21.2.2014

Pussy Riot, vanha juttu!

Pussytyttö aidalla.
Suomen eduskunnassa jaksetaan kärhämöidä maatakaatavan tärkeistä asioista, kuten nyt sukupuolitasa-arvoneutraalista, tms, parisuhteesta. Näin on tässä maailman pian tarkimmin säännellyssä ja tarkkaillussa pienessä kansakunnassa. 

Seuraava isompi vääntö käydään ehkä joskus myöhemmin moniavioisuudesta, jota nytkin harrastetaan aika usein Suomessa, yksinkertaisesti vain asumalla eri osoitteissa mihinkään julkisesti rekisteröitymättä?

Samoihin aikoihin kuulema Helsingin isolle kirkolle pykätään maailmanpyörää ja valmistellaan Guggenheimin museohanketta, tietysti suomalaisen yhteiskunnan jo vääntyneeseen piikkiin. Samainen Helsinki aikoo kai toki kieltää kaiken muunlaisen epämääräisen iloittelun ja värikkyyden ensi kesänä terasseilla, ettei nyt sentään ihan överiksi menisi.

Kansalaisten ilonpito lienee syytä pitää kurissa ja herrojen nuhteessa. Kansallahan saa sallitusti olla lystiä vain edustajiensa tai muun eliitin välityksellä. Ukrainan kansannousu muistuttaa jo pelottavasti taannoisen arabikevään tai nykyisen Syyrian kaupunkien sodan karmeita hetkiä. Eurooppalaiset ihmiset kuolevat Kiovassa luoteihin, toiset toivottomat ihmiset itkevät ja surevat. Vastassa on puolittaisen diktatuurin vahva väkivaltakone.

Ehkä ja toivottavasti jo ensi kesänä Ukrainan pahimmat ajat ovat painumassa julkisuudessa unohduksiin? Vain hiljaiset kukat mellakoiden uhrien hautakummuilla lisääntyvät.

***
Samaan aikaan  suomalaiset huippu-urheilijat ovat taas suosionsa aallonharjalla Sotshin talviolympialaisissa. Sellaista on maailman, tämän ikuisesti hullun maailman meno. Intrigööri ei ole isommin urheiluhullu. Huippuhiihtoa tai olympialaisten kaltaisia suurkisoja seurasin kyllä takavuosina, mutta kiinnostus jotenkin lopahti vuosituhannen alun suomalaisiin dopingsotkuihin. Myllylä oli yksi meikäläisen suosikeista, harmittihan sekin jupakka hiukan.

Jos ja kun urheilussa ei voi enää päästä huipulle muuten kuin oman terveyden hinnalla ja alistumalla mm. doping-seulontojen inhaan tarkastusrumbaan, mitä muuta se sellainen on kuin nykyaikaista ultrakaupallista gladiaattorimeininkiä? Dopingin käyttöä ei saisi koskaan vierittää yksin shown suoritusportaan eli urheilijoiden syyksi, sillä koko edustusurheilun systeemi on mätä. Mätä pottuhan ei kiehuttamalla parane.

Mutta mitäpä siitä. Kansa saa sitä mitä kansa tahtoo, paitsi ehkä politiikassa, mikä puolueista riippumatta näyttää nykyisin suosivan eniten kauniita ja röyhkeitä. Rikkaita ja muuta yhteiskunnan latvuskasvustoa päättäjät peesaavat käytännössä aina. Köyhiä ja kurjia suositaan vain puheissa, vähän vaaleja vasten. Köyhyys ja kurjuus ei ole lainkaan seksikästä, sitä ei ole vanhuus tai sairauskaan.

Sotshin mielenkiintoisimpiin ilmiöihin kuuluu paljon, kuten hotellin käytävillä nuuskivat turvamiesten susikoirat, mutta myös maailmankuulu, aito ja alkuperäinen venäläinen Pussy Riot. Olympiakaupungissa videoitaan väsäävät Nadezha Tolokonnikova (24 v.) ja Maria Aljohina (25v.) kumppaneineen saivat vasta tutustua mm. kasakoiden raakaan järjestyksenpitoon.

