vastata kunnolla  kaikkiin kysymyksiin. Lohduttavaa on, ettei pieni lapsi edes muista kauan omia kyselyitään, eikä saa oikeasti huonoja vaikutteita lepsummistakaan vastauksista.

Intrigööri muistaa, että kotikylällä vapaaehtoiset tädit pitivät meille kakaroille pyhäkoulua ja   jakoivat joskus kiiltokuvia enkeleistä sun muista siivekkäistä. Kovin paljon noista pyhäkoulun opetuksista ei päähän tarttunut, joten ei niistä liene ollut isompaa vahinkoa muutenkin joskus huispanneelle mielenterveydelleni.

Jos nyt joku onneton vanhempi häkeltyy lapsen kyselyistä, haitanneeko tuo mittään. Oman lähipiirin vintiökin on kysellyt ihan vaikka mitä. Onneksi on keksitty nettinäyttökone, josta voidaan yhdessä etsiä vastauksia ja katsella kuvia vaikka avaruudesta tai erilaisista elukoista. Lapsen kiinnostuksen kohteet vaihtelevat ja niitä riittää.

Jumalasta poitsu ei muistaakseni ole vielä kysellyt, mutta olen moneen kertaan saanut vakuutella, ettei zombeja ja vampyyreita ole oikeasti olemassa. Hän ei ole vastauksistani aivan täysin vakuuttunut. Pikkukaveri listii sellaisia otuksia peleissä urakalla, joten tuollaiset monsterit, monenlaiset mielikuvitusolennot kuuluvat hänen maailmaansa. Aika hassua on, että ne kuuluvat myös nuorempien aikuisten maailmaan.

Taidamme kaikki tai ainakin monet meistä elää yhä enemmän kuvitteellisen viihteen ja todellisuuden sekoittuneessa maailmassa. Intrigöörin kakruvuosina omaa ahdasta maailmankuvaansa vai mikä se oli, sai avartaa kyläkoulun lainakirjastossa, sitten myöhemmin maailma tunki mieleen putkiradion ja mustavalkotelkun avulla. 

Sosiaalinen media oli kylän runsas lapsijengi ja joskus lapsia heidän luovista tekosistaan ahdisteleva aikuisjengi, jolta saatiin silloin tällöin selkään. Ei siellä kuitenkaan pieksetty lapsia varmuuden vuoksi, sen verran valistunut kylä se oli. Se kylä muistoissani ja muut lapsuuden kylät olivat turvallisia, ei siellä maaseudulla oikeasti tarvinnut mitään pelätä. Ellei pelännyt sitä selkäsaunaa. 

Äijät olivat sodan kokeneita jermuja, eikä heillä ollut omastakaan lapsuudesta periytyviä hienostuneita kasvatusmetodeja, mutta tehoa niissä riitti. Äitejäkin oli parempi uskoa heti kerrasta. Muistan, kun opettelimme pahasti keskenkasvuisina ajamaan urheilukentällä naapurin kleinbussilla ja se oli oikein jännää, kunnes ajokaveri sai isältään selkäänsä. Minä sen sillä kertaa saanut, vaikka ajoin enemmän.

Uuden maailmanjärjestyksen hallitsijat, isotveljet ja -siskot ovat varmaankin tyytyväisiä, sillä näköradio erilaisine verkkoversioineen hajoittaa ja hallitsee. Menossa on taistelu työstä ja myös sillä konstilla tienattavista suuren maailman sirkushuveista. Ennen kaikki oli simppelimpää, sillä päivällä taisteltiin leivästä ja yöllä lihasta. 

Mutta antaa lasten vapaasti kysellä, ihan mistä vain, vaikka Jumalasta, sillä sellainen kasvattaa ihmisinä myös meitä aikuisia. Melko tylyä ja hämmentävää olisi, ellei lapsi kyselisi joskus taivaan isästä ja sellaisista asioista. Silloin nuokin asiat pitäisi itse ottaa puheeksi.


***

2 kommenttia:

Eräs Isä kirjoitti...

Minun vastaukseni zombien ja vampyyrien olemassaoloon omalle pojalleni oli seuraava: "Juu, on niitä olemassa, siinä pelissä meinaan. Mut ei täällä muualla maailmassa. Siinä pelissä.". Se riitti.

intrigööri kirjoitti...

Täälläkin taitaa tyttären pojalle asiat hiljalleen selvitä, hän ei ole ainakaan tänään kysynyt moisista otuksista mittään.