Kaunis tummatukkainen Nadia on ryhmänsä radikaali ikoni, joka hänkin on saanut istua tempauksien takia yli vuoden kalterien takana. Mutta eipä ole mitään uutta auringon alla. Naisten vapautusliikkeiden johtohahmot ovat aina herättäneet pahennusta, heitä on kyllä muistettu pidättää ja pistää putkaan.

***


Annette Kellerman hyvin rohkeassa
yksiosaisessa uimapuvussa
.
Australialainen uimari, taitouinnin kehittäjä, vaudeville-tähti ja elokuvanäyttelijä Annette Kellerman oli yksi ensimmäisistä naisista, joka rohkeni julkisesti käyttää vasta suunniteltua yksiosaista naisten uimapukua. Voi kauhistus kuitenkin! Siinä sitä oli monilla kaikesta kovasti vastuullisilla moralisteilla haavit auki ja silmät tapillaan! 

Siihen saakka naiset saivat uida julkisilla paikoilla säädyllisesti vain suunnilleen samanlaisissa raskaissa vetimissä, joissa he muutenkin kulkivat. Jalkojen kastelua rannalla ilman päivänvarjoa taidettiin pitää jo melko rohkeana. Uimapuku oli siihen asti todellakin oikea puku, mistä ei paljon passannut pohjetta vilautella.

Lapsuuden vammaisuutensa urheilemalla, pääosin uimalla,  voittanut Annette yritti sinnikkäästi uida mm. Englannin kanaalin yli. Kolmannella yrityskerralla hän totesi, etteivät voimat ihan riitä, vaikka sisua kyllä olisi.

Annetten kaikkia jäykkäpäitä pöyristyttänyt yksiosainen uimapuku herätti sankkaa pahennusta ainakin Revere Beachilla Massachusettsissa vuonna 1907, jolloin sankaritar oli muuten suosionsa huipulla. Annette pidätettiin säädyttömyyden takia, ilmeisesti hänen vapauttaan ei kuitenkaan riistetty pitkäksi aikaa.

Annette Kellermania pidettiin yhtenä aikansa upeimmista naisista, oikeana Milon Venuksena. Hän harrasti myös ylikorkeita uimahyppyjä ja loikkasi joskus jopa suoraan krokotiilien altaaseen. Merenneitona hän esiintyi elokuvissa myös todella rohkeasti, jopa ihan luomuna, kuin Helka-neiti kylvyssä. Hänen sanotaan olleen koko ikänsä kasvisyöjä ja ties mitä muuta melkein ihanaa.

Annette eli vuosina 1886 - 1975 ja kaikesta päätellen hän eli täysillä.

***
Mitäpä tähän muuta sanoisi kuin sen, että aika aikaa kutakin. Nyt kauhistellaan pussytyttöjä siellä ja homohäitä täällä. Suomessa tietysti kauhistellaan muutenkin melkein mitä vain. Ehkä seuraava sukupolvi pitää meidän ikäpolveamme tosi jämähtäneinä pösilöinä? Eikä sillä ole oikeastaan väliä, sehän kuuluu asiaan eli ajan kulkuun.

Mutta miten ihmeessä maailma, kuten nyt Ukraina, saataisiin oikeille demokraattisille raiteille? Vai onko sellaiset raiteet jo purettu ja metallista tehty sotatyökaluja? 

Länsi-Euroopassa eli unionin alueella meitä alistetaan muka demokratian nimissä koko maailman ohjaksia pitelevän yhden prosentin rahaeliitin lypsettäviksi, pelkäksi työvoimareserviksi ja ihmismassaksi, minkä mielipiteillä on hevonpaskan arvo.

Ei tuomita pussytyttöjä tai ryhmän ikonia, Nadiaa! Kyllä siellä vissi viesti on aina takana ja sitäkin kannattaisi kuunnella.


***

Ei kommentteja